Kausi ohi
Tällä hetkellä on kovin tyhjä olo. Hävisimme eilen semifinaalin neljännen pelin slovenialaista HDD Jeseniceä vastaan ja samalla kausi ja oma duuni täällä on ohi.
Tammikuun jälkeen kiekkorintamalla on kuitenkin tapahtunut paljon hyviä asioita, mutta myös vaikeuksia. Vaikka korona oli meille vain satunnainen harmi, muutama tapaus koko kaudella, eikä yhtään isompaa rypästä, loukkaantumiset ja muu sairastelu vaikeutti kautta paljon. Liigasta tuttu Jari "Silli" Sailio oli sivussa 6 viikkoa nivusvamman vuoksi, tuli takaisin playoffeihin piste per peli tehoilla, mutta loukkasi nivusen uudestaan eilen kesken pelin.
Varmistettuamme paikan top4 joukossa, saimme master roundin jälkeen yhden viikon taukoa peleistä. Päävalmentaja Santeri Heiskanen piiskasi joukkuetta tuolla viikolla kovalla treenillä ja ehkä se näkyi neljännesvälierän ensimmäisissä peleissä. Oli raskaalla treeniviikolla vaikutusta tai ei, Cortina voitti paras viidestä systeemillä pelatun sarjan kaksi ensimmäistä peliä ja näytti jo siltä, että kesäloma alkaa liian aikaisin maaliskuun alussa. Omalta osaltani viimeiset 6 vuotta olen työskennellyt huonoissa joukkueissa, joissa playoff haaveet ovat olleet kaukainen unelma ja kahden tappiopelin jälkeen kieltämättä tuntui että näin tämä taas menee, aikainen kesäloma.
Jotain tapahtui tuon neljännesvälierän toisen ja kolmannen pelin välillä, yhtäkkiä kolmannessa pelissä puolustus alkoi toimia loistavasti, veskari otti kiinni kaiken mahdollisen ja välillä mahdottomankin ja takkuillut maalinteko alkoi tuottaa tulosta. 0-2 tappioasemasta nouseminen 3-2 sarjavoittoon on jotain mitä en ikinä tule unohtamaan. Fiilis oli suorastaan euforinen. Päävalmentaja Heiskasen filosofiakin taisi tulla esiin, kun jaksoimme vääntää ja painia pelistä toiseen. Alppi liigassa kukaan ei aikaisemmin ole noussut vastaavasta sillasta voittoon ja jatkoon.
Semifinaaleissa vastaan tuli Jesenice, ainoa joukkue jota emme olleet onnistuneet voittamaan. Ensimmäisessä pelissä pelasimme hyvin, mutta Jesenice vei matsin niukasti lukemin 2-1. Seuraavana päivänä alkoi vaikeudet kasaantua. Ykkösmaalivahdillamme Jake Smithillä, sekä neljällä pelaajalla nousi korkea kuume, joten rosterimme olisi vajaa seuraavissa peleissä. Kakkosveska Hannes Treibenreif oli ollut kuumeessa jo useamman päivän ja pakon edessä suunnittelimme laittavamme maaliin 16 vuotiaan Florian Plattnerin. Florian on lupaava maalivahti, mutta tämä peli olisi silti hänelle vielä ihan liikaa. Pelipäivän aamuna Hannes Treibenreif kuitenkin ilmoitti että toipunut, joten hän astui tolppien väliin lähes suoraan sairasvuoteelta ja viimeisestä pelistäkin oli jo viikkoja.
Hirveällä taistelulla vajaa miehistömme kuitenkin onnistui kairaamaan niukan 3-2 voiton, ja mahdollisuudet sarjan voittoon tuntuivat taas realistisiltä. Totuus iski kuitenkin kolmannessa pelissä, kun Jesenice käveli ylitsemme puhtaasti 6-0.
Neljänteen peliin saimme kaikki pelaajat takaisin, rosteri oli siis jälleen täysi, vaikkakin selvää oli että sairastelleet pelaajat eivät täydellisessä pelikunnossa olleetkaan. Maalipaikkoja loimme tasaisesti läpi pelin, mutta Jesenice rankaisi virheistämme ja 55 minuutin kohdalla peli oli 1-4 ja tilanne näytti toivottomalta. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua, Heiskanen otti aikalisän ja maalivahdin pois. 6-5 ylivoimalla Jesenice laukoi kiekon tyhjän maalin tolppaan, mutta vastahyökkäyksestä kavensimme, Peli oli 2-4. Loppu minuutit olivat täysin meidän myllytystä ja onnistuimme tasoittamaan pelin 36 sekuntia ennen loppusummeria, edessä oli jatkoaika.
Saimme ylivoiman jatkoajalla, mutta emme onnistuneet maalinteossa. Ajassa 75.17 tuomari nosti kätensä pystyyn meidän jäähyn merkiksi ja sitä seuranneella ylivoimalla Jesenice ratkaisi pelin ja sarjan. Pelin jälkeen kopissa oli hiljaista, kausi oli ohi.
Tämän vuoden puolella viikot ovat olleet kiireisiä, eikä ylimääräisiä vapaapäiviä ole ollut. Sunnuntai on joka viikko ainoa vapaapäivä, mutta sen yhden päivän olen käyttänyt lepäämiseen ja akkujen lataamiseen seuraavaa viikkoa varten. Ennen playoffeja meille osui kuitenkin vapaa viikonloppu, jolloin tein syntymäpäivä reissun Veronaan. Matka Rittenistä Veronaan kestää moottoritietä pitkin reilut 2 tuntia. Tietulli kyseisellä matkalla maksoi n. 5€/suunta.
Kaikki varmaan tuntee Veronan maineen oopperastaan, kulttuuristaan ja Romeon ja Julian kotikaupunkina. Aika vierailuun oli täydellinen kun turistikausi ei ollut vielä alkanut. Ihmisiä kyllä oli kaduilla suht paljon, mutta minkäänlaista tungosta ei eteen osunut.
Kapeat kadut vanhojen upeiden rakennusten välissä, Julian parveke, (asunnon sisään en mennyt, vaikka sekin olisi ollut mahdollista) sekä Arena di Verona, Rooman Colosseumin kopio pienemmässä mittakaavassa ja paremmassa kunnossa, olivat minulle ne nähtävyydet jotka halusin nähdä ja joista nautin eniten.
Ilma oli tuona päivänä myös keväisen lämmin ja syntymäpäivä lounaan, pizzan ja oluen nautin kuuluisalla Piazza delle Erbe aukiolla. auringonpaisteessa. Reissun jälkeen akut olivat todellakin latautuneet alkavia play offeja varten.
Nyt tuntuu että kausi meni todella nopeasti, vastahan tänne tulin. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kauteen ja siihen että pääsin täällä työskentelemään. Pienessä kylässä asuminen on aika puuduttavaa ja kaikki Korpilahdelta tutut puolet tuntuu olevan täälläkin, niin negatiiviset kuin positiivisetkin. Mielelläni asuisin kaupungissa, mutta sinne totta kai menen, missä työtä on tarjolla. Bolzano alhaalla laaksossa on täällä kuitenkin niin lähellä, että sinne pääsi käymään helposti.
Jatkosta täällä ei ole ollut mitään puhetta vielä, joten tulevaisuus on auki. Ensi viikolla on vielä pelaajien kanssa palautepalaverit, muuten tässä lähipäivät kuluvat kotimatkaan valmistautuessa. Varmaan tulevalla viikolla on edessä paluu Suomeen.
Kommentit
Lähetä kommentti