Leirielämää
Ensimmäinen leiriviikko joukkueen kanssa on takana. Arki ja rutiinit pyörii hotelli - urheilukenttä - jäähalli akselilla, kaikki sijaitsevat n. 200m etäisyydellä toisistaan. Läheiseen kauppaan sentään on n. 500m.
Viikonpäivät menettää merkityksen ihan täysin eikä välillä ole hajuakaan mitä päivää eletään. Ajan mittarina toimii harjoitusohjelma.
Tämänpäiväisen aamutreenin jälkeen on 1,5 päivää vapaata ja tarkoitus olisi lähteä Brnon keskustaan syömään ja hengailemaan. Kanapasta ja salaatti alkaa kieltämättä jo vähän kyllästyttämään ja pizzaa tai burgeria on jo ikävä.
Joukkueen toimihenkilöiden kanssa homma sujuu paremmin ja paremmin. Päävalmentaja ei juuri englantia puhu mutta apuvalmentajan tulkkauksella hän on kertonut että haluaa minun tuntevan olevani osa porukkaa. Olen myös saanut tähän mennessä päättää täysin maalivahtien harjoitusohjelman, mikä tietysti on oman työn kannalta mukavaa. On myös käynyt ilmi että ne, jotka aluksi eivät tulleet juttelemaan ollenkaan, ovat nykyään ne, jotka innokkaimmin yrittävät heikolla englannilla jutella ja tätä arvostan kovasti. Muutama, mm. joukkueenjohtaja, ovat sellaisia jotka eivät puhu yhtään englantia.
Välillä kieltämättä tulee hauskoja hetkiä kun kielimuuri kasvaa keskustelussa liian isoksi eikä tulkkia satu olemaan paikalla, mutta elekielellä ja huumorilla niistä tilanteista kuitenkin selviää. Myös valmennustilanteissa on omat haasteensa, kun venäläisveskari ymmärtää heikosti englantia ja kiinalaisveskari ei juuri ollenkaan. Olenkin ottanut tavaksi selittää harjoituksen aina kanukkiveskarille, joka sitten saa aloittaa ja näyttää muille mitä pitää tehdä.
Valmennukseen kuuluu yksi henkilö joka puhuu englantia, kiinaa ja venäjää, mutta yleensä hän on tulkkaamassa päävalmentajaa kiinalaispelaajille samaan aikaan.
Vielä vähän kiekkojuttuja.
Joukkueemme kiinalaiset ovat käytännössä Kiinan maajoukkue, mutta tasoero muunmaalaisiin on kyllä valtava. Ehkä Suomen mittakaavassa Suomi-Sarja/Mestis verrattuna Liigaan. Eilen jaoimme joukkueen kahtia ja pelasimme täyden pelin 3 X 20min. Välillä hirvitti aikalailla kun venäläiset ja slovakit taklasivat kunnolla ja kiinalaiset keräsivät itseään jään pinnasta.
Joukkueen fysiikkavalmentaja ei ole oikein tätä tasoeroa ymmärtänyt ja oheisharjoittelu on aloitettu ehkä liian kovaa. Kiinalaispelaajien huonompi perustaso fysiikassa on johtanut mielestäni hieman turhiinkin vammoihin ja loukkaantumisiin. Yhdeltä lähti olkapääkin sijoiltaan, tosin hän kaatui jäällä omiin jalkoihinsa ja liukui päin maalitolppaa. Kiinalaispelaajien kivunsieto ym. henkinen kovuus on myös monta astetta länsimaalaisia pelaajia heikompaa ja valitusta kuuluukin aika paljon.
Kiinalaismaalivahtimme, -91 syntynyt Pengfei Han on ollut kuitenkin ihan positiivinen yllätys. Puutteita pelaamisessa tietysti on paljon, mutta esim. liikkuminen ja pelaamisen lainalaisuuksien ymmärtäminen ovat yllättävänkin hyvällä tasolla. Vähän ristiriitainen juttu kuitenkin on se, että seurajohto ilmeisesti haluaa pitää hänet joukkueessa, joka johtaa siihen että toinen kanadan kiinalaisista pudotetaan pois. Ymmärrän että paikallista jääkiekkoa kehitetään, mutta nyt ammattilaisjoukkueesta pudotetaan nuorempi, varmasti paremman tulevaisuuden omaava ja tähän mennessä paremman perusharjoittelun / -valmennuksen saanut maalivahti.
Takana tässä on se, että kanukki ei voi edustaa Kiinan maajoukkuetta toisin kuin kiinalainen, mutta onko ilman peliaikaa jäävä kolmosveskari sitten hyvä valinta maajoukkueeseen. Joukkueesta pudonneille ainoa järkevä mahdollisuus jatkaa pelaamista Kiinassa, on siirtyä tulvalle kaudelle perustettavaan toiseen VHL joukkueeseen Tsen Tou Jilin:iin. Jilin on kaupunki n. 100km Harbinista.
Joukkueen venäläinen ykkösveskari on sitä vastoin on erittäin hyvä ja kielimuurista riippumatta helppo ja mukava valmennettava. Hän tulleekin pelaamaan suurimman osan peleistä, ellei kutsua KHL:ään tule. Muutama KHL-matsi hänellä tosiaan on vyöllään ja tämän kauden tavoitteena on kehittää muutama puute pelaamisessa, sekä fysiikka siihen kuntoon että vuoden päästä hän ainakin taistelisi KHL paikasta.
Nyt sen burgerin kimppuun.
Viikonpäivät menettää merkityksen ihan täysin eikä välillä ole hajuakaan mitä päivää eletään. Ajan mittarina toimii harjoitusohjelma.
Tämänpäiväisen aamutreenin jälkeen on 1,5 päivää vapaata ja tarkoitus olisi lähteä Brnon keskustaan syömään ja hengailemaan. Kanapasta ja salaatti alkaa kieltämättä jo vähän kyllästyttämään ja pizzaa tai burgeria on jo ikävä.
Joukkueen toimihenkilöiden kanssa homma sujuu paremmin ja paremmin. Päävalmentaja ei juuri englantia puhu mutta apuvalmentajan tulkkauksella hän on kertonut että haluaa minun tuntevan olevani osa porukkaa. Olen myös saanut tähän mennessä päättää täysin maalivahtien harjoitusohjelman, mikä tietysti on oman työn kannalta mukavaa. On myös käynyt ilmi että ne, jotka aluksi eivät tulleet juttelemaan ollenkaan, ovat nykyään ne, jotka innokkaimmin yrittävät heikolla englannilla jutella ja tätä arvostan kovasti. Muutama, mm. joukkueenjohtaja, ovat sellaisia jotka eivät puhu yhtään englantia.
Välillä kieltämättä tulee hauskoja hetkiä kun kielimuuri kasvaa keskustelussa liian isoksi eikä tulkkia satu olemaan paikalla, mutta elekielellä ja huumorilla niistä tilanteista kuitenkin selviää. Myös valmennustilanteissa on omat haasteensa, kun venäläisveskari ymmärtää heikosti englantia ja kiinalaisveskari ei juuri ollenkaan. Olenkin ottanut tavaksi selittää harjoituksen aina kanukkiveskarille, joka sitten saa aloittaa ja näyttää muille mitä pitää tehdä.
Valmennukseen kuuluu yksi henkilö joka puhuu englantia, kiinaa ja venäjää, mutta yleensä hän on tulkkaamassa päävalmentajaa kiinalaispelaajille samaan aikaan.
Vielä vähän kiekkojuttuja.
Joukkueemme kiinalaiset ovat käytännössä Kiinan maajoukkue, mutta tasoero muunmaalaisiin on kyllä valtava. Ehkä Suomen mittakaavassa Suomi-Sarja/Mestis verrattuna Liigaan. Eilen jaoimme joukkueen kahtia ja pelasimme täyden pelin 3 X 20min. Välillä hirvitti aikalailla kun venäläiset ja slovakit taklasivat kunnolla ja kiinalaiset keräsivät itseään jään pinnasta.
Joukkueen fysiikkavalmentaja ei ole oikein tätä tasoeroa ymmärtänyt ja oheisharjoittelu on aloitettu ehkä liian kovaa. Kiinalaispelaajien huonompi perustaso fysiikassa on johtanut mielestäni hieman turhiinkin vammoihin ja loukkaantumisiin. Yhdeltä lähti olkapääkin sijoiltaan, tosin hän kaatui jäällä omiin jalkoihinsa ja liukui päin maalitolppaa. Kiinalaispelaajien kivunsieto ym. henkinen kovuus on myös monta astetta länsimaalaisia pelaajia heikompaa ja valitusta kuuluukin aika paljon.
Kiinalaismaalivahtimme, -91 syntynyt Pengfei Han on ollut kuitenkin ihan positiivinen yllätys. Puutteita pelaamisessa tietysti on paljon, mutta esim. liikkuminen ja pelaamisen lainalaisuuksien ymmärtäminen ovat yllättävänkin hyvällä tasolla. Vähän ristiriitainen juttu kuitenkin on se, että seurajohto ilmeisesti haluaa pitää hänet joukkueessa, joka johtaa siihen että toinen kanadan kiinalaisista pudotetaan pois. Ymmärrän että paikallista jääkiekkoa kehitetään, mutta nyt ammattilaisjoukkueesta pudotetaan nuorempi, varmasti paremman tulevaisuuden omaava ja tähän mennessä paremman perusharjoittelun / -valmennuksen saanut maalivahti.
Takana tässä on se, että kanukki ei voi edustaa Kiinan maajoukkuetta toisin kuin kiinalainen, mutta onko ilman peliaikaa jäävä kolmosveskari sitten hyvä valinta maajoukkueeseen. Joukkueesta pudonneille ainoa järkevä mahdollisuus jatkaa pelaamista Kiinassa, on siirtyä tulvalle kaudelle perustettavaan toiseen VHL joukkueeseen Tsen Tou Jilin:iin. Jilin on kaupunki n. 100km Harbinista.
Joukkueen venäläinen ykkösveskari on sitä vastoin on erittäin hyvä ja kielimuurista riippumatta helppo ja mukava valmennettava. Hän tulleekin pelaamaan suurimman osan peleistä, ellei kutsua KHL:ään tule. Muutama KHL-matsi hänellä tosiaan on vyöllään ja tämän kauden tavoitteena on kehittää muutama puute pelaamisessa, sekä fysiikka siihen kuntoon että vuoden päästä hän ainakin taistelisi KHL paikasta.
Nyt sen burgerin kimppuun.
Hienoa Ale! Nyt pääsin minäkin kartalle.
VastaaPoista