Nordic Goaliedragon

Tällä hetkellä on kovin tyhjä olo. Hävisimme eilen semifinaalin neljännen pelin slovenialaista HDD Jeseniceä vastaan ja samalla kausi ja oma duuni täällä on ohi.  Tammikuun jälkeen kiekkorintamalla on kuitenkin tapahtunut paljon hyviä asioita, mutta myös vaikeuksia. Vaikka korona oli meille vain satunnainen harmi, muutama tapaus koko kaudella, eikä yhtään isompaa rypästä, loukkaantumiset ja muu sairastelu vaikeutti kautta paljon. Liigasta tuttu Jari "Silli" Sailio oli sivussa 6 viikkoa nivusvamman vuoksi, tuli takaisin playoffeihin piste per peli tehoilla, mutta loukkasi nivusen uudestaan eilen kesken pelin.  Varmistettuamme paikan top4 joukossa, saimme master roundin jälkeen yhden viikon taukoa peleistä. Päävalmentaja Santeri Heiskanen piiskasi joukkuetta tuolla viikolla kovalla treenillä ja ehkä se näkyi neljännesvälierän ensimmäisissä peleissä. Oli raskaalla treeniviikolla vaikutusta tai ei, Cortina voitti paras viidestä systeemillä pelatun sarjan kaksi ensimmäistä peliä j

Lopulta se sitten tapahtui, pian viime postauksen jälkeen Korona iski lopulta minuunkin ja kärsittävänä oli 17 päivän karanteeni. Tauti ei sinänsä ollut paha, vain muutama päivä kuumetta, mutta neljän seinän sisällä pysyminen ja positiivisen testituloksen saaminen kerran viikossa kolmen viikon ajan oli tylsää ja turhauttavaa. Olihan se näillä reissaamisilla todennäköistä saada tartunta jossain vaiheessa ennen Omikroniakin. Pelikausi on edennyt muutenkin pandemian ehdoilla ja monet joukkueet ovat olleet taudin kourissa ja pelejä on peruttu. Täytyy koputtaa puuta, mutta meille ei tartuntoja ole osunut muutakuin minun kanssa samaan aikaan tartunnan saaneille kolmelle pelaajalle. Yhtään peliä ei meidän takia ole tarvinnut siirtää. Loukkaantumiset ovat joukkuettamme vaivanneet senkin edestä viime aikoina, mutta sarjataulukossa olemme sinnitelleet koko ajan kolmen parhaan joukossa, joten ihan huonosti kausi ei ole mennyt. Alppiliigassa Italialaisten joukkueiden keskinäiset ottelut lasketaa

Ei löydy vastausta miksi koko teksti tulee taas yhteen putkeen, mutta ei voi mitään.. Paljon on ollut ohjelmassa matkustelua viime viikkoina, niin pelimatkoja, kuin ihan turistinakin hengailua. Kolme pelimatkaa olemme tehneet Itävaltaan. Kitzbüheliin, Feldkirchiin ja Salzburgiin. Näistä paikoista ei nähtävyyksien osalta jäänyt juuri muuta kerrottavaa kuin jäähalli ja se vähän mitä bussin ikkunasta ehti nähdä. Kuitenkin Italian puolella oleva Brennerin sola, jota pitkin liikenne kulkee ylös pohjoiseen, on yksi vaikuttavimpia paikkoja mitä olen nähnyt. Eikä pelkästään historialliselta arvoltaan, kyseistä solaa pitkin kulkivat jo muinaiset roomalaiset valloitusretkillään. Solassa kulkee moottoritie, rautatie ja solan pohjalla myös pienempi tie, jonka varrella sijaitsee pikkukyliä. Solan kapeimmilla kohdilla moottoritie on nostettu korkeiden siltojen päälle vuoren rinteille ja leveimmillä kohdilla junarata ja motari kulkevat solan pohjalla vierekkäin. Maisemat ovat todella upeat. Muutam

Blogisofta ei edelleenkään erota kappalejakoja, joten jälleen tulee koko stoori yhteen putkeen. Kuukausi kohta täynnä ja arki alkaa rullaamaan tasaisesti omalla painollaan. Arkeen kuuluu kolmena päivänä viikossa maalivahtiharjoitukset aamulla/aamupäivällä, kahtena päivänä viikossa kahden eri junioriryhmän treenit, sekä iltaisin miesten joukkueen treenit. Miesten joukkue, kuten monet paikalliset, saman sarjan joukkueet ovat puoliammattilaisjoukkueita, eli pelaaja käyvät päivisin töissä ja tulevat treeneihin illalla. Ainoastaan ulkolaisvahvistukset ovat täysammattilaisia, ja käyvät jäällä myös aamuisin. Harjoitusottelut ovat takana, tuloksena niistä oli 3 voittoa ja 2 tappiota. Toinen tappio tuli ylemmällä sarjatasolla pelaavaa Bolzanoa vastaan ja toinen oli tappio voittolaukauksilla. Tuloksellisesti siis voi olla tyytyväinen harjoituspeleihin, mutta parannettavaa löytyy tietysti koko ajan. Joukkueen maalivahdit ovat Italian passilla pelaava kanadalainen Jacob "Jake" Smith,

Blogisofta temppuilee eikä julkaise kappalejakoja, tai anna lisätä kommentteja kuviin. Julkaistaan nyt kuitenkin kaikki yhtenä pötkönä. Tammi-helmikuun vaihteen jälkeen bloggausinspiraatio katosi, eikä tullut loppukaudesta enää Romanian kuulumisia kirjoiteltua. Nopeasti läpikäytynä kevät meni jotenkin näin: Talvi oli Romaniassa aika ankea, lumi oli maassa suunnilleen tammikuusta maaliskuuhun. Jatkuva sumu teki ilmasta kuitenkin harmaata ja pimeää ja hauskaa oli se kun ajoi 50km vuorten toiselle puolelle, keli muuttui täysin ja aurinko paistoi. Romanian kiekkosarja osoitti myös mielenkiintoisen puolensa, kun tammikuun puolestavälistä odottelimme 50 päivää runkosarjan viimeistä kahta peliä. Noiden pelien vastustaja Corona Brasov meni Unkarin Erste Ligan playoffeihin, eikä pelannut tänä aikana Romanian liigan pelejä. Loput 6 peliä (2 runkosarjan ja 4 playoffin) pelattiin sitten lopulta 11 päivässä. Noiden 50 päivän aikana alkoi jatkuva harjoittelu jo tympimään niin pelaajia kuin valme

Hetkinen taas vierähtänyt edellisestä postauksesta ja nyt ajattelin kirjoitella hauskoista ja omituisista sattumista täällä. You Tubesta löytyy paljon Meanwhile in Russia videoita, olkoon tämä Romanian vastine niille. Aloitetaan liikenteestä, siinä riittääkin ihmettelemistä. Valtatiellä nopeusrajoitus on 70km/h, mutta kylien kohdalla rajoitus on 50km/h. 70 kylttejä ei juuri näy missään, paitsi 100m ennenkuin rajoitus putoaa viiteenkymppiin. 50 alueen alkaminen tai loppuminen on merkattu pienellä taajama kyltin kulmaan, joten liikennemerkkejä todella pitää seurata kun varsinkin vieraassa paikassa ajelee. Tosin rajoitukset on lopulta hyvin suuntaa antavia, eipä ole juuri väliä kuinka kovaa ajat tai mikä on rajoitus, aina löytyy useampi autoilija jonka on pakko päästä ohi. Pahimmassa tapauksessa ohituksen jälkeen jää eteen vielä hidastelemaan, tai kääntyy seuraavasta risteyksestä sivutielle. Tiellä saattaa tulla vastaan hevosia, lehmiä, lampaita, kulkukoiria tai-kissoja, traktoreita er