Hard Rock Hallelujah!
Hyvin levätyn, pitkän kotilomaviikonlopun jälkeen oli aika palata hihnalle. Maanantai ja tiistai 12.-13.11. harjoiteltiin ja valmistauduttiin keskiviikkona pelattavaan peliin. Pelistä ei juuri kerrottavaa jäänyt, kun paikallisvastustaja Ferencvárosi TC vei pisteet selvin lukemin.
Pelin jälkeen joukkue pakkasi märät ja haisevat varusteet linja-autoon ja suuntasi kauden toiselle Romanian reissulle. Tälle matkalle olin haaveillut pääseväni mukaan, koska matkan toinen peli pelattaisiin Brasovissa, josta 30km päässä sijaitsee kuuluisa Draculan linna. Mukaan minua ei huolittu, vaan jäin Budapestiin harjoittelemaan muiden joukkueiden kanssa. Onni onnettomuudessa, Draculaa ei olisikaan ollut aikaa käydä moikkaamassa, sen verran tiukka aikataulu Brasovissa oli. Eikä se 10h yhden suunnan bussimatkakaan kieltämättä houkutellut, niitä tuli koettua ihan tarpeeksi viime kaudella Kiinassa/Venäjällä.
Sen sijaan, joukkueen pakatessa kamoja bussiin, otin pikaisen suihkun, vaihdoin ykköset päälle ja suuntasin kävelymatkan päässä Tüskecsárnok arenalta sijaitsevalle Barba Negra klubille, jossa samana iltana esiintyi Suomen "ylpeys" Lordi.
Klubille sisään astuessani tuli heti kotoinen fiilis, jota kieltämättä olin jo hieman kaivannut. Kunnon rokkiklubin tapaan paikka oli täynnä mustiin pukeutuneita, pitkätukkaisia tai vähemmän pitkätukkaisia hengenheimolaisia. Heitä ei koskaan näe kaupungin katukuvassa, joten missä lienee lymyilevät päivisin. Tai sitten vaan kuljen väärissä paikoissa.
Barba Negra on mitä mainioin klubi livemusiikille. Hieman Tavastian oloinen, mutta isompi sivusuunnassa. Jostain muistelen lukeneeni, että paikka vetää n. 1000 henkeä.
Lordi ei juuri keikkaile Suomessa ja kotimaassamme heille hieman naureskellaan alan piireissä. Tämän keikan perusteella tästä maineesta ei täällä ole kuitenkaan tietoakaan. Paikka oli täynnä ja yleisö kreisibailasi koko keikan ajan hullun lailla. Setin päättänyt, meillä jo puhki soitettu euroviisujen voitto biisi 2010, Hard Rock Hallelujah sai aikaan sellaisen pomppumeren, etten muista ihan vähään aikaan klubikeikalla nähneeni.
Itse keikasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Tietysti hienoa, että Tomi P. tekee omaa juttuaan ja pukuihin ja lavaan on panostettu. Kuitenkin miehen välispiikit aiheuttivat välillä lähinnä myötähäpeää ja biisien aikana tapahtunut show vaikutti liian kotikutoiselta. Kauhuleffansa mies on selkeästi katsonut, niin paljon löytyi viittauksia eri elokuviin.
Plussaa kuitenkin lavalletulobiisistä / Introsta. Mitäpä muuta olisikaan voinut die hard kauhuleffa / KISS fanilta odottaa kuin God of Thunder kokonaisuudessaan soitettuna.
Edessä oli siis viikko, ennen kuin miesten joukkue palaisi jälleen kotikaukaloon harjoittelemaan. Viikko kului varsin hyvin tekemisen puutteesta kärsimättä, sillä naisten joukkue ja miesten kakkosjoukkue (pelaa yliopistosarjaa EUHL:ää) harjoitteli tai pelasi joka päivä.
Aikaisemminkin olen kertonut, että ykkösjoukkueen päävalmentaja on vanhan liiton mies, joka peluuttaa ikivanhaa Dump & Chase lätkää. Niinpä onkin mukava nähdä miten EUHL joukkue ja naisten joukkue pyrkii pelaamaan modernisti kiekolla. EUHL joukkuetta valmentaa seuran urheilujohtaja Támas "Tommy" Sílle, joka on ollut valmennuskaksikkona mm. Hannu Järvenpään kanssa. Naisten joukkuetta puolestaan valmentaa kokenut ja Suomessa ansioitunut Jari Risku, joten ei ole ihme että näiden joukkueiden pelitapa on täysin erilainen kuin Erste Liga joukkueella. Se, onko se järkevääja ja mihin suuntaan, onkin sitten täysin eri juttu.
Romaniasta kantautuneet tiedot kertoivat että pataan tuli jälleen molemmissa peleissä, mutta ainakin molemmat maalivahdit olivat suoriutuneet päävalmentajien mielestä urakastaan puhtain paperein.
Joukkueessamme on siis kolme maalivahtia:
-97 syntynyt Kiss Bénce, joka on meillä farmisopimuksella Slovakian extraliiga joukkueesta Miskolcista. Vasurin veskari, jolle soisi näyttöpaikan korkeammalla tasolla. Pelaa tasaisesti illasta toiseen, eikä turhia stressaa, vaan pystyy keskittymään olennaiseen jatkuvasti. Omaa erittäin hyvät pelitaidot, mutta fyysisten puutteiden kanssa teemme töitä joka päivä.
-92 syntynyt Hajék Mark, jonka fysiikka tuottaa ajoittain päänvaivaa nopeuden, ketteryyden ja liikkuvuuden osalta, mutta kokemuksellaan haastaa parhaimmillaan Kissiä tiukasti. Kärsii päävalmentajan luottamuspulasta ja tiputettiin hetkeksi jo kokoonpanon ulkopuolelle. Käytti näyttöpaikkansa kuitenkin loistavasti, kun sellainen viimein taas tuli ja otti paikkansa takaisin.
-97 syntynyt Gádacsi "Jani" Janos, joka harjoittelee ykkösjoukkueen mukana, mutta pelaa pääasiassa EUHL:n pelejä. Isokokoinen ja lupaava, mutta hieman kärsimätön ja liikaa ajatteleva luonne. Pääsi jo päävalmentajan suosioon ja sai tilaisuutensa ykkösjoukkueessa. Ensimmäisen hyvän pelin jälkeen ei kuitenkaan pystynyt pitämään tasoaan, jonka myötä palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan, jossa hän hankkii kokemusta EUHL peleissä. Jani on kuitenkin minun silmissäni erittäin lupaava ja varmasti jonain päivänä vähintään Erste Liga tasoa. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika, vaan monessa asiassa on vielä kehitettävää. Perustekniikat, pelinluku, keskittyminen, urheilijan elämä jne.
Kaikki kolme ovat kuitenkin ihan loistavia tyyppejä ja muodostavat keskenään hienon maalivahticombon. Näitä herroja on todella mukavaa valmentaa.
Itselläni n. 2kk sitten alkanut flunssakierre ei ota hellittääkseen. Toinen antibioottikuuri päättyi tänään, mutta silti tämä on 7. päivä kuumeessa ja sairaslomalla. Lääkärissä on viimeisen viikon aikana rampattu urakalla ja läheinen apteekki on tyhjennetty erilaisista flunssalääkkeistä.
Lääkärissä käynneistä riittäisi pitkästi tarinaa, mutta kerronpa tässä lyhennelmän.
Ensimmäinen ongelma on se, etten vielä(kään) ole saanut paikallista sairausvakuutusta päälle, joten kaikki käynnit ovat minulle maksullisia. Onneksi seura on luvannut hoitaa kulut, mikä on ihan reilua. Mutta mutta... toimistomme ei ole kovin aktiivinen hoitamaan hommiaan tai edes vastaamaan viesteihin ja puheluihin. Ja koska heidän ollessa maksumiehiä, pitää ajanvaraus tehdä myös heidän kautta. No, välillä kuluu päivä etten kuule heistä mitään ja lääkäriin pääsy pitkittyy. Välillä tuntuu myös kuin pelaisimme rikkinäistä puhelinta. Jos lääkäri sattuu puhumaan englantia (yleensä on onneksi sattunut) on häneltä saadut ohjeet täysin erilaiset kuin mitä toimisto kertoo että lääkäri oli sanonut.
Kielimuurista. Lääkäriin mennessäni minulla on lääkärin nimi ja osoite, mutta kas kummaa, paikan hoitajat harvoin puhuvat englantia. Niinpä he saattavat istuttaa minut odottamaan johonkin, myöhemmin vääräksi osoittautuneeseen paikkaan, ilman aikomustakaan ottaa selville ja kertoa mihin siipeen/kerrokseen/huoneeseen minut pitäisi lähettää. Sitten tulee toimistolta soitto, että lääkäri kyselee missä olen ja miksi en ole vielä paikalla. Siinä sitten yrität taas sen rikkinäisen puhelimen kautta selvitellä mihin minut on istutettu.
Lääkäri on myös lähtenyt mukaani viereiseen apteekkiin ostamaan lääkkeitä. Sairausvakuutuksen puuttuessa en lääkkeitä olisikaan muuten saanut, joten hieno hommahan tämä oli. Kuitenkin tuli mieleen miten vastaava asia Suomessa olisi hoidettu. Todennäköisesti vastauksena olisi ollut olankohautus ja toteaminen ettei voida tehdä mitään. Tiedä sitten kuinka laillista tämä on, mutta eipä se tuntunut mikään onkelma lääkärille olevan.
Taksimatkat. Taksilla ajaminen on halpaa ja helppoa. Paikallinen iso taksifirma TaxiFy, joka taisi tulla hiljattain Suomeenkin, tarjoaa puhelimeen appin, jolla on helppo tilata taksi ja nosta näkee kartalta missä auto on tulossa, minkälainen auto ja kuskin nimi. Kohdalleni ei ole kuitenkaan osunut kovin montaa englantia puhuvaa kuskia, vaikka eihän se ongelma ole niin kauan kuin kaikki menee hyvin ja kuski näkee appista noutopaikan ja määränpään ja maksukin veloitetaan tällä tavoin suoraan kortilta.
Sitten kun joku ei menekkään kuin Strömsössä, joudutaan pitämään palaveri sekoittaen englantia, unkaria ja viittomakieltä. Korttimaksaminen heti matkan jälkeen tuntuu olevan paikallisille kuskeille myrkkyä. Yleensä kortinlukija on hanskalokerossa virta sammutettuna ja parhaassa tapauksessa akku lopussa. Siinä sitten YYA-neuvottelujen jälkeen sovitaan lähin pankkiautomaatti ja koukataan sitä kautta. Kuskit myös ilmeellään hyvin selvästi viestittää ettei korttimaksaminen ole toivottua.
Tähän ilmeilyyn olen toisaalta törmännyt myös kaupassa, kun maksoin myyjän mielestä liian suurella setelillä. No, mitäs pitävät niin järjetöntä valuuttaa kuin Forintti. 1000 forinttia on hieman reilu 3 euroa, joten 10 000 ja 20 000 forintin setelit ovat aivan tavallisia. Ei kuitenkaan ilmeisesti tämän kaupan kyseisen kaupan kassan mielestä.
Kaikesta on kuitenkin selvitty ja Peke faijan toteamuksen mukaan "Uusia kokemuksia!"
Pelin jälkeen joukkue pakkasi märät ja haisevat varusteet linja-autoon ja suuntasi kauden toiselle Romanian reissulle. Tälle matkalle olin haaveillut pääseväni mukaan, koska matkan toinen peli pelattaisiin Brasovissa, josta 30km päässä sijaitsee kuuluisa Draculan linna. Mukaan minua ei huolittu, vaan jäin Budapestiin harjoittelemaan muiden joukkueiden kanssa. Onni onnettomuudessa, Draculaa ei olisikaan ollut aikaa käydä moikkaamassa, sen verran tiukka aikataulu Brasovissa oli. Eikä se 10h yhden suunnan bussimatkakaan kieltämättä houkutellut, niitä tuli koettua ihan tarpeeksi viime kaudella Kiinassa/Venäjällä.
Sen sijaan, joukkueen pakatessa kamoja bussiin, otin pikaisen suihkun, vaihdoin ykköset päälle ja suuntasin kävelymatkan päässä Tüskecsárnok arenalta sijaitsevalle Barba Negra klubille, jossa samana iltana esiintyi Suomen "ylpeys" Lordi.
Klubille sisään astuessani tuli heti kotoinen fiilis, jota kieltämättä olin jo hieman kaivannut. Kunnon rokkiklubin tapaan paikka oli täynnä mustiin pukeutuneita, pitkätukkaisia tai vähemmän pitkätukkaisia hengenheimolaisia. Heitä ei koskaan näe kaupungin katukuvassa, joten missä lienee lymyilevät päivisin. Tai sitten vaan kuljen väärissä paikoissa.
Barba Negra on mitä mainioin klubi livemusiikille. Hieman Tavastian oloinen, mutta isompi sivusuunnassa. Jostain muistelen lukeneeni, että paikka vetää n. 1000 henkeä.
Lordi ei juuri keikkaile Suomessa ja kotimaassamme heille hieman naureskellaan alan piireissä. Tämän keikan perusteella tästä maineesta ei täällä ole kuitenkaan tietoakaan. Paikka oli täynnä ja yleisö kreisibailasi koko keikan ajan hullun lailla. Setin päättänyt, meillä jo puhki soitettu euroviisujen voitto biisi 2010, Hard Rock Hallelujah sai aikaan sellaisen pomppumeren, etten muista ihan vähään aikaan klubikeikalla nähneeni.
Itse keikasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Tietysti hienoa, että Tomi P. tekee omaa juttuaan ja pukuihin ja lavaan on panostettu. Kuitenkin miehen välispiikit aiheuttivat välillä lähinnä myötähäpeää ja biisien aikana tapahtunut show vaikutti liian kotikutoiselta. Kauhuleffansa mies on selkeästi katsonut, niin paljon löytyi viittauksia eri elokuviin.
Plussaa kuitenkin lavalletulobiisistä / Introsta. Mitäpä muuta olisikaan voinut die hard kauhuleffa / KISS fanilta odottaa kuin God of Thunder kokonaisuudessaan soitettuna.
Edessä oli siis viikko, ennen kuin miesten joukkue palaisi jälleen kotikaukaloon harjoittelemaan. Viikko kului varsin hyvin tekemisen puutteesta kärsimättä, sillä naisten joukkue ja miesten kakkosjoukkue (pelaa yliopistosarjaa EUHL:ää) harjoitteli tai pelasi joka päivä.
Aikaisemminkin olen kertonut, että ykkösjoukkueen päävalmentaja on vanhan liiton mies, joka peluuttaa ikivanhaa Dump & Chase lätkää. Niinpä onkin mukava nähdä miten EUHL joukkue ja naisten joukkue pyrkii pelaamaan modernisti kiekolla. EUHL joukkuetta valmentaa seuran urheilujohtaja Támas "Tommy" Sílle, joka on ollut valmennuskaksikkona mm. Hannu Järvenpään kanssa. Naisten joukkuetta puolestaan valmentaa kokenut ja Suomessa ansioitunut Jari Risku, joten ei ole ihme että näiden joukkueiden pelitapa on täysin erilainen kuin Erste Liga joukkueella. Se, onko se järkevääja ja mihin suuntaan, onkin sitten täysin eri juttu.
Romaniasta kantautuneet tiedot kertoivat että pataan tuli jälleen molemmissa peleissä, mutta ainakin molemmat maalivahdit olivat suoriutuneet päävalmentajien mielestä urakastaan puhtain paperein.
Joukkueessamme on siis kolme maalivahtia:
-97 syntynyt Kiss Bénce, joka on meillä farmisopimuksella Slovakian extraliiga joukkueesta Miskolcista. Vasurin veskari, jolle soisi näyttöpaikan korkeammalla tasolla. Pelaa tasaisesti illasta toiseen, eikä turhia stressaa, vaan pystyy keskittymään olennaiseen jatkuvasti. Omaa erittäin hyvät pelitaidot, mutta fyysisten puutteiden kanssa teemme töitä joka päivä.
-92 syntynyt Hajék Mark, jonka fysiikka tuottaa ajoittain päänvaivaa nopeuden, ketteryyden ja liikkuvuuden osalta, mutta kokemuksellaan haastaa parhaimmillaan Kissiä tiukasti. Kärsii päävalmentajan luottamuspulasta ja tiputettiin hetkeksi jo kokoonpanon ulkopuolelle. Käytti näyttöpaikkansa kuitenkin loistavasti, kun sellainen viimein taas tuli ja otti paikkansa takaisin.
-97 syntynyt Gádacsi "Jani" Janos, joka harjoittelee ykkösjoukkueen mukana, mutta pelaa pääasiassa EUHL:n pelejä. Isokokoinen ja lupaava, mutta hieman kärsimätön ja liikaa ajatteleva luonne. Pääsi jo päävalmentajan suosioon ja sai tilaisuutensa ykkösjoukkueessa. Ensimmäisen hyvän pelin jälkeen ei kuitenkaan pystynyt pitämään tasoaan, jonka myötä palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan, jossa hän hankkii kokemusta EUHL peleissä. Jani on kuitenkin minun silmissäni erittäin lupaava ja varmasti jonain päivänä vähintään Erste Liga tasoa. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika, vaan monessa asiassa on vielä kehitettävää. Perustekniikat, pelinluku, keskittyminen, urheilijan elämä jne.
Kaikki kolme ovat kuitenkin ihan loistavia tyyppejä ja muodostavat keskenään hienon maalivahticombon. Näitä herroja on todella mukavaa valmentaa.
Itselläni n. 2kk sitten alkanut flunssakierre ei ota hellittääkseen. Toinen antibioottikuuri päättyi tänään, mutta silti tämä on 7. päivä kuumeessa ja sairaslomalla. Lääkärissä on viimeisen viikon aikana rampattu urakalla ja läheinen apteekki on tyhjennetty erilaisista flunssalääkkeistä.
Lääkärissä käynneistä riittäisi pitkästi tarinaa, mutta kerronpa tässä lyhennelmän.
Ensimmäinen ongelma on se, etten vielä(kään) ole saanut paikallista sairausvakuutusta päälle, joten kaikki käynnit ovat minulle maksullisia. Onneksi seura on luvannut hoitaa kulut, mikä on ihan reilua. Mutta mutta... toimistomme ei ole kovin aktiivinen hoitamaan hommiaan tai edes vastaamaan viesteihin ja puheluihin. Ja koska heidän ollessa maksumiehiä, pitää ajanvaraus tehdä myös heidän kautta. No, välillä kuluu päivä etten kuule heistä mitään ja lääkäriin pääsy pitkittyy. Välillä tuntuu myös kuin pelaisimme rikkinäistä puhelinta. Jos lääkäri sattuu puhumaan englantia (yleensä on onneksi sattunut) on häneltä saadut ohjeet täysin erilaiset kuin mitä toimisto kertoo että lääkäri oli sanonut.
Kielimuurista. Lääkäriin mennessäni minulla on lääkärin nimi ja osoite, mutta kas kummaa, paikan hoitajat harvoin puhuvat englantia. Niinpä he saattavat istuttaa minut odottamaan johonkin, myöhemmin vääräksi osoittautuneeseen paikkaan, ilman aikomustakaan ottaa selville ja kertoa mihin siipeen/kerrokseen/huoneeseen minut pitäisi lähettää. Sitten tulee toimistolta soitto, että lääkäri kyselee missä olen ja miksi en ole vielä paikalla. Siinä sitten yrität taas sen rikkinäisen puhelimen kautta selvitellä mihin minut on istutettu.
Lääkäri on myös lähtenyt mukaani viereiseen apteekkiin ostamaan lääkkeitä. Sairausvakuutuksen puuttuessa en lääkkeitä olisikaan muuten saanut, joten hieno hommahan tämä oli. Kuitenkin tuli mieleen miten vastaava asia Suomessa olisi hoidettu. Todennäköisesti vastauksena olisi ollut olankohautus ja toteaminen ettei voida tehdä mitään. Tiedä sitten kuinka laillista tämä on, mutta eipä se tuntunut mikään onkelma lääkärille olevan.
Taksimatkat. Taksilla ajaminen on halpaa ja helppoa. Paikallinen iso taksifirma TaxiFy, joka taisi tulla hiljattain Suomeenkin, tarjoaa puhelimeen appin, jolla on helppo tilata taksi ja nosta näkee kartalta missä auto on tulossa, minkälainen auto ja kuskin nimi. Kohdalleni ei ole kuitenkaan osunut kovin montaa englantia puhuvaa kuskia, vaikka eihän se ongelma ole niin kauan kuin kaikki menee hyvin ja kuski näkee appista noutopaikan ja määränpään ja maksukin veloitetaan tällä tavoin suoraan kortilta.
Sitten kun joku ei menekkään kuin Strömsössä, joudutaan pitämään palaveri sekoittaen englantia, unkaria ja viittomakieltä. Korttimaksaminen heti matkan jälkeen tuntuu olevan paikallisille kuskeille myrkkyä. Yleensä kortinlukija on hanskalokerossa virta sammutettuna ja parhaassa tapauksessa akku lopussa. Siinä sitten YYA-neuvottelujen jälkeen sovitaan lähin pankkiautomaatti ja koukataan sitä kautta. Kuskit myös ilmeellään hyvin selvästi viestittää ettei korttimaksaminen ole toivottua.
Tähän ilmeilyyn olen toisaalta törmännyt myös kaupassa, kun maksoin myyjän mielestä liian suurella setelillä. No, mitäs pitävät niin järjetöntä valuuttaa kuin Forintti. 1000 forinttia on hieman reilu 3 euroa, joten 10 000 ja 20 000 forintin setelit ovat aivan tavallisia. Ei kuitenkaan ilmeisesti tämän kaupan kyseisen kaupan kassan mielestä.
Kaikesta on kuitenkin selvitty ja Peke faijan toteamuksen mukaan "Uusia kokemuksia!"
 |
| Neuvostoliitto / Venäjä ei ole täällä hirveessä suosiossa. Kielto koskee minkään aatteen tunnuksia näkyvän yleisötapahtumissa, mutta kaikille selvää mistä esimerkit on otettu. |
 |
| Paikallinen Kiasma, Ludwig Museum iltavalaistuksessa |
 |
| Tonavan maisemat on todella hienoja niin valoisalla kuin pimeällä. |
 |
| Ludwig Museumin vieressä oleva Kansallisteatteri, Nemzeti Színház |
 |
| Hard Rock Hallelujah! |
 |
| Viimeinen lämmin päivä 18.11. Rákóczi Híd sillalta kuvattuna. |
Kommentit
Lähetä kommentti