"Uraliin vaan pojat niin että nuppi tutisee!"

Tämä sotamies Lahtisen heitto Tuntemattomasta Sotilaasta pyöri mielessä kun joukkue aloitti vieraspelikiertueen Uralin ympäristössä. Lentokilometrit ja matkatunnit pistivät nupinkin tutisemaan, viimeistään kotimatkalla, mikä kesti yhteensä 26 tuntia.

Lensimme siis Harbinista Jekaterinburgiin, josta oli 5 tunnin bussimatka ensimmäiselle pelipaikkakunnalle, Uchalyn pikkukaupunkiin. Mitä pidemmälle Jekaterinburgista pääsimme ja lähemmäksi Uchalya, muuttuivat tiet kapeammiksi ja kuoppaisemmiksi. Hirvittää ajatella minkälaisia ne ovat talvikeleillä. Tähän mennessä olimme nähneet Venäjästä ne isot ja loistokkaimmat kaupungit, nyt näimme niille täysin vastakohdan. Uchaly on n. 37 000 asukkaan pikkukaupunki Uralin eteläkärjessä. Kaupunkikuva on juuri sellainen, minkä venäläisistä pikkukaupungista ja maaseudusta varmaan suurin osa muodostaa. Keskuskortteli oli vielä ihan siisti ja mukiinmenevä, mutta sitä ympäröi huonot tiet ja ränsistyneet talot. Keskustorilla myytiin kaikkea mahdollista paikallisten tuottamaa ja lihat ja kalat olivat laitettu esille pöydille. Mitähän Suomen terveysviranomainen sanoisi jos vastaavaa meillä nähtäisiin?

Kaupunki tuntui kuitenkin olevan täysin jääkiekkohullu, ja torilla aamukävelyllä ollessamme paikalliset pysäyttivät meidät muutamaan otteeseen ja kyselivät illan pelistä. Paikallisen seuran, Gornyak Uchalyn arviolta 3000-4000 katsojaa vetävä halli täynnä ja tunnelma katossa kun kotijoukkue voitti tiukan väännön 4-3. Jälleen kerran heräsimme pelaamaan vasta toisessa erässä, jolloin Gornyak johti jo 2-0. Toisessa erässä, tilanteessa 3-0 vaihdoimme Boyarshinovin pois maalilta, mutta Skrynnik ei pystynyt auttamaan joukkuettamme voittoon. Tämä oli täysin turha häviö, ottelu olisi pitänyt ehdottomasti voittaa.

Välittömästi pelin jälkeen pakkasimme tavarat kuorma-autoon ja itsemme bussiin ja ajoimme pari tuntia Magnitogorskiin, missä meitä odotti charterlento seuraavaan kaupunkiin, Orskiin.

Orsk on n. 240 000 asukkaan teollisuuskaupunki Uchalysta etelään ja vielä hullumpi kiekkokaupunki. 6000-7000 tuhatta vetävä halli oli lähes loppuunmyyty ja pelitapahtuma oli oikea karnevaali. Joku sanoikin ilkikurisesti ettei Orskissa ole muuta tekemistä, siksi yleisöä on peleissä niin paljon. Kaupunkiin jäi tarkemmin tutustumatta ajanpuutteen vuoksi.

Yuzhny Ural Orsk on sarjan kärkijoukkueita ja oli pelin aikaan sarjassa kolmantena. Ensimmäisen erän onnistuimme sinnittelemään 0-0 tilanteessa mukana, luoden hyviä maalipaikkojakin. Toisen erän 8. minuutilla Yuzhny Ural siirtyi jo 3-0 johtoon ja taas oli aika vaihtaa Boyarshinov pois maalista. 3. maali meni kieltämättä helposti sisään, kun vastustaja heitti kiekon päätyyn maalia kohti, eikä Boyarshinov onnistunut pysäyttämään pomppivaa kiekkoa. Kuitenkin täytyy sanoa, että vastustaja oli meitä niin selkeästi parempi, että maalivahdista riippumatta vastaavat lukemat olisivat olleet todennäköiset. Nyt seurauksena oli vain se, että päävalmentajan silmissä Boyarshinov menetti mahdollisuutensa parantaa edellisestä pelistä, eikä lisää peliaikaa oli lähiaikoina tulossa, jos vain Skrynnik pysyy meidän kokoonpanossa, eikä häntä kutsuta takaisin KHL:ään.

Pelin jälkeen oli edessä taas pikaiset pakkaamiset ja Orskin lentokentältä charterlento Tseljabinskiin.

Tseljabinsk on miljoonakaupunki Uchalysta koilliseen, mutta kaupunkikuva ei kokoa lukuunottamatta juuri Uchalysta poikkea. Epäsiisti miljöö ja ränsistyneet talot ei kovin paljoa houkuttele kaupunkiin tutustumaan ja myös täällä sightseeing jäi tekemättä.

Chelmet Chelyabinsk on sarjan häntäpään joukkueita ja parin tappion jälkeen johtoportaan huohutus alkoi tuntua niskassamme, joten edessä oli pakkovoitto. Arviolta 60-70 luvulla rakennetussa, ehkä n. 3000 katsojaa vetävässä hallissa oli hienosti esillä paikallisten kiekkosuuruuksien pelipaidat. Mylnikov, Makarovin veljekset ja Semin ainakin jäi mieleen. Itse ottelu olikin varsinainen maali-iloittelu, kun onnistuimme voittamaan ottelun 5-7. Skrynnik joka ennalta sovitusti tulisi aloittamaan reissun kaksi viimeistä peliä, pelasi viidestä päästetystä huolimatta hyvin ja piti joukkueen johdossa loppuminuuttien pyörityksessä. Ottelun jälkeen oli hyvä tällä kertaa palata hotellille ja nukkua yön yli kunnon unet ennen seuraavan päivän siirtymää. Taidettiin siinä muutamat voitonmaljatkin nauttia...

Seuraavana aamuna oli edessä 5 tunnin bussimatka Nizhny Tagiliin, reissun viimeistä peliä varten.

Nizhny Tagil on n. 360 000 asukkaan kaupunki Tseljabinskistä luoteeseen. Jälleen jäi keskusta katsastamatta, mutta hotellimme sijaitsi todella hienolla paikalla järven rannalla. Vastarannalla näkyi kaupungin maamerkki, tulivuoren päälle rakennettu torni.

Jäähalli oli täälläkin vanha ja ulkoa ränsistyneen näköinen, mutta sisätilat oli kunnostettu kiitettävään kuntoon. Ottelu paikallista Sputnik Nizhny Tagilia vastaan päättyi mukavasti meidän 0-4 voittoon, Skrynnikin pelatessa joukkueemme historian ensimmäisen nollapelin. Hän tosin meinasi itse tyriä nollapelinsä sählättyään mailansa kanssa, mutta onneksi tuomari hylkäsi maalin maalivahdin häirintänä. Ehkäpä vähän aiheettakin.

Jälleen pelin jälkeen yö hotellissa ja seuraavana aamuna alkoi uuvuttava kotimatka. Siitä riittääkin tarinaa, tässä lyhyempi ja kirosanoista riisuttu versio.

Muutaman epäonnisen sattuman kautta pelaajat pääsivät lentämään suoraan Jekaterinburgista Pekingin kautta Harbiniin, mutta toimihenkilöiden piti lentää Moskovan kautta ja kaikkinensa matkustimme hotellilta hotellille välillä Nizhny Tagil - Jekaterinburg - Moskova - Peking- Harbin sen 26 tuntia. Kaiken lisäksi olen todella huono nukkumaan lentokoneessa, joten väsymys oli Harbiniin päästyämme melkoinen. No, pelaajat myöhästyivät Pekingissä Harbinin lennolta ja joutuivat jäämään yöksi hotelliin, joten lopulta he pääsivät perille vasta seuraavana aamuna. En sitten tiedä kummalla oli lopulta huonompi tuuri.

Pelaajien saavuttua siis eilen tiistaina-aamuna, jatkoimme harjoittelua samana iltana ja aloitimme valmistautumisen huomenna torstaina alkavaan kotimatsien sarjaan. Joka toinen päivä tahdilla taas seuraavat neljä peliä Harbinissa, jonka jälkeen muistaakseni 14. päivä suunnataan takaisin Venäjälle kolmen ottelun vieraskiertueelle.

Neuvostoaikainen aita Uchalyssa. Oli muuten aidalla mittaa...