Mytishchi - Pietari
Kahden viikon leirijakso Mytishchissässä päättyi ja saavuimme eilen junalla Pietariin. Onneksi.
Mytishchi on ankea Moskovan lähiö, jossa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin isoja kerrostalo komplekseja, yksi ostoskeskus 30min. kävelymatkan päässä, muutama ravintola, jäähalli ja hotelli. Hotelli oli tasoa luokaton, vaikka itseään neljän tähden hotelliksi mainostaakin. Ruoka oli todella yksipuolista ja annokset pieniä. Painajaiset kanankoivista ja kuivasta spagetista / riisistä vainoavat varmaan vielä pitkään. Pelaajat kävivätkin joka päivä päivällisen jälkeen vielä ulkona syömässä, tai ainakin ostamassa viereisestä marketista lisää syötävää. Läheinen pizza ja burger paikka teki varmaan näiden kahden viikon aikana elämänsä tuloksen.
Tämän ankeuden kruunasi tosiaan se, että (toivottavasti) ainoan kerran kun myös toimihenkilöt joutuivat jakamaan huoneen, osui se juuri tänne, Lecco Hotelliin, missä huoneet oli ahtaat ja tunkkaiset. Vaikka huonekaverissa sinänsä ei mitään vikaa ollutkaan, alkoi mitta olla parin viikon jälkeen täynnä kimppakämppä elämää. Huoneen pienuuden vuoksi nukuimme lähes parisängyssä ja laukkuja joutui väistelemään ja kävelemään seinän vierustoja pitkin päästäkseen omalle puolelle. Viimeisenä päivänä hallilla oli iloisia naamoja kun pääsimme vihdoin vaihtamaan maisemaa.
Moskovan alueella pelasimme ensimmäiset harjoituspelimme. Ensimmäinen peli pelattiin "kotihallissamme" Mytishchi Arenalla lauantaina 5.8. ja vastassa oli Khimik Voskresensk. Ottelu oli melkoinen shokki, kun pataan tuli selkeästi 0-6. Vaikka altavastaajana peleihin oletusarvoisesti lähdemmekin, oli järkytys nähdä miten joukkue ei ollut ollenkaan valmis pelaamaan. Tyhmiä virheitä läpi ottelun ja potkun jäljessä koko ajan. Maalivahtikaan ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla ja muutama helppo meni sisään.
Matsin jälkeen pidettiin pari päivää venäläiseen tapaan kriisipalavereita ja harjoiteltiin kovaa ja tiiviisti. Kriisipalavereistä varsin moni osui sopivasti hallin ja hotellin välillä sijainneeseen pieneen olutkauppaan, jossa oli neljä istumapaikkaa ja ystävällinen vanha omistajapariskunta.
Seuraava peli oli tiistaina 8.8. jolloin matkustimme Moskovan läpi toiseen lähiöön Chekhoviin. Chekhov Ice Hockey Centerissä, jossa muutama vuosi sitten KHL:ssä pelkoa vastustajissa sikailuillaan aiheuttanut Vitjaz Chekov pelasi, vastaan tuli Zvezda Chekov. Parissa päivässä joukkueemme peli-ilme oli muuttunut täysin, mutta vaikka johdimme pitkään ottelua 1-2, käänsi isännät pelin kolmannessa erässä itselleen 4-2. Puolustus pelasi nyt tiiviimmin ja antoi maalivahdille tukea ja veskari torjui monta pahaa maalipaikkaa.
Niinpä torstaina 10.8. matkasimme suurin toivein Khimik Voskresenskin vieraaksi, taas parin tunnin ajomatkan päähän Moskovan lähiöön. Tässä välissä veskariruletti pyörähti taas kerran, kun Alexander Skrynnik saapui KHL joukkueesta riveihimme. Hän pelasikin ottelun, joka oli hänen ensimmäisensä sitten joulukuun. Puhtaat paperit täytyy kuitenkin kaverille antaa, vaikka vastustajan toinen maali helpohkosti längistä livahtikin.
Saimme otteluun unelma alun kun ensimmäisen erän alkupuolella hallitsimme peliä ja menimme 1-0 johtoon. Joukkueen peli näytti hyvältä läpi ottelun, mutta pienoisella tuomarin avustuksella varsinainen peliaika päättyi 2-2. Jatkoaika ei tuonut ratkaisua ja lopulta hävisimme rankkarikisassa, mutta suurin asia oli että koko joukkueella itseluottamuskasvoi ja näimme että voimme pärjätä tässä sarjassa. Ensimmäinen voitto kuitenkin antaa vielä odottaa itseään. Täytyy kuitenkin antaa tunnustusta joukkueen päävalmentajille, miten he alle viikossa saivat joukkueen yhtenäiseksi ja pärjäämään peleissä. Ehkä niistä olutkaupan palavereistä oli hyötyä.
Eilen siis tulimme junalla Pietariin. Matka oli varsin mukava ja joutuisa, eikä mielikuvat venäläisestä junasta pitäneet ollenkaan paikkansa. Suomessa ei varmaan mikään juna kulje samalla vauhdilla ja matkustamo oli varsin tilava ja viihtyisä.
Tänään harjoittelimme ensimmäisen kerran Yubileiny Arenalla, jossa samaan aikaan pelataan venäläisen A-juniorisarjan MHL:n turnaus. Myös Kunlunin joukkue on mukana ja huomenna näemme heidätkin tositoimissa. Samaan aikaan toisessa hallissa pelataan myös KHL turnaus, joten 3 Kunlunin joukkuetta on kaupungissa samaan aikaan. Loppuviikosta pääsemme katsomaan heidänkin peliään.
Eilen pimeän aikaan ajoimme bussilla rautatieasemalta pääkatu Nevski Prospektin läpi hotellille ja Pietari vaikuttaa todella viihtyisältä kaupungilta. Ihmisiä on valtavasti, mutta rakennukset on upeita ja kaupunki on rakennettu siten, että ihmisillä on tilaa käppäillä toreilla ja aukioilla, sekä Neva joen rannoilla. Kun sopiva väli tulee, täytyy lähteä tutustumaan kaupunkiin paremmin.
Kaikkein parasta Pietariin tulossa oli kuitenkin pääseminen oikeaan neljän tähden hotelliin, tilavaan huoneeseen ja se että vihdoin saa nukkua yksin!
Mytishchi on ankea Moskovan lähiö, jossa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin isoja kerrostalo komplekseja, yksi ostoskeskus 30min. kävelymatkan päässä, muutama ravintola, jäähalli ja hotelli. Hotelli oli tasoa luokaton, vaikka itseään neljän tähden hotelliksi mainostaakin. Ruoka oli todella yksipuolista ja annokset pieniä. Painajaiset kanankoivista ja kuivasta spagetista / riisistä vainoavat varmaan vielä pitkään. Pelaajat kävivätkin joka päivä päivällisen jälkeen vielä ulkona syömässä, tai ainakin ostamassa viereisestä marketista lisää syötävää. Läheinen pizza ja burger paikka teki varmaan näiden kahden viikon aikana elämänsä tuloksen.
Tämän ankeuden kruunasi tosiaan se, että (toivottavasti) ainoan kerran kun myös toimihenkilöt joutuivat jakamaan huoneen, osui se juuri tänne, Lecco Hotelliin, missä huoneet oli ahtaat ja tunkkaiset. Vaikka huonekaverissa sinänsä ei mitään vikaa ollutkaan, alkoi mitta olla parin viikon jälkeen täynnä kimppakämppä elämää. Huoneen pienuuden vuoksi nukuimme lähes parisängyssä ja laukkuja joutui väistelemään ja kävelemään seinän vierustoja pitkin päästäkseen omalle puolelle. Viimeisenä päivänä hallilla oli iloisia naamoja kun pääsimme vihdoin vaihtamaan maisemaa.
Moskovan alueella pelasimme ensimmäiset harjoituspelimme. Ensimmäinen peli pelattiin "kotihallissamme" Mytishchi Arenalla lauantaina 5.8. ja vastassa oli Khimik Voskresensk. Ottelu oli melkoinen shokki, kun pataan tuli selkeästi 0-6. Vaikka altavastaajana peleihin oletusarvoisesti lähdemmekin, oli järkytys nähdä miten joukkue ei ollut ollenkaan valmis pelaamaan. Tyhmiä virheitä läpi ottelun ja potkun jäljessä koko ajan. Maalivahtikaan ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla ja muutama helppo meni sisään.
Matsin jälkeen pidettiin pari päivää venäläiseen tapaan kriisipalavereita ja harjoiteltiin kovaa ja tiiviisti. Kriisipalavereistä varsin moni osui sopivasti hallin ja hotellin välillä sijainneeseen pieneen olutkauppaan, jossa oli neljä istumapaikkaa ja ystävällinen vanha omistajapariskunta.
Seuraava peli oli tiistaina 8.8. jolloin matkustimme Moskovan läpi toiseen lähiöön Chekhoviin. Chekhov Ice Hockey Centerissä, jossa muutama vuosi sitten KHL:ssä pelkoa vastustajissa sikailuillaan aiheuttanut Vitjaz Chekov pelasi, vastaan tuli Zvezda Chekov. Parissa päivässä joukkueemme peli-ilme oli muuttunut täysin, mutta vaikka johdimme pitkään ottelua 1-2, käänsi isännät pelin kolmannessa erässä itselleen 4-2. Puolustus pelasi nyt tiiviimmin ja antoi maalivahdille tukea ja veskari torjui monta pahaa maalipaikkaa.
Niinpä torstaina 10.8. matkasimme suurin toivein Khimik Voskresenskin vieraaksi, taas parin tunnin ajomatkan päähän Moskovan lähiöön. Tässä välissä veskariruletti pyörähti taas kerran, kun Alexander Skrynnik saapui KHL joukkueesta riveihimme. Hän pelasikin ottelun, joka oli hänen ensimmäisensä sitten joulukuun. Puhtaat paperit täytyy kuitenkin kaverille antaa, vaikka vastustajan toinen maali helpohkosti längistä livahtikin.
Saimme otteluun unelma alun kun ensimmäisen erän alkupuolella hallitsimme peliä ja menimme 1-0 johtoon. Joukkueen peli näytti hyvältä läpi ottelun, mutta pienoisella tuomarin avustuksella varsinainen peliaika päättyi 2-2. Jatkoaika ei tuonut ratkaisua ja lopulta hävisimme rankkarikisassa, mutta suurin asia oli että koko joukkueella itseluottamuskasvoi ja näimme että voimme pärjätä tässä sarjassa. Ensimmäinen voitto kuitenkin antaa vielä odottaa itseään. Täytyy kuitenkin antaa tunnustusta joukkueen päävalmentajille, miten he alle viikossa saivat joukkueen yhtenäiseksi ja pärjäämään peleissä. Ehkä niistä olutkaupan palavereistä oli hyötyä.
Eilen siis tulimme junalla Pietariin. Matka oli varsin mukava ja joutuisa, eikä mielikuvat venäläisestä junasta pitäneet ollenkaan paikkansa. Suomessa ei varmaan mikään juna kulje samalla vauhdilla ja matkustamo oli varsin tilava ja viihtyisä.
Tänään harjoittelimme ensimmäisen kerran Yubileiny Arenalla, jossa samaan aikaan pelataan venäläisen A-juniorisarjan MHL:n turnaus. Myös Kunlunin joukkue on mukana ja huomenna näemme heidätkin tositoimissa. Samaan aikaan toisessa hallissa pelataan myös KHL turnaus, joten 3 Kunlunin joukkuetta on kaupungissa samaan aikaan. Loppuviikosta pääsemme katsomaan heidänkin peliään.
Eilen pimeän aikaan ajoimme bussilla rautatieasemalta pääkatu Nevski Prospektin läpi hotellille ja Pietari vaikuttaa todella viihtyisältä kaupungilta. Ihmisiä on valtavasti, mutta rakennukset on upeita ja kaupunki on rakennettu siten, että ihmisillä on tilaa käppäillä toreilla ja aukioilla, sekä Neva joen rannoilla. Kun sopiva väli tulee, täytyy lähteä tutustumaan kaupunkiin paremmin.
Kaikkein parasta Pietariin tulossa oli kuitenkin pääseminen oikeaan neljän tähden hotelliin, tilavaan huoneeseen ja se että vihdoin saa nukkua yksin!
Kommentit
Lähetä kommentti