Nordic Goaliedragon

2 kuukautta vierähti kuin siivillä ja harjoituskausi tuli päätökseen. Tänä aikana näimme 4 maata, 6 kaupunkia ja lukemattomia matkustuskilometrejä, eikä uusiin kulttuureihin tutustuminen ole ollut ollenkaan vähiten mielenkiintoisin asia. Välillä hyvässä ja välillä pahassa. Pelillisesti treenimatsit ei mikään suuri menestys ollut, 9 peliä ja vain 1 voitto, joka sekin tuli tänään, viimeisessä pelissä. Ilmapiiri joukkueen sisällä alkoi kieltämättä tuntumaan kireältä, omistajien asettamat tavoitteet eivät vastaa alkuunkaan sitä, minkälaiset odotukset heillä joukkuettamme kohtaan on. Näillä kuitenkin mennään, niinkuin tuttu toteamus kuuluu. Pakko vain yrittää hoitaa oma homma mahdollisimman hyvin, kun muuhun ei voi vaikuttaa. Tämäkin vanha hokema, jonka olen täysin ymmärtänyt vasta näiden kuluneiden viikkojen aikana. Toivottavasti tämän päiväinen voitto tuottaa myös jatkossa hyviä asioita, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Muutama paha takaisku joukkueelle tuli loukkaantumisten ...

Viisi päivää Pietarissa meni yhdessä hujauksessa. Valitettavasti aikataulu oli sen verran tiukka, ettei kaupungin upeisiin nähtävyyksiin ehtinyt tutustua. Kuvatkin on otettu lähinnä bussin tai hotellin ikkunasta. Hotellimme Park Inn Pribaltiskaya oli kyllä mieleenpainuva ja nähtävyys sinällään. Valtavan kokoinen, neuvostoaikainen betonikuutio kaksine siipineen oli vaikuttava näky. Vielä kun pääovelle vei kymmeniä metrejä pitkä ja ainakin kymmenen leveä, pensailla ja kivetyksillä reunustettu käytävä, jota vartioi kymmenen metriä korkea Pietari Suuren patsas, oli hotellin julkisivu varsin majesteettinen. Iästään huolimatta kompleksi oli remontoitu varsin viihtyisäksi, huoneet olivat siistejä ja tilavia ja tärkein, eli nettiyhteys oli toistaiseksi nopein, mitä matkallamme on vastaan osunut. Kolme ensimmäistä päivää Pietarissa harjoittelimme ja kahtena viimeisenä päivänä pelasimme harjoitusottelut paikallista Dinamo St. Petersburgia vastaan. Edellisestä pelistä jäänyt hyvä fi...

Kahden viikon leirijakso Mytishchissässä päättyi ja saavuimme eilen junalla Pietariin. Onneksi. Mytishchi on ankea Moskovan lähiö, jossa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin isoja kerrostalo komplekseja, yksi ostoskeskus 30min. kävelymatkan päässä, muutama ravintola, jäähalli ja hotelli. Hotelli oli tasoa luokaton, vaikka itseään neljän tähden hotelliksi mainostaakin. Ruoka oli todella yksipuolista ja annokset pieniä. Painajaiset kanankoivista ja kuivasta spagetista / riisistä vainoavat varmaan vielä pitkään. Pelaajat kävivätkin joka päivä päivällisen jälkeen vielä ulkona syömässä, tai ainakin ostamassa viereisestä marketista lisää syötävää. Läheinen pizza ja burger paikka teki varmaan näiden kahden viikon aikana elämänsä tuloksen. Tämän ankeuden kruunasi tosiaan se, että (toivottavasti) ainoan kerran kun myös toimihenkilöt joutuivat jakamaan huoneen, osui se juuri tänne, Lecco Hotelliin, missä huoneet oli ahtaat ja tunkkaiset. Vaikka huonekaverissa sinänsä ei mitään vikaa ollutkaan...

Matka Vierumäeltä Mytishchiin, Moskovan esikaupunkialueelle alkoi takkuisasti, kun Aeroflotin koneeseen oli tullut vika ja lento oli n. 4h myöhässä. Perille päästyämme kello oli jo 23 ja koko porukka sen verran väsynyttä, että suuniteltu viisiitti Moskovan yöhön jäi toteutumatta. Seuraava päivä, eli torstai 3.8. oli vapaapäivä, joka mahdollisti venäläisten visiitin kotiin. Hotellilla loppu joukkue vietti vapaapäivää lähinnä nukkuen ja leväten, vaikka iltapäivällä ehdimme tehdä visiitin Moskovan keskustaan ja Punaiselle Torille muutaman pelaajan kanssa. Joonas Hurri, joka oli Vierumäellä tryoutilla, sai lopulta sopimuksen ja liittyi pysyvästi joukkueeseemme. Ihan mukavaa että porukassa on toinenkin suomalainen. Mytishchi Arenan lähellä oleva "4 tähden" hotelli on tupaten täynnä, joten ensimmäistä kertaa johtoryhmäkin joutuu jakamaan huoneen. Tätähän ei tietenkääm taas minulle muistettu kertoa ja to-pe välisenä yönä heräsin munasillaan sikiunesta siihen, kun joku tulee huon...