Töitä ja maisemamatkailua

Blogisofta ei edelleenkään erota kappalejakoja, joten jälleen tulee koko stoori yhteen putkeen. Kuukausi kohta täynnä ja arki alkaa rullaamaan tasaisesti omalla painollaan. Arkeen kuuluu kolmena päivänä viikossa maalivahtiharjoitukset aamulla/aamupäivällä, kahtena päivänä viikossa kahden eri junioriryhmän treenit, sekä iltaisin miesten joukkueen treenit. Miesten joukkue, kuten monet paikalliset, saman sarjan joukkueet ovat puoliammattilaisjoukkueita, eli pelaaja käyvät päivisin töissä ja tulevat treeneihin illalla. Ainoastaan ulkolaisvahvistukset ovat täysammattilaisia, ja käyvät jäällä myös aamuisin. Harjoitusottelut ovat takana, tuloksena niistä oli 3 voittoa ja 2 tappiota. Toinen tappio tuli ylemmällä sarjatasolla pelaavaa Bolzanoa vastaan ja toinen oli tappio voittolaukauksilla. Tuloksellisesti siis voi olla tyytyväinen harjoituspeleihin, mutta parannettavaa löytyy tietysti koko ajan. Joukkueen maalivahdit ovat Italian passilla pelaava kanadalainen Jacob "Jake" Smith, joka on myös Italian maajoukkueringissä, sekä oman kylän poika Hannes Treibenreif. Molemmat mukavia tyyppejä sekä valmennuksellisesti, että persoonana. Päävalmentaja Santeri Heiskanen johtaa joukkuetta rautaisella otteella ja on varmaan paremmassa fyysisessä kunnossa kuin yksikään pelaaja. Leikillä voisi ajatella että välillä käy sääliksi pelaajia, kun timmissä kunnossa oleva valmentaja piiskaa treenaamaan koko ajan kovemmin. Viime lauantaina järjestettiin "Kiekkopäivä", jossa koko joukkue esiteltiin yleisölle. Hallin viereen oli rakennettu ravintola alue esiintymislavoineen ja yleisöä oli paikalla satamäärin. Maalivahtivalmentaja (tai saksaksi Tormanntrainer) meinasi vähän jäätyä, kun kuuluttaja iski mikrofonin naaman eteen ja teki lyhyen haastattelun. Jotain siinä äkkinäisessä tilanteessa suusta tuli ulos, mutta en kyllä muista yhtään mitä. Päivän aikana ohjelmassa oli myös junioreiden näytöspelejä, seuran vanhojen tähtien "All-Stars peli", muutama paidan jäädytys, sekä päivän päätteeksi meidän harjoituspeli, ensimmäinen kotiyleisön edessä. En tiedä tarkalleen mitkä koronasaadökset tällä hetkellä ovat, mutta hallissa oli reilusti väkeä. Keski-Eurooppalaiseen tapaan joukkueellamme on myös äänekäs ja innokas kannattajajoukko, joka laulaa, soittaa torvia ja heiluttaa lippuja pelin aikana. Työn ulkopuolella vapaa-aikaa ei hirveästi ole, paitsi sunnuntaisin mikä on aina vapaa päivä. Aamulla hallille, treenien jälkeen käyn yleensä itse hikoilemassa punttisalilla, jonka jälkeen kotiin, lounas ja lepäilyä, ehkä kaupassa käynti ja sitten iltapäivällä takaisin hallille. Kotiin pääsee ilta ysin aikaan, illallinen, vähän sarjojen katselua suoratoistopalvelusta ja nukkumaan. Viikko sitten koko viikonloppu oli vapaa, jolloin tein päiväreissun Reschensee järvelle, parin tunnin ajomatkan päähän. Kyseisestä tekojärvestä on kirjoitettu Suomen lehdissäkin, viimeksi alkukesästä kun järvi kuivatettiin huoltotöiden vuoksi ja alla olevan kylän rauniot paljastuivat. Kyseessä on tekojärvi joka aikoinaan täytettiin kylän päälle niin, että ainoastaan kirkontorni jäi näkyviin pinnan yläpuolelle. Vuoristossa 1,5km korkeudella sijaitseva paikka on kylmä ja tuulinen, mutta maisemat on (sielläkin) aivan upeat. Turisteja tietysti oli paljon ja hinnatkin kaikelle mahdolliselle sen mukaisia. Alhaalla laaksossa kulkee moottoritie ja tiet ovat muutenkin leveämpiä ja "nopeampia", mutta ylempänä vuorilla ne ovat kapeita ja mutkaisia. 20km matka saattaa kestää helposti tunnin ja pahimmissa ruuhkapaikoissa enemmänkin. Romanian vuoristotiet olivat kapeita ja mutkaisia myös, mutta eivät siltikään mitään paikallisiin verrattuna. Onneksi täällä ei sentään mutkan takaan eteen tule hevosia, lehmiä, lampaita tai muitakaan eläinlaumoja. Kämppäni sijaitsee pari kilometriä Collalbon (tai saksaksi Klobenstein) ulkopuolella, teollisuusalueen laidalla. Rakennuksen alakerrassa on ravintola, josta saa todella hyvää italialaista ruokaa. Yläkerrassa on kaksi asuinhuoneistoa, joista toisessa asuu ilmeisesti ravintolan omistajan, Simonin vanhemmat. Minun asunnosta löytyy kaikki tarvittava, mutta nuhjuisuus ja syrjäinen sijainti hieman häiritsee, sekä se, että talon kuumavesivaraaja ei ilmeisesti välillä riitä ravintolalle ja kahdelle asunnolle ja parina päivänä ei hanasta ole tullut lämmintä vettä. Myös astianpesukoneen puute on piiiitkä miinus, sekä hankalakäyttöinen kaasuhella. Kyllä tässä pärjättään kuitenkin. Ensi lauantaina on edessä sarja-avaus, jota tässä jo innolla odotetaan. Luulen että viime kauden koronarajoitusten takia kaikki ovat innoissaa nyt alkavasta kaudesta, kun asiat palaavat lähemmäksi kohti normaalia. Ensimmäisessä kuvassa joukkue valmistautumassa harjoituspeliin HC Meranoa vastaan. Toisessa näkymää Rittenistä, näistä maisemista ei saa koskaan tarpeekseen. Kolmannessa Reschensee järvestä nouseva kirkontorni. Neljännessä laakson pohjalla kulkeva joki ja moottoritie. Bolzano sijaitsee kuvan ulkopuolella oikealla.