Halliremonttia ja sarja avaus
Kotiutuminen Harbiniin on sujunut hyvin ja arkirutiinit pyörivät näin kahden viikon täällä olon jälkeen rutiinilla. Päiväohjelma jatkaa tuttua, aamupala, treenit, lounas, päiväunet, treenit, päivällinen, nukkumaanmeno rataa. Mistään elämiseen liittyvästä ei tarvitse itse huolehtia, kaikki on aikataulutettu. Viikonpäivillä ei edelleenkään ole minkäänlaista merkitystä, vaan aika menee treenien ja pelien mukaan.
Parina vapaapäivänä on kuitenkin ehtinyt hieman kaupunkiin tutustua, mutta ehkä on hyväkin ettei vapaa aikaa ole sen enempää. Harbin ei vaikuta kovin mukavalta kaupungilta, vaan se on täyteen ja ahtaaksi rakennettu, ruuhkainen ja meluisa. Puistoja ei juurikaan näy, vaan kaikki on betonia. Kaupunkiin on rakennettu jopa sisälaskettelukeskus, joka on toiminnassa ympäri vuoden.
Halliremonttimme sen sijaan on onnistunut yllättämään positiivisesti. Heinäkuun pikavisiitillä vastassa oli homeelta haiseva ja sisätiloiltaan ränsistynyt areena, mutta remontin jälkeen siitä on saatu todella viihtyisä kunnon pukuhuoneineen, saunoineen ja huoltotiloineen. Voin kuvitella että rahaa on palanut melkoisesti, mutta lopputulos on varsin hyvä. Tänään hallilla pyöri porukkaa liigan toimistolta tarkastamassa että tarvittavat asiat on kunnossa ennen perjantain kotiavausta. Tuli vaan mieleen, että Suomen vastaavassa sarjassa Mestiksessä ei tälläistä panostusta liiton puolelta nähdä.
Uusi päävalmentaja päivitti hieman joukkueen pelitapaa ja muutama uusi pelaajakin rosteriin tuli, mutta suurempaa muutosta pelaamisessa ei vielä sunnuntain sarja avauksessa nähty. Pelasimme toisen kiinalaisjoukkueen, Tson Tou Jilinin vieraana. Jilinin joukkue perustettiin ja kasattiin niin myöhäisessä vaiheessa, ettei se ollut ehtinyt pelata yhtään harjoitusottelua. Joukkue kuitenkin koostuu lähes kokonaan venäläisistä pelaajista, joten emme tienneet yhtään mitä vastassa olisi. Ottelun alkupuolisko seurasi tuttua kaavaa harjoituspeleistä. Jilin meni jo 4-0 johtoon virheidemme seurauksena, ennen kuin maalivahdin vaihdon jälkeen heräsimme otteluun mukaan. Viimeisen 30 minuutin aikana voitimme laukaukset 27-9 ja ottelu päättyi 5-4.
Maalivahtivalinta oli mielenkiintoinen tapaus. KHL joukkue lähetti meille päivää ennen matsia heidän kolmosensa Derek Dunin, joka ei ollut pelannut vielä peliäkään tällä kaudella. Olin sitä mieltä että laittaisimme maaliin Boyarshinovin, joka oli toipunut loukkaantumisestaan ja jolla oli jo pelejä alla. Päävalmentaja halusi kuitenkin KHL koutsi Keenanin "pyynnöstä" laittaa Dunin maaliin. Totuuden nimessä on sanottava, ettei Dun yksin syypää ollut tuohon alun ryöpytykseen, mutta pelaamattomuus kyllä näkyi. No, Dun vaihdettiin puolessa välissä pois 4-0 lukemissa ja Boyarshinov pelasi loppupelin mallikkaasti. Ja aloittaa päävalmentajan mukaan seuraavankin pelin. :) Dun lensi samana iltana takaisin KHL joukkueen riviin Shanghaihin, saa nähdä vieläkö häntä meille lasketaan.
Jilin, joka sijaitsee lännessä, lähellä Pohjois-Korean rajaa, vaikutti pikavisiitin perusteella paljon miellyttävämmältä kaupungilta. Hotellin 26. kerroksesta avautui upeat näkymät kaupungin yli.
Eräs lukija odottaa malttamattomana ruokapäivityksiä, joten on mainittava että pelin jälkeen paikallisessa ravintolassa syömämme päivällinen oli tähän asti paras ateria mitä täällä on tarjottu. Paljon erilaisia liha- ja kasvisruokia, kasviksia, kastikkeita, piirakoita ja hedelmiä oli aseteltu perinteisesti pöydällä pyörivälle alustalle, josta jokainen sai pyörittää haluamansa kulhon kohdalleen ja täyttää lautasensa. Tulipa maistettua ensimmäisen kerran Pekingin Ankkaakin.
Moneen asiaan täällä on törmännyt, joihin ei ikinä olisi uskonut jääkiekkomaailmassa törmäävän. Esimerkkinä mainittakoon röökiä jäänajon aikana polttava Zambonikuski, bensakäyttöinen Zamboni, joka tankataan kanisterista vaihtoaition vieressä, sekä kiinalaisten päivällisajan vuoksi kaksi tuntia myöhemmäksi siirretty pelin alkamisaika. Välillä olemme joutuneet opettamaan hallihenkilökuntaa jäänhoitoon ym. hallin käytäntöihin liittyvissä asioissa. Näistä on syntynyt hyviä tarinoita ja muistoja joita muistella vanhana kiikkustuolissa.
Loppuun muutama kuva Jilinin reissusta.
Parina vapaapäivänä on kuitenkin ehtinyt hieman kaupunkiin tutustua, mutta ehkä on hyväkin ettei vapaa aikaa ole sen enempää. Harbin ei vaikuta kovin mukavalta kaupungilta, vaan se on täyteen ja ahtaaksi rakennettu, ruuhkainen ja meluisa. Puistoja ei juurikaan näy, vaan kaikki on betonia. Kaupunkiin on rakennettu jopa sisälaskettelukeskus, joka on toiminnassa ympäri vuoden.
Halliremonttimme sen sijaan on onnistunut yllättämään positiivisesti. Heinäkuun pikavisiitillä vastassa oli homeelta haiseva ja sisätiloiltaan ränsistynyt areena, mutta remontin jälkeen siitä on saatu todella viihtyisä kunnon pukuhuoneineen, saunoineen ja huoltotiloineen. Voin kuvitella että rahaa on palanut melkoisesti, mutta lopputulos on varsin hyvä. Tänään hallilla pyöri porukkaa liigan toimistolta tarkastamassa että tarvittavat asiat on kunnossa ennen perjantain kotiavausta. Tuli vaan mieleen, että Suomen vastaavassa sarjassa Mestiksessä ei tälläistä panostusta liiton puolelta nähdä.
Uusi päävalmentaja päivitti hieman joukkueen pelitapaa ja muutama uusi pelaajakin rosteriin tuli, mutta suurempaa muutosta pelaamisessa ei vielä sunnuntain sarja avauksessa nähty. Pelasimme toisen kiinalaisjoukkueen, Tson Tou Jilinin vieraana. Jilinin joukkue perustettiin ja kasattiin niin myöhäisessä vaiheessa, ettei se ollut ehtinyt pelata yhtään harjoitusottelua. Joukkue kuitenkin koostuu lähes kokonaan venäläisistä pelaajista, joten emme tienneet yhtään mitä vastassa olisi. Ottelun alkupuolisko seurasi tuttua kaavaa harjoituspeleistä. Jilin meni jo 4-0 johtoon virheidemme seurauksena, ennen kuin maalivahdin vaihdon jälkeen heräsimme otteluun mukaan. Viimeisen 30 minuutin aikana voitimme laukaukset 27-9 ja ottelu päättyi 5-4.
Maalivahtivalinta oli mielenkiintoinen tapaus. KHL joukkue lähetti meille päivää ennen matsia heidän kolmosensa Derek Dunin, joka ei ollut pelannut vielä peliäkään tällä kaudella. Olin sitä mieltä että laittaisimme maaliin Boyarshinovin, joka oli toipunut loukkaantumisestaan ja jolla oli jo pelejä alla. Päävalmentaja halusi kuitenkin KHL koutsi Keenanin "pyynnöstä" laittaa Dunin maaliin. Totuuden nimessä on sanottava, ettei Dun yksin syypää ollut tuohon alun ryöpytykseen, mutta pelaamattomuus kyllä näkyi. No, Dun vaihdettiin puolessa välissä pois 4-0 lukemissa ja Boyarshinov pelasi loppupelin mallikkaasti. Ja aloittaa päävalmentajan mukaan seuraavankin pelin. :) Dun lensi samana iltana takaisin KHL joukkueen riviin Shanghaihin, saa nähdä vieläkö häntä meille lasketaan.
Jilin, joka sijaitsee lännessä, lähellä Pohjois-Korean rajaa, vaikutti pikavisiitin perusteella paljon miellyttävämmältä kaupungilta. Hotellin 26. kerroksesta avautui upeat näkymät kaupungin yli.
Eräs lukija odottaa malttamattomana ruokapäivityksiä, joten on mainittava että pelin jälkeen paikallisessa ravintolassa syömämme päivällinen oli tähän asti paras ateria mitä täällä on tarjottu. Paljon erilaisia liha- ja kasvisruokia, kasviksia, kastikkeita, piirakoita ja hedelmiä oli aseteltu perinteisesti pöydällä pyörivälle alustalle, josta jokainen sai pyörittää haluamansa kulhon kohdalleen ja täyttää lautasensa. Tulipa maistettua ensimmäisen kerran Pekingin Ankkaakin.
Moneen asiaan täällä on törmännyt, joihin ei ikinä olisi uskonut jääkiekkomaailmassa törmäävän. Esimerkkinä mainittakoon röökiä jäänajon aikana polttava Zambonikuski, bensakäyttöinen Zamboni, joka tankataan kanisterista vaihtoaition vieressä, sekä kiinalaisten päivällisajan vuoksi kaksi tuntia myöhemmäksi siirretty pelin alkamisaika. Välillä olemme joutuneet opettamaan hallihenkilökuntaa jäänhoitoon ym. hallin käytäntöihin liittyvissä asioissa. Näistä on syntynyt hyviä tarinoita ja muistoja joita muistella vanhana kiikkustuolissa.
Loppuun muutama kuva Jilinin reissusta.
Kommentit
Lähetä kommentti