Suuri seikkailu
Lauantaina 14.10. edessä oli toinen vieraspelireissu. Tällä kertaa matka suuntasi eteläiseen Siperiaan, Krasnojarskin, Angarskin ja Novokutznetskin kaupunkeihin. Matkasta tulikin melkoinen seikkailu...
Lauantaina 14. päivä siis lensimme Pekingiin ja seuraavana yönä Pekingistä Krasnojarskiin, jossa ensimmäinen peli olisi 17. päivä. Krasnojarsk on miljoonan asukkaan kaupunki hienolla paikalla isossa laaksossa ja sen ympärillä. Kaupungissa on suuri alumiinitehdas ja paljon muuta teollisuutta, joten ilma muistuttaa paljon Pekingin savusumuista ilmastoa. Laakson reunalta on kuitenkin hienot näkymät jos savu ei satu olemaan liian sankkaa.
Hotelliimme sattui samana viikonloppuna lasten tanssikilpailut, joten lepäämisestä sai vain haaveilla kakaroiden juostessa ja kirkuessa pitkin käytäviä läpi yön. Paikallinen joukkue on erittäin hyvä, tähtenään entinen NHL pelaaja Alexander Semin. Seminin jalka ei enää liikkunut ihan samaan malliin kuin aikoinaan, mutta kädet toimivat edelleen ja mies tuntui käyttävän meidän kiinalaispelaajia pujottelukeppeinä.
Maalilla aloitti jälleen Boyarshinov, jonka kohtaloksi tuli jälleen kerran joutua vaihtoon 2-0 tilanteessa. Päävalmentaja ehkä vähän ylireagoi, mutta loppupelin Skrynnik pelasi hyvin, joten ehkä vaihto oli oikeutettu.
Pelistä käteen jäi yksi piste, kun Sokol Krasnoyarsk otti voiton jatkoajalla. Pisteputkemme venyi jo seitsemään peliin.
Pelin jälkeen takaisin hotellille, rauhattomat yöunet ja aamulla lento Baikal järven kupeeseen Irkutskiin ja sieltä tunnin bussimatka seuraavaan pelikaupunkiin Angarskiin.
Angarsk on reilun 200.000 asukkaan kaupunki. Rakennukset on neuvostoaikaisia ja -tyylisiä ja useimmat pahasti ränsistyneitä. Kaupunki on kuuleman mukaan köyhä ja se kyllä näkyy esim. teiden ja viheralueiden kunnossapidossa. Tai sen puutteessa. Asuimme kaupungin ulkopuolella motellissa, joka ulkoisesti toi mieleen Psycho elokuvan Bates motellin. Huoneessa ei ilmeisesti ollut lämpöeristyksiä ollenkaan, mutta tehokas lämmitin oli sentään asennettu. Lämmittimen säätöasetuksia oli kaksi: Täysillä ja kiinni. Vaihtoehtona oli siis nukkua ja palella tai nukkua ja hikoilla. Motelli kuitenkin tarjosi parhaan ruuan mitä olemme Venäjällä toistaiseksi saaneet, joten annettakoon huoneen pikku puutteet anteeksi.
Ruokana oli erittäin hyviä ja hyvin maustettua Borsh ja Gulash keittoa, kolmea erilaista kanaa, kolmea erilaista lihaa, lasagnee, riisiä ja spagettia erilaisin höystein ja salaatit oli runsaat ja monipuoliset. Jälkiruoka leivoksista puhumattakaan. Kaikki tehty omassa keittiössä kotiruokameiningillä. Nälkä tulee kun muistelee.
Paikallinen jäähallikaan ei ihan modernimmasta päästä ollut, mutta ihan hyvän kokoinen kuitenkin. 4000 ihmistä piti loppuunmyydyssä hallissa valtavaa meteliä kun kotijoukkue otti jatkoaikavoiton tuomarien avustamana. Pisteputkemme venyi kahdeksaan otteluun, mutta katkera maku jäi jo toisesta perättäisestä jatkoaikatappiosta. Sarjataulukossa keskikastissa erot ovat pienet ja jokainen piste olisi tärkeä pysyäksemme viivan yläpuolella. Mutta kun ei niin ei.
Tässä vaiheessa joukkueen ylle alkoi kasaantua yhä enemmän mustia pilviä. KHL joukkueemme kutsui parhaan pistemiehemme Mikhail Mokinin ylös ja kakkossentterimme, yli pisteen per peli tehnyt Alexander Vasiliev kutsuttiin tryoutille KHL joukkue Torpedo Nizhny Novgorodiin. Tätä ennenhän jo ykköskentän hyökkäjät Jaroslav Alshevsky ja Alexander Shibayev joutuivat lasarettiin loppukaudeksi.
Pelin jälkeen vielä parin tunnin unet Bates motellissa ja klo. 4.00 bussi starttasi kohti Irkutskin lentokenttää. Tässä vaiheessa vielä matkasuunnitelmana oli lento Novosibirskiin ja sieltä 6 tunnin bussimatka Novokuznetskiin. Monesti suunnitelmat saattavat kuitenkin muuttua.
Koska Kiinaan ei saa suoraan pitkäaikaista viisumia, vaan ensin saa parikin kertaa vain lyhyen, kaksi maahantuloa sisältävän viisumin, aina Venäjällä ollessamme passit lähetetään Moskovaan, josta uudet viisumit jostain syystä haetaan. Sillä aikaa matkustamme pelkillä passin kopioilla ja tähän asti homma on toiminut ilman ongelmia. En kyllä tiedä onko passin kopiolla matkustaminen kuinka sallittua, tai onko se mahdollista missään muualla kuin Venäjällä.
No, nyt Irkutskissa tullivirkailija päättikin että täältä ei ilman oikeaa passia matkusta kukaan. Joukkueenjohtaja kävi neuvotteluja niin pitkälle, että meinasi itse myöhästyä lennolta, mutta ei auttanut mikään. Niinpä maalivahtivalmentaja Jaeaeskelaenen, puolustaja Joonas Hurri ja valkovenäläinen hieroja / fysioterapeutti Sergey Novikov jäivät Irkutskiin ihmettelemään kun joukkueen lento katosi pilvien sekaan. Neuvottelut virkailijan kanssa menivät kirjaimellisesti viime minuuteille ja joukkueenjohtaja ehti tokaista meille tyyliin "Take care, good luck!" ennenkuin siirtyi juoksujalkaa turvatarkastukseen.
Olo oli aika tyrmistynyt tässä vaiheessa, ainoa tieto oli, että ilman passia emme pääse jatkamaan eteenpäin ja että passimme ovat Moskovassa, tuhansien kilometrien päässä. Hotelli meille oli kuitenkin järjestetty, niinpä suuntasimme sinne ja kävimme uudestaan nukkumaan, mitäpä sitä muutakaan voisi, eikä kellokaan ollut vielä kuin 7 aamulla.
Herättyämme asiat alkoivat pikkuhiljaa selkiytymään, passit lähetetään meille ja tapaamme joukkueen ennen seuraavaa peliä. Ongelmaksi tuli kuitenkin se, että Irkutskista menee yksi lento päivässä Novosibirskiin, joten ei ole varma pääsemmekö lentämään samana päivänä kun passimme saapuvat.
Kaupungin nähtävyyksiä tutkailtuamme tulimme lopputulokseen että otamme taksin ja ajamme 40 minuuttia Baikal järven rannalle. Maailman syvin järvi ja maailmanperintökohde, täytyyhän se nähdä kuin kerran mahdollisuus on. Ja kyllä kannatti. Vaikka rannalla oli niin kylmä, että puhelimet sammuivat kun akut oli niin jäässä, oli maisemat todella upeat. Vastarannalla näkyvä vuoristo ja iso ulappa siinä välissä oli vaikuttava näky. Rannalla tien varteen oli rakennettu aikamoinen turistirysä ravintoloineen ja rihkamakauppoineen, mutta onhan turismi alueen tärkeimpiä elinkeinoja.
Taksikuskillekkin tämä taisi olla unelmakeikka, hän odotti kun söimme paikallisessa ravintolassa, katselimme maisemat ja otimme pakolliset valokuvat. Koko reissu kesti n. 4h ja kuski velotti meiltä 3000 ruplaa, joka on n. 45 euroa. Ei paljoa meille, mutta luulen että Irkutskin kaltaisessa köyhässä kaupungissa tuohon hintaan saa heittää lyhyitä keikkoja aika paljon.
Seuraavana aamuna Sergey venäjää puhuvana oli herannyt aikaisin ja käynnyt hakemassa lentokentältä passimme, jotka tulivat yllättävän nopeasti. Uusi viisumikin oli, mutta edelleen vain kahdella maahantulolla, joten sama ruljanssi on edessä taas seuraavalla reissulla. Novosibirskin kone oli kuitenkin jo mennyt, joten edessä oli vielä yksi vuorokausi Irkutskissa. Myös Novokutznetskin pelin jouduimme jättämään väliin, se kun pelattiin jo tänä kyseisenä päivänä.
Niinpä suuntasimme kaupungin keskustaan katselemaan nähtävyyksiä ja etsimään ruokapaikkaa. Irkutsk on reilun 600.000 asukkaan kaupunki, erittäin köyhä ja erittäin ränsistynyt. Kaupungin hyväkuntoisimmat rakennukset näyttivät olevan kirkko ja kaupungintalo.
Keskustassa joen varressa on varmaan kesäisin ihan hienot sykkeet, mutta näin myöhäissyksyllä oli aika kylmää ja autiota. Onneksi sentään löysimme kunnon burger paikan ja pääsimme syömään muutakin kuin kanankoipia ja riisiä.
Ravintola oli sisustettu jenkkityylillä ja keskellä salia seisoi Lincoln Town Car, joka oli muutettu looshiksi pöytineen ja sohvineen. Ravintolassa pääsimme todistamaan mafiakokousta, kun nurkassa olevassa kabinetissa oli meneillään jonkinlainen alamaailman tapaaminen. Sälekaihtimet oli visusti kiinni ja salin puolella päivysti kolme kaapin kokoista henkivartijaa nappikuulokkeineen. Kaikki salissa olijat olivat näiden korstojen valvovan silmän alla, eikä varmaan yksikään liike jäänyt huomaamatta. Yksi seurasi minua jopa vessaan. Kun silloin tällöin kabinetista tuli joku salin puolelle puhumaan puhelimeen tai käymään vessassa, singahtivat korstot pystyyn ja seurasivat pomoaan ympäri salia. Yhdellä henkivartijalla oli kauttaaltaan kullattu hammasrivistö ja pistooli housun kauluksessa. Suunnittelimme että pyytäisimme tyyppiä valokuvaan meidän kanssa, mutta voi olla ettei se olisi tykännyt ajatuksesta.
Illalla vielä katsoimme nettilähetyksenä kun joukkueemme hävisi matsin 2-0, sarjassa sijalla 22 olevalle Metallurg Novokutznetskille. Ykkösketjun puolustaja Jevgeny Dubrovin loukkaantui ottelussa, joten ketjusta on jäljellä tällä hetkellä 1 pakki. KHL joukkue tosin tiputti meille 120 NHL pelin ja 70 KHL pelin puolustaja Brett Bellemoren, mutta hyökkäyskalusto on kuitenkin tällä hetkellä todella kapea ja tietää meille vaikeuksia.
Seuraavana aamuna 8.00 alkoi kotimatka. Ensin lensimme Novosibirskiin, odotimme siellä joukkuetta ja lentoa Pekingiin 10 tuntia. Pyörimme päivän Novosibirskin keskustassa, joka neuvostovaikutteistaan huolimatta vaikutti paljon miellyttävämmältä kuin Irkutsk tai Angarsk. Itseasiassa olen alkanut pitämään neuvostoaikaisista rakennuksista. Valtavia, harmaita betoni kuutioita, jotka ei monen mielestä varmaan ole mikään silmänilo. Jostain syystä kuitenkin ne on alkanut olemaan omaan mieleen ihan tyylikkäitä.
Pekingissä olimme 6.00 ja Harbinin lentoa jouduimme odottamaan 7 tuntia. Perillä Harbinissa olimme eilen 16.00 aikaan ja näin ollen matka Irtkutskin hotellilta Harbinin hotellille kesti vaivaiset 32 tuntia. Ylihuomenna on jo seuraava peli, eikä tämä matkustaminen voi olla vaikuttamatta muutenkin rampaan joukkueeseen.
Onneksi nyt alkaa 7 kotipelin sarja, joten matkustamista ei ole luvassa seuraavaan kolmeen viikkoon. Pitkään puheissa ollut muutto pois hotellista asuinhuoneistoihin lienee tapahtuu tällä jaksolla. Tähän asti meille tarjotut huoneistot ovat olleet niin ruokottomassa kunnossa, ettei niitä ole pystynyt hyväksymään. Täytyy toivoa että tulevat huoneistot ovat samanlaisia, että saamme jatkaa huoletonta hotellielämää.
Maisema Krasnojarskista
"Angarsk, unelmien kaupunki! Ne unelmat on kyllä haalistuneet aikaa sitten.
Trio Stranded Baikal järvellä. Hurri, Jaeaeskelaeinen, Novikov
Auringonlasku Baikalilla
Baikalin ulappa ja vastarannan vuoristo
Irkutskin kaupungintalo, taattua neuvostoarkkitehtuuria.
Joeanrantamaisemaa Irkutskissa
Novosibirskin Oopperatalo
Novosibirskin Oopperatalo sivulta.
Trio Stranded Novosibirskin keskuspuistossa.
Lauantaina 14. päivä siis lensimme Pekingiin ja seuraavana yönä Pekingistä Krasnojarskiin, jossa ensimmäinen peli olisi 17. päivä. Krasnojarsk on miljoonan asukkaan kaupunki hienolla paikalla isossa laaksossa ja sen ympärillä. Kaupungissa on suuri alumiinitehdas ja paljon muuta teollisuutta, joten ilma muistuttaa paljon Pekingin savusumuista ilmastoa. Laakson reunalta on kuitenkin hienot näkymät jos savu ei satu olemaan liian sankkaa.
Hotelliimme sattui samana viikonloppuna lasten tanssikilpailut, joten lepäämisestä sai vain haaveilla kakaroiden juostessa ja kirkuessa pitkin käytäviä läpi yön. Paikallinen joukkue on erittäin hyvä, tähtenään entinen NHL pelaaja Alexander Semin. Seminin jalka ei enää liikkunut ihan samaan malliin kuin aikoinaan, mutta kädet toimivat edelleen ja mies tuntui käyttävän meidän kiinalaispelaajia pujottelukeppeinä.
Maalilla aloitti jälleen Boyarshinov, jonka kohtaloksi tuli jälleen kerran joutua vaihtoon 2-0 tilanteessa. Päävalmentaja ehkä vähän ylireagoi, mutta loppupelin Skrynnik pelasi hyvin, joten ehkä vaihto oli oikeutettu.
Pelistä käteen jäi yksi piste, kun Sokol Krasnoyarsk otti voiton jatkoajalla. Pisteputkemme venyi jo seitsemään peliin.
Pelin jälkeen takaisin hotellille, rauhattomat yöunet ja aamulla lento Baikal järven kupeeseen Irkutskiin ja sieltä tunnin bussimatka seuraavaan pelikaupunkiin Angarskiin.
Angarsk on reilun 200.000 asukkaan kaupunki. Rakennukset on neuvostoaikaisia ja -tyylisiä ja useimmat pahasti ränsistyneitä. Kaupunki on kuuleman mukaan köyhä ja se kyllä näkyy esim. teiden ja viheralueiden kunnossapidossa. Tai sen puutteessa. Asuimme kaupungin ulkopuolella motellissa, joka ulkoisesti toi mieleen Psycho elokuvan Bates motellin. Huoneessa ei ilmeisesti ollut lämpöeristyksiä ollenkaan, mutta tehokas lämmitin oli sentään asennettu. Lämmittimen säätöasetuksia oli kaksi: Täysillä ja kiinni. Vaihtoehtona oli siis nukkua ja palella tai nukkua ja hikoilla. Motelli kuitenkin tarjosi parhaan ruuan mitä olemme Venäjällä toistaiseksi saaneet, joten annettakoon huoneen pikku puutteet anteeksi.
Ruokana oli erittäin hyviä ja hyvin maustettua Borsh ja Gulash keittoa, kolmea erilaista kanaa, kolmea erilaista lihaa, lasagnee, riisiä ja spagettia erilaisin höystein ja salaatit oli runsaat ja monipuoliset. Jälkiruoka leivoksista puhumattakaan. Kaikki tehty omassa keittiössä kotiruokameiningillä. Nälkä tulee kun muistelee.
Paikallinen jäähallikaan ei ihan modernimmasta päästä ollut, mutta ihan hyvän kokoinen kuitenkin. 4000 ihmistä piti loppuunmyydyssä hallissa valtavaa meteliä kun kotijoukkue otti jatkoaikavoiton tuomarien avustamana. Pisteputkemme venyi kahdeksaan otteluun, mutta katkera maku jäi jo toisesta perättäisestä jatkoaikatappiosta. Sarjataulukossa keskikastissa erot ovat pienet ja jokainen piste olisi tärkeä pysyäksemme viivan yläpuolella. Mutta kun ei niin ei.
Tässä vaiheessa joukkueen ylle alkoi kasaantua yhä enemmän mustia pilviä. KHL joukkueemme kutsui parhaan pistemiehemme Mikhail Mokinin ylös ja kakkossentterimme, yli pisteen per peli tehnyt Alexander Vasiliev kutsuttiin tryoutille KHL joukkue Torpedo Nizhny Novgorodiin. Tätä ennenhän jo ykköskentän hyökkäjät Jaroslav Alshevsky ja Alexander Shibayev joutuivat lasarettiin loppukaudeksi.
Pelin jälkeen vielä parin tunnin unet Bates motellissa ja klo. 4.00 bussi starttasi kohti Irkutskin lentokenttää. Tässä vaiheessa vielä matkasuunnitelmana oli lento Novosibirskiin ja sieltä 6 tunnin bussimatka Novokuznetskiin. Monesti suunnitelmat saattavat kuitenkin muuttua.
Koska Kiinaan ei saa suoraan pitkäaikaista viisumia, vaan ensin saa parikin kertaa vain lyhyen, kaksi maahantuloa sisältävän viisumin, aina Venäjällä ollessamme passit lähetetään Moskovaan, josta uudet viisumit jostain syystä haetaan. Sillä aikaa matkustamme pelkillä passin kopioilla ja tähän asti homma on toiminut ilman ongelmia. En kyllä tiedä onko passin kopiolla matkustaminen kuinka sallittua, tai onko se mahdollista missään muualla kuin Venäjällä.
No, nyt Irkutskissa tullivirkailija päättikin että täältä ei ilman oikeaa passia matkusta kukaan. Joukkueenjohtaja kävi neuvotteluja niin pitkälle, että meinasi itse myöhästyä lennolta, mutta ei auttanut mikään. Niinpä maalivahtivalmentaja Jaeaeskelaenen, puolustaja Joonas Hurri ja valkovenäläinen hieroja / fysioterapeutti Sergey Novikov jäivät Irkutskiin ihmettelemään kun joukkueen lento katosi pilvien sekaan. Neuvottelut virkailijan kanssa menivät kirjaimellisesti viime minuuteille ja joukkueenjohtaja ehti tokaista meille tyyliin "Take care, good luck!" ennenkuin siirtyi juoksujalkaa turvatarkastukseen.
Olo oli aika tyrmistynyt tässä vaiheessa, ainoa tieto oli, että ilman passia emme pääse jatkamaan eteenpäin ja että passimme ovat Moskovassa, tuhansien kilometrien päässä. Hotelli meille oli kuitenkin järjestetty, niinpä suuntasimme sinne ja kävimme uudestaan nukkumaan, mitäpä sitä muutakaan voisi, eikä kellokaan ollut vielä kuin 7 aamulla.
Herättyämme asiat alkoivat pikkuhiljaa selkiytymään, passit lähetetään meille ja tapaamme joukkueen ennen seuraavaa peliä. Ongelmaksi tuli kuitenkin se, että Irkutskista menee yksi lento päivässä Novosibirskiin, joten ei ole varma pääsemmekö lentämään samana päivänä kun passimme saapuvat.
Kaupungin nähtävyyksiä tutkailtuamme tulimme lopputulokseen että otamme taksin ja ajamme 40 minuuttia Baikal järven rannalle. Maailman syvin järvi ja maailmanperintökohde, täytyyhän se nähdä kuin kerran mahdollisuus on. Ja kyllä kannatti. Vaikka rannalla oli niin kylmä, että puhelimet sammuivat kun akut oli niin jäässä, oli maisemat todella upeat. Vastarannalla näkyvä vuoristo ja iso ulappa siinä välissä oli vaikuttava näky. Rannalla tien varteen oli rakennettu aikamoinen turistirysä ravintoloineen ja rihkamakauppoineen, mutta onhan turismi alueen tärkeimpiä elinkeinoja.
Taksikuskillekkin tämä taisi olla unelmakeikka, hän odotti kun söimme paikallisessa ravintolassa, katselimme maisemat ja otimme pakolliset valokuvat. Koko reissu kesti n. 4h ja kuski velotti meiltä 3000 ruplaa, joka on n. 45 euroa. Ei paljoa meille, mutta luulen että Irkutskin kaltaisessa köyhässä kaupungissa tuohon hintaan saa heittää lyhyitä keikkoja aika paljon.
Seuraavana aamuna Sergey venäjää puhuvana oli herannyt aikaisin ja käynnyt hakemassa lentokentältä passimme, jotka tulivat yllättävän nopeasti. Uusi viisumikin oli, mutta edelleen vain kahdella maahantulolla, joten sama ruljanssi on edessä taas seuraavalla reissulla. Novosibirskin kone oli kuitenkin jo mennyt, joten edessä oli vielä yksi vuorokausi Irkutskissa. Myös Novokutznetskin pelin jouduimme jättämään väliin, se kun pelattiin jo tänä kyseisenä päivänä.
Niinpä suuntasimme kaupungin keskustaan katselemaan nähtävyyksiä ja etsimään ruokapaikkaa. Irkutsk on reilun 600.000 asukkaan kaupunki, erittäin köyhä ja erittäin ränsistynyt. Kaupungin hyväkuntoisimmat rakennukset näyttivät olevan kirkko ja kaupungintalo.
Keskustassa joen varressa on varmaan kesäisin ihan hienot sykkeet, mutta näin myöhäissyksyllä oli aika kylmää ja autiota. Onneksi sentään löysimme kunnon burger paikan ja pääsimme syömään muutakin kuin kanankoipia ja riisiä.
Ravintola oli sisustettu jenkkityylillä ja keskellä salia seisoi Lincoln Town Car, joka oli muutettu looshiksi pöytineen ja sohvineen. Ravintolassa pääsimme todistamaan mafiakokousta, kun nurkassa olevassa kabinetissa oli meneillään jonkinlainen alamaailman tapaaminen. Sälekaihtimet oli visusti kiinni ja salin puolella päivysti kolme kaapin kokoista henkivartijaa nappikuulokkeineen. Kaikki salissa olijat olivat näiden korstojen valvovan silmän alla, eikä varmaan yksikään liike jäänyt huomaamatta. Yksi seurasi minua jopa vessaan. Kun silloin tällöin kabinetista tuli joku salin puolelle puhumaan puhelimeen tai käymään vessassa, singahtivat korstot pystyyn ja seurasivat pomoaan ympäri salia. Yhdellä henkivartijalla oli kauttaaltaan kullattu hammasrivistö ja pistooli housun kauluksessa. Suunnittelimme että pyytäisimme tyyppiä valokuvaan meidän kanssa, mutta voi olla ettei se olisi tykännyt ajatuksesta.
Illalla vielä katsoimme nettilähetyksenä kun joukkueemme hävisi matsin 2-0, sarjassa sijalla 22 olevalle Metallurg Novokutznetskille. Ykkösketjun puolustaja Jevgeny Dubrovin loukkaantui ottelussa, joten ketjusta on jäljellä tällä hetkellä 1 pakki. KHL joukkue tosin tiputti meille 120 NHL pelin ja 70 KHL pelin puolustaja Brett Bellemoren, mutta hyökkäyskalusto on kuitenkin tällä hetkellä todella kapea ja tietää meille vaikeuksia.
Seuraavana aamuna 8.00 alkoi kotimatka. Ensin lensimme Novosibirskiin, odotimme siellä joukkuetta ja lentoa Pekingiin 10 tuntia. Pyörimme päivän Novosibirskin keskustassa, joka neuvostovaikutteistaan huolimatta vaikutti paljon miellyttävämmältä kuin Irkutsk tai Angarsk. Itseasiassa olen alkanut pitämään neuvostoaikaisista rakennuksista. Valtavia, harmaita betoni kuutioita, jotka ei monen mielestä varmaan ole mikään silmänilo. Jostain syystä kuitenkin ne on alkanut olemaan omaan mieleen ihan tyylikkäitä.
Pekingissä olimme 6.00 ja Harbinin lentoa jouduimme odottamaan 7 tuntia. Perillä Harbinissa olimme eilen 16.00 aikaan ja näin ollen matka Irtkutskin hotellilta Harbinin hotellille kesti vaivaiset 32 tuntia. Ylihuomenna on jo seuraava peli, eikä tämä matkustaminen voi olla vaikuttamatta muutenkin rampaan joukkueeseen.
Onneksi nyt alkaa 7 kotipelin sarja, joten matkustamista ei ole luvassa seuraavaan kolmeen viikkoon. Pitkään puheissa ollut muutto pois hotellista asuinhuoneistoihin lienee tapahtuu tällä jaksolla. Tähän asti meille tarjotut huoneistot ovat olleet niin ruokottomassa kunnossa, ettei niitä ole pystynyt hyväksymään. Täytyy toivoa että tulevat huoneistot ovat samanlaisia, että saamme jatkaa huoletonta hotellielämää.
Maisema Krasnojarskista
"Angarsk, unelmien kaupunki! Ne unelmat on kyllä haalistuneet aikaa sitten.
Trio Stranded Baikal järvellä. Hurri, Jaeaeskelaeinen, Novikov
Auringonlasku Baikalilla
Baikalin ulappa ja vastarannan vuoristo
Irkutskin kaupungintalo, taattua neuvostoarkkitehtuuria.
Joeanrantamaisemaa Irkutskissa
Novosibirskin Oopperatalo
Novosibirskin Oopperatalo sivulta.
Trio Stranded Novosibirskin keskuspuistossa.
Kommentit
Lähetä kommentti