Kotiavaus ja ensimmäinen vieraspelimatka
Takana on neljän kotipelin viikko, joka toinen päivä peli ja joka toinen päivä välipäivä. Katkeran paikallistappion jälkeen Jilinissä, meillä oli pari päivää aikaa harjoitella kuviot kuntoon ennen kotiavausta.
Vastustajaksi saapui Buran Voronezh ja Harbinissa tapahtumaan oli panostettu isolla kädellä. Oli valoshowta ja tanssityttöjä ja katsomo oli tupaten täynnä (3200). Hieman kuitenkin pisti epäilyttämään oliko katsojat omasta tahdostaan paikalla, koska tämän jälkeiset pelit eivät ole olleet "loppuunmyytyjä", vaikka yleisöä ihan hyvin paikalla on ollutkin. Myös yleisön yhteneväiset vaatteet kielivät jostain muusta kuin yhtäkkisestä jääkiekkohypestä.
Pelissä Buran meni 1. erässä jo 0-3 johtoon, mutta toisen erän voitettuamme 4-0 ja kolmannen ollessa maaliton, jäi pisteet Kiinaan. Varsin hyvä itseluottamus buusti joukkueelle ja toinen voitto seurasi heti seuraavassa matsissa HK Ryazania vastaan. Tällä kertaa lukemin 4-2.
Kotiputken kaksi viimeistä peliä oli ennakkoon kovia Pietarin joukkueita, SKA-Nevaa ja Dinamoa vastaan. Mukavasti ollaan menty pelillisesti eteenpäin alun vaikeuksien jälkeen, koska molemmille joukkueille hävisimme maalilla, Dinamolle vielä jatkoajalla.
SKA-Nevaa vastaan kaikkien yllätykseksi hallista oli purettu pois isot valopatterit, jotka oli näköjään asennettu vain kahta ensimmäistä peliä varten. Tilalle tuli 4 kiinalaista, miehen kokoista rumpua joista lähtee varsin vaikuttava möykkä ja varsinkin meidän ollessa ylivoimalla, rummuttajat saavat halliin hienon, painostavan tunnelman. Ainakin omasta mielestäni ne rummut on parempi idea kuin valot, varsinkin kun valomestari oli ajoittain hieman kuutamolla. Muistuu ainakin mieleen miten kesken ottelun kirkas spottivalo suunnattiin suoraan maalivahtimme silmiin.
SKA-Nevaa vastaan meillä oli paljon epäonnea ja tuomaritkin olivat ilmeisesti kesäterässä. Ihmeellisiä vihellyksiä, viheltämättä jättämisiä ja tuomion perumisia seurasi seuraavana päivänä potkut toiselle päätuomarille, sekä molemmille linjureille. Ilmeisesti Liigan puolelta ratkaisevaksi virheeksi nähtiin SKA:n videotarkastettu ja silti hyväksytty potkumaali. Voittomaalin SKA sai ilmaiseksi, kun maalivahtimme Skrynnik venytti haamupelastuksen ja loukkasi samalla reitensä, eikä pystynyt liikkumaan torjuakseen jatkotilannetta. Tuomareiden erottaminen ei paljon lohduttanut, kun lopputulos ja pisteet jäi kuitenkin voimaan.
Pelien välipäivät menivät pelkästään huilaillessa ja kevyesti harjoitellen. Aikataulu ja rutiinit oli koko viikon täysin vakiot päivittäin, eikä millekkään ylimääräiselle aktiviteetille ollut aikaa.
Tänä aamuna luovutimme hotellihuoneet pois ja matkustimme Venäjälle ensimmäiselle vieraspelireissulle. Kuuden tunnin lennon ja viiden tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme tunti sitten Uchalyn pikkukaupunkiin, jossa pelaamme paikallista Gornyak Uchalya vastaan ylihuomenna. Bussimatka oli melkoinen elämys, eikä pelkästään tv:ssä tauotta pyörineiden venäläisten elokuvien takia. Tiet muuttuivat koko ajan kapeammiksi ja huonokuntoisimmiksi ja kaupungit pienenivät pienenemistään. Katuvaloja ei ollut koko matkalla ja pienimmissä kylissä lehmät ja vuohet juoksivat tiellä vapaina. Netistä ei välillä matkan aikana ollut tietoakaan, ainoa viihdyke oli leffat, joiden juonesta ei millään päässyt kiinni. Luulempa kuitenkin, että minuakin isomman kulttuurishokin kokivat mm. Vancouverista ja Torontosta kotoisin olevat kanukkipelaajat.
Uchalyn jälkeen vuorossa ovat pelit Orskissa, Chelyabinskissä ja Tagilissa. Chelyabinsk lienee hieman isompi kaupunki, mutta muut taitavat olla samanalaisia käpykyliä kuin tämä Uchalykin ja matkustamista on runsaasti luvassa seuraavan 8 päivän aikana. On tästä KHL:n loisto kaukana.
Kun reilun viikon päästä palaamme Harbiniin, joukkueen olisi tarkoitus muuttaa hallin lähistöllä olevaan kerrostaloon. Toivottavasti puitteet on sen jälkeenkin kunnossa, ja huoneistoista löytyy kaikki tarvittavat mukavuudet. Aina se ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Itse olisin mielummin asustellut hotellissa vaikka koko kauden, mutta ilmeisesti valitusmahdollisuutta ei ole.
Vastustajaksi saapui Buran Voronezh ja Harbinissa tapahtumaan oli panostettu isolla kädellä. Oli valoshowta ja tanssityttöjä ja katsomo oli tupaten täynnä (3200). Hieman kuitenkin pisti epäilyttämään oliko katsojat omasta tahdostaan paikalla, koska tämän jälkeiset pelit eivät ole olleet "loppuunmyytyjä", vaikka yleisöä ihan hyvin paikalla on ollutkin. Myös yleisön yhteneväiset vaatteet kielivät jostain muusta kuin yhtäkkisestä jääkiekkohypestä.
Pelissä Buran meni 1. erässä jo 0-3 johtoon, mutta toisen erän voitettuamme 4-0 ja kolmannen ollessa maaliton, jäi pisteet Kiinaan. Varsin hyvä itseluottamus buusti joukkueelle ja toinen voitto seurasi heti seuraavassa matsissa HK Ryazania vastaan. Tällä kertaa lukemin 4-2.
Kotiputken kaksi viimeistä peliä oli ennakkoon kovia Pietarin joukkueita, SKA-Nevaa ja Dinamoa vastaan. Mukavasti ollaan menty pelillisesti eteenpäin alun vaikeuksien jälkeen, koska molemmille joukkueille hävisimme maalilla, Dinamolle vielä jatkoajalla.
SKA-Nevaa vastaan kaikkien yllätykseksi hallista oli purettu pois isot valopatterit, jotka oli näköjään asennettu vain kahta ensimmäistä peliä varten. Tilalle tuli 4 kiinalaista, miehen kokoista rumpua joista lähtee varsin vaikuttava möykkä ja varsinkin meidän ollessa ylivoimalla, rummuttajat saavat halliin hienon, painostavan tunnelman. Ainakin omasta mielestäni ne rummut on parempi idea kuin valot, varsinkin kun valomestari oli ajoittain hieman kuutamolla. Muistuu ainakin mieleen miten kesken ottelun kirkas spottivalo suunnattiin suoraan maalivahtimme silmiin.
SKA-Nevaa vastaan meillä oli paljon epäonnea ja tuomaritkin olivat ilmeisesti kesäterässä. Ihmeellisiä vihellyksiä, viheltämättä jättämisiä ja tuomion perumisia seurasi seuraavana päivänä potkut toiselle päätuomarille, sekä molemmille linjureille. Ilmeisesti Liigan puolelta ratkaisevaksi virheeksi nähtiin SKA:n videotarkastettu ja silti hyväksytty potkumaali. Voittomaalin SKA sai ilmaiseksi, kun maalivahtimme Skrynnik venytti haamupelastuksen ja loukkasi samalla reitensä, eikä pystynyt liikkumaan torjuakseen jatkotilannetta. Tuomareiden erottaminen ei paljon lohduttanut, kun lopputulos ja pisteet jäi kuitenkin voimaan.
Pelien välipäivät menivät pelkästään huilaillessa ja kevyesti harjoitellen. Aikataulu ja rutiinit oli koko viikon täysin vakiot päivittäin, eikä millekkään ylimääräiselle aktiviteetille ollut aikaa.
Tänä aamuna luovutimme hotellihuoneet pois ja matkustimme Venäjälle ensimmäiselle vieraspelireissulle. Kuuden tunnin lennon ja viiden tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme tunti sitten Uchalyn pikkukaupunkiin, jossa pelaamme paikallista Gornyak Uchalya vastaan ylihuomenna. Bussimatka oli melkoinen elämys, eikä pelkästään tv:ssä tauotta pyörineiden venäläisten elokuvien takia. Tiet muuttuivat koko ajan kapeammiksi ja huonokuntoisimmiksi ja kaupungit pienenivät pienenemistään. Katuvaloja ei ollut koko matkalla ja pienimmissä kylissä lehmät ja vuohet juoksivat tiellä vapaina. Netistä ei välillä matkan aikana ollut tietoakaan, ainoa viihdyke oli leffat, joiden juonesta ei millään päässyt kiinni. Luulempa kuitenkin, että minuakin isomman kulttuurishokin kokivat mm. Vancouverista ja Torontosta kotoisin olevat kanukkipelaajat.
Uchalyn jälkeen vuorossa ovat pelit Orskissa, Chelyabinskissä ja Tagilissa. Chelyabinsk lienee hieman isompi kaupunki, mutta muut taitavat olla samanalaisia käpykyliä kuin tämä Uchalykin ja matkustamista on runsaasti luvassa seuraavan 8 päivän aikana. On tästä KHL:n loisto kaukana.
Kun reilun viikon päästä palaamme Harbiniin, joukkueen olisi tarkoitus muuttaa hallin lähistöllä olevaan kerrostaloon. Toivottavasti puitteet on sen jälkeenkin kunnossa, ja huoneistoista löytyy kaikki tarvittavat mukavuudet. Aina se ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Itse olisin mielummin asustellut hotellissa vaikka koko kauden, mutta ilmeisesti valitusmahdollisuutta ei ole.
Kommentit
Lähetä kommentti