Harjoituskausi päätökseen
2 kuukautta vierähti kuin siivillä ja harjoituskausi tuli päätökseen. Tänä aikana näimme 4 maata, 6 kaupunkia ja lukemattomia matkustuskilometrejä, eikä uusiin kulttuureihin tutustuminen ole ollut ollenkaan vähiten mielenkiintoisin asia. Välillä hyvässä ja välillä pahassa.
Pelillisesti treenimatsit ei mikään suuri menestys ollut, 9 peliä ja vain 1 voitto, joka sekin tuli tänään, viimeisessä pelissä. Ilmapiiri joukkueen sisällä alkoi kieltämättä tuntumaan kireältä, omistajien asettamat tavoitteet eivät vastaa alkuunkaan sitä, minkälaiset odotukset heillä joukkuettamme kohtaan on. Näillä kuitenkin mennään, niinkuin tuttu toteamus kuuluu. Pakko vain yrittää hoitaa oma homma mahdollisimman hyvin, kun muuhun ei voi vaikuttaa. Tämäkin vanha hokema, jonka olen täysin ymmärtänyt vasta näiden kuluneiden viikkojen aikana. Toivottavasti tämän päiväinen voitto tuottaa myös jatkossa hyviä asioita, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Muutama paha takaisku joukkueelle tuli loukkaantumisten muodossa. Veskari Boyarshinov mursi siis peukalonsa jo Pietarissa ja Kazanissa joukkueen kapteeni (nimeä en nyt millään muista) sai murtuman jalkaansa blokatessaan alivoimalla viivavetoa. Molemmilla saikkua n. 3 viikkoa. Jokainen kärkiketjun poisjäänti on huono juttu, koska rosteri ei hirveän leveä ole. Toivotaan että molemmat toipuu aikataulussa.
Mukava ollut kuitenkin nähdä miten suomalaispuolustajamme Joonas Hurri on ottanut paikkansa kokoonpanossa ja saa paljon vastuuta peleissä.
Itselläni flunssa alkaa viimeinkin olla selätetty ja ehdin eilen käydä katsastamassa Kazanin kremlin, vanhan linnoitus kaupunginosan, joka nykyään on jonkinlainen museo- ja uskonnollinen keskus. Oikeastaan pääsin sinne viimeisellä mahdollisella hetkellä, sillä tänään vettä tulee taivaan täydeltä, eikä ulkona liikkuminen oikein houkuta. Ehkä hieman käymme juhlistamassa kuitenkin voittoa ja treenikauden loppumista...
Huomenna on edessä taas pitkä matkustus, lento Moskovaan lähtee ennen puoltapäivää ja sieltä jatko samantien Pekingin kautta Harbiniin. Hotellielämä tulee jatkumaan myös tästä eteenpäin, sillä jostain syystä meille kaavaillut kerrostalohuoneistot eivät ole käytettävissä ainakaan vielä. Tuttuun tapaan infoa tulee varsin niukasti, joten toistaiseksi on epäselvää mikä lopullinen asumismuotomme tulee olemaan. Pääasia on kuitenkin että saa jättää matkalaukut ja suurimman osan tavaroista vastaisuudessa "kotiin", eikä koko omaisuutta tarvitse kantaa koko ajan mukana.
Muutamia huomioita vielä venäläisestä kulttuurista ja elämänmenosta. Aikaisemmin ole naureskellut ja ihmetellyt You Tubesta löytyville kolarivideoille, jotka pääosin sijoittuvat Venäjälle. En ihmettele enää. Paremmin täällä ajetaan kaistoilla kuin Kiinassa, mutta kiilailu, etuilu ja kaahaminen on ihan arkipäivää. Esim. käännyttäessä on ihan ok kääntyä suoraan menevien kaistalta, jos vain pääsee ohittamaan varsinaisen, kääntymässä olevan jonon. Tai sitten voit punaisten palaessa kääntyä ensimmäisen auton eteen ja pysähtyä keskelle risteystä odottamaan vihreitä.
Tietä kaistaa vaihtaville ei täällä anneta, vaan se vaihto on tehtävä röyhkeesti siihen väliin missä tilaa vähänkin on. Jalankulkijat otetaan paremmin huomioon kuin Kiinassa, mutta joka kerta pelottaa valottomalle suojatielle astua kun koskaan ei tiedä pysähtyykö kohti kiitävä auto vai ei. Bussin kyydissäkin yrittää painaa jarrua kun tuntuu ettei kuski välttämättä pysähdy suojatien eteen vaikka jalankulkijoita on menossa yli.
Ihmisten jonotustavat ovat myös aika erilaista kuin Suomessa, usein jopa röyhkeää. Tärkeintä tuntuu olevan että itse pääset esim. hissiin tai sieltä pois ensimmäisenä, ei väliä kuka oli ennen sinua, tai onko hissistä joku poistumassa. Kyllä me Suomessa ollaan liian kilttejä ja kohteliaita näissä tilanteissa.
Muutamia kuvia vielä Kazanista:
Pelillisesti treenimatsit ei mikään suuri menestys ollut, 9 peliä ja vain 1 voitto, joka sekin tuli tänään, viimeisessä pelissä. Ilmapiiri joukkueen sisällä alkoi kieltämättä tuntumaan kireältä, omistajien asettamat tavoitteet eivät vastaa alkuunkaan sitä, minkälaiset odotukset heillä joukkuettamme kohtaan on. Näillä kuitenkin mennään, niinkuin tuttu toteamus kuuluu. Pakko vain yrittää hoitaa oma homma mahdollisimman hyvin, kun muuhun ei voi vaikuttaa. Tämäkin vanha hokema, jonka olen täysin ymmärtänyt vasta näiden kuluneiden viikkojen aikana. Toivottavasti tämän päiväinen voitto tuottaa myös jatkossa hyviä asioita, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Muutama paha takaisku joukkueelle tuli loukkaantumisten muodossa. Veskari Boyarshinov mursi siis peukalonsa jo Pietarissa ja Kazanissa joukkueen kapteeni (nimeä en nyt millään muista) sai murtuman jalkaansa blokatessaan alivoimalla viivavetoa. Molemmilla saikkua n. 3 viikkoa. Jokainen kärkiketjun poisjäänti on huono juttu, koska rosteri ei hirveän leveä ole. Toivotaan että molemmat toipuu aikataulussa.
Mukava ollut kuitenkin nähdä miten suomalaispuolustajamme Joonas Hurri on ottanut paikkansa kokoonpanossa ja saa paljon vastuuta peleissä.
Itselläni flunssa alkaa viimeinkin olla selätetty ja ehdin eilen käydä katsastamassa Kazanin kremlin, vanhan linnoitus kaupunginosan, joka nykyään on jonkinlainen museo- ja uskonnollinen keskus. Oikeastaan pääsin sinne viimeisellä mahdollisella hetkellä, sillä tänään vettä tulee taivaan täydeltä, eikä ulkona liikkuminen oikein houkuta. Ehkä hieman käymme juhlistamassa kuitenkin voittoa ja treenikauden loppumista...
Huomenna on edessä taas pitkä matkustus, lento Moskovaan lähtee ennen puoltapäivää ja sieltä jatko samantien Pekingin kautta Harbiniin. Hotellielämä tulee jatkumaan myös tästä eteenpäin, sillä jostain syystä meille kaavaillut kerrostalohuoneistot eivät ole käytettävissä ainakaan vielä. Tuttuun tapaan infoa tulee varsin niukasti, joten toistaiseksi on epäselvää mikä lopullinen asumismuotomme tulee olemaan. Pääasia on kuitenkin että saa jättää matkalaukut ja suurimman osan tavaroista vastaisuudessa "kotiin", eikä koko omaisuutta tarvitse kantaa koko ajan mukana.
Muutamia huomioita vielä venäläisestä kulttuurista ja elämänmenosta. Aikaisemmin ole naureskellut ja ihmetellyt You Tubesta löytyville kolarivideoille, jotka pääosin sijoittuvat Venäjälle. En ihmettele enää. Paremmin täällä ajetaan kaistoilla kuin Kiinassa, mutta kiilailu, etuilu ja kaahaminen on ihan arkipäivää. Esim. käännyttäessä on ihan ok kääntyä suoraan menevien kaistalta, jos vain pääsee ohittamaan varsinaisen, kääntymässä olevan jonon. Tai sitten voit punaisten palaessa kääntyä ensimmäisen auton eteen ja pysähtyä keskelle risteystä odottamaan vihreitä.
Tietä kaistaa vaihtaville ei täällä anneta, vaan se vaihto on tehtävä röyhkeesti siihen väliin missä tilaa vähänkin on. Jalankulkijat otetaan paremmin huomioon kuin Kiinassa, mutta joka kerta pelottaa valottomalle suojatielle astua kun koskaan ei tiedä pysähtyykö kohti kiitävä auto vai ei. Bussin kyydissäkin yrittää painaa jarrua kun tuntuu ettei kuski välttämättä pysähdy suojatien eteen vaikka jalankulkijoita on menossa yli.
Ihmisten jonotustavat ovat myös aika erilaista kuin Suomessa, usein jopa röyhkeää. Tärkeintä tuntuu olevan että itse pääset esim. hissiin tai sieltä pois ensimmäisenä, ei väliä kuka oli ennen sinua, tai onko hissistä joku poistumassa. Kyllä me Suomessa ollaan liian kilttejä ja kohteliaita näissä tilanteissa.
Muutamia kuvia vielä Kazanista:
Kommentit
Lähetä kommentti