Penzaa vai Dizeliä PÄIVITYS, kuvat lisätty
Seitsemän kotiottelun putki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun niistä kertyi vain yksi voitto Molot-Prikamye Permiä vastaan. Pitkä sairaslista, sekä pakolliset muutokset kokoonpanossa pelaajien siirtyessä KHL joukkueeseen ja takaisin alas ei helpottanut pelaamista eikä peleihin valmistautumista.
Positiivinen puoli tässä jaksossa oli, että saimme olla kauden pisimmän ajan "paikoillaan", kolme viikkoa ilman matkustamista. Myös Harbinin savusumu haihtui viime viikkojen aikaan siedettäväksi, eikä joka kerta ulos mennessä tarvinnut enää varustautua hengityssuojaimella.
Tiistaina 14.11. lähdimme jälleen neljän pelin vieraspelimatkalle, mutta odotukset eivät hirveän korkealla pelillisesti olleet tuon kotipeliputken jälkeen. Kokoonpano oli edelleen heikko ja meille monta voittoa torjunut Alexandr Skrynnik oli nostettu KHL:ään Magnus Hellbergin kakkoseksi. Meidän kannalta onneksi KHL:n Torpedo Nizhny Novgorodissa tryoutilla käynyt Aleksander Vasilyev ei saanut sopimusta, vaan palasi takaisin meille.
Tällä kertaa matkustusreittiä oli hieman muutettu ja pullonkaulaksi osoittautuneen Pekingin sijaan lensimme Harbinista Moskovaan ja sieltä ensimmäiseen pelikaupunkiin Penzaan, jossa vastassa olisi paikallinen Dizel Penza. Reittivalinta osoittautui oivalliseksi, vaikka ylimääräinen lenkki Moskovaan tulikin. Matka kesti 18 tuntia, mutta odotusajat olivat tunnin-parin luokkaa ja matka tuntui paljon siedettävämmältä.
Dizel on sarjataulukossa kanssamme samoilla sijoilla ja voitto olisi tästä pelistä erittäin tärkeä playoff paikkaa ajatellen. Maalissa aloitti ensimmäisen kokonaisen pelinsä kaudella pelaava Derek Dun, joka pelasi erinomaiset kaksi erää viimeisessä kotipelissä, päästämättä maaliakaan. Tälläkin kertaa "Dunner" esitti hyviä otteita, mutta valitettavasti muutamat isot virheet aiheuttivat meille katkeran 4-2 häviön. Hallitsimme ottelua tilastojen valossa, mutta maalinteko oli melkoista tervanjuontia.
Seuraavana päivänä edessä oli 6h bussimatka Saroviin. Sarovissa sijaitsee ydinasetutkimuskeskus ja kaupunki on käytännössä suljettu ulkopuolisilta, eikä sinne pääse ilman etukäteen anottua lupaa ja passintarkastusta. Kaupungin rajalla oli tarkastuspiste, aivan kuin olisimme olleet menossa toiseen maahan. Valokuvaus oli kielletty ja paria tyyppiä käskytetiin poistamaan valokuvat kännykästä. Itsehän toimin kuin salainen agentti ja onnistuin muutaman kuvan nappaamaan.
Kaupunki itsessään oli todella miellyttävä 100 000 asukkaan pikkukaupunki. Kaikki oli puhdasta ja rakennukset olivat hyvässä kunnossa, toisin kuin suuressa osassa muita kaupunkeja. Paikallinen bussikuskimme kertoi että kaupungin rikollisuus on ihan minimissään ja kaupunkilaiset haluavat porukalla pitää huolta viihtyvyydestä. Sen kyllä huomasi.
Myös cheerleader indexin mukaan Sarov on sarjan parhaita kaupunkeja.
HC Sarov on sarjan kärkijoukkueita, eikä meidän maalinteko ongelmat jättänyt juurikaan meille palaa. Ottelusta tuli kauden suurin tappio 5-0, eikä siitä jäänyt mitään seliteltävää. Surkea esitys kaikin puolin.
Sarovista matka jatkui seuraavana päivänä Kazaniin, jossa olimme jo olleet harjoitusturnauksessa elokuussa. Kazan sijaitsee Tatarstanin tasavallassa, joka on valtio Venäjän sisällä. Kaupunki on todella kaunis ja viihtyisä ja monet puhuvatkin että pelaajat pelaavat siellä mielellään. Harmi että näillä pelireissuilla ei ole aikaa eikä virtaa sen kummemmin käydä maisemia katsomassa. Kaikki mitä ehtii nähdä on bussin ikkunan takaa.
Paikallinen Bars Kazan taistelee myös pääsystä playoff:iin, joten toinen tärkeä peli oli edessä. Maalilla aloitti Georgi Boyarshinov, joka oli usein vaihdettu kesken pelin pois viime aikoina. Pitkät keskustelut ja pelillisten yksityiskohtien hiominen alkoi tuottaa tulosta ja Georgi pelasi meille 3-2 voiton voittolaukauskisassa. Päävalmentaja tosin ei ollut tyytyväinen maalista, joka ammuttiin keskiviivan takaa ja joka pomppasi 1-2 metriä Georgin edestä hanskan yli maaliin. Helpohko maali, mutta esim. Vesa Toskala voinee kertoa miten hankala sellainen on pysäyttää.
Voiton jälkeen kuitenkin joukkueen alamaissa ollut henki alkoi selvästi osoittaa piristymisen merkkejä. Myös KHL:stä lennätetty keskushyökkääjä Brendan O'Donnel oli iso vahvistus kovalla työnteollaan ja syöttäessään 2-2 tasoitusmaalin.
Jälleen edessä bussimatka viimeiseen kaupunkiin Samaraan, jossa vastassa oli sarjajumbo CSK VVS. Tiesimme kuitenkin että maalinteko ongelmien jatkuessa ja Boyarshinovin ollessa epävarma, pelistä tulisi kaikkea muuta kuin helppo. Ensimmäinen erä mentiinkin tunnustellessa 0-0 tilanteessa, mutta toisessa erässä hallitsimme peliä suvereenisti ja onnistuimme tekemään kaksi maalia. Myös Boyarshinov otti harvat laukaukset varmasti kiinni. Kolmannessa erässä teimme vielä yhden maalin joten tuloksena oli helpottava 3-0 voitto. Ei siis lopulta ihan huono vieraspelikiertue.
Tätä kirjoittaessa kello on 13.00 ja edessä on tänä iltana lento Moskovaan ja sieltä Pekingin kautta Harbiniin. Jostain syystä paluumatkaa ei saatu järjestettyä yhtä hyvin kuin tänne tulomatkaa ja perillä Harbinissa olemme joskus huomenna, perjantai iltana.
Harbinissa on edelleen käynnissä asuntojen etsiminen, suurin osa pelaajista on jo muuttanut pois hotellista. Valmentajille ei kuitenkaan ole vielä asuntoja löytynyt, joten lienee palaamme takaisin hotelliin. Hieman edelleen pidän toivoa yllä että saisimme jäädä koko kaudeksi hotelliin.
Maanantaina alkaa jo seuraava neljän kotipelin sarja, jonka jälkeen edessä on seitsemän vieraspelin putki. Näiden jälkeen eletäänkin jo joulua ja 25.12. Moskovassa pelatun pelin jälkeen pääsen viikoksi kotiin lomailemaan.
Sarov on suljettu kaupunki, eikä sinne kuljeta ihan noin vain.
Kuvasta ei varmaan huomaa, mutta Sarovissa oli paljon puhtaampaa ja viihtyisämpää kuin monissa muissa kaupungeissa.
Kazanin Kremlin iltavalaistuksessa. Onneksi ehdin tutustua alueeseen elokuussa, nyt ei enää olisi ollut aikaa.
Hotellin ikkunamaisema Samarassa auringonlaskun aikaan. Samara ei vaikuttanut ihan niin viihtyisältä kaupungilta.
Jason Yee (65), Derek Dun (34) ja Rudi Ying (takana) odottamassa jäälle pääsyä Kazanissa.
Positiivinen puoli tässä jaksossa oli, että saimme olla kauden pisimmän ajan "paikoillaan", kolme viikkoa ilman matkustamista. Myös Harbinin savusumu haihtui viime viikkojen aikaan siedettäväksi, eikä joka kerta ulos mennessä tarvinnut enää varustautua hengityssuojaimella.
Tiistaina 14.11. lähdimme jälleen neljän pelin vieraspelimatkalle, mutta odotukset eivät hirveän korkealla pelillisesti olleet tuon kotipeliputken jälkeen. Kokoonpano oli edelleen heikko ja meille monta voittoa torjunut Alexandr Skrynnik oli nostettu KHL:ään Magnus Hellbergin kakkoseksi. Meidän kannalta onneksi KHL:n Torpedo Nizhny Novgorodissa tryoutilla käynyt Aleksander Vasilyev ei saanut sopimusta, vaan palasi takaisin meille.
Tällä kertaa matkustusreittiä oli hieman muutettu ja pullonkaulaksi osoittautuneen Pekingin sijaan lensimme Harbinista Moskovaan ja sieltä ensimmäiseen pelikaupunkiin Penzaan, jossa vastassa olisi paikallinen Dizel Penza. Reittivalinta osoittautui oivalliseksi, vaikka ylimääräinen lenkki Moskovaan tulikin. Matka kesti 18 tuntia, mutta odotusajat olivat tunnin-parin luokkaa ja matka tuntui paljon siedettävämmältä.
Dizel on sarjataulukossa kanssamme samoilla sijoilla ja voitto olisi tästä pelistä erittäin tärkeä playoff paikkaa ajatellen. Maalissa aloitti ensimmäisen kokonaisen pelinsä kaudella pelaava Derek Dun, joka pelasi erinomaiset kaksi erää viimeisessä kotipelissä, päästämättä maaliakaan. Tälläkin kertaa "Dunner" esitti hyviä otteita, mutta valitettavasti muutamat isot virheet aiheuttivat meille katkeran 4-2 häviön. Hallitsimme ottelua tilastojen valossa, mutta maalinteko oli melkoista tervanjuontia.
Seuraavana päivänä edessä oli 6h bussimatka Saroviin. Sarovissa sijaitsee ydinasetutkimuskeskus ja kaupunki on käytännössä suljettu ulkopuolisilta, eikä sinne pääse ilman etukäteen anottua lupaa ja passintarkastusta. Kaupungin rajalla oli tarkastuspiste, aivan kuin olisimme olleet menossa toiseen maahan. Valokuvaus oli kielletty ja paria tyyppiä käskytetiin poistamaan valokuvat kännykästä. Itsehän toimin kuin salainen agentti ja onnistuin muutaman kuvan nappaamaan.
Kaupunki itsessään oli todella miellyttävä 100 000 asukkaan pikkukaupunki. Kaikki oli puhdasta ja rakennukset olivat hyvässä kunnossa, toisin kuin suuressa osassa muita kaupunkeja. Paikallinen bussikuskimme kertoi että kaupungin rikollisuus on ihan minimissään ja kaupunkilaiset haluavat porukalla pitää huolta viihtyvyydestä. Sen kyllä huomasi.
Myös cheerleader indexin mukaan Sarov on sarjan parhaita kaupunkeja.
HC Sarov on sarjan kärkijoukkueita, eikä meidän maalinteko ongelmat jättänyt juurikaan meille palaa. Ottelusta tuli kauden suurin tappio 5-0, eikä siitä jäänyt mitään seliteltävää. Surkea esitys kaikin puolin.
Sarovista matka jatkui seuraavana päivänä Kazaniin, jossa olimme jo olleet harjoitusturnauksessa elokuussa. Kazan sijaitsee Tatarstanin tasavallassa, joka on valtio Venäjän sisällä. Kaupunki on todella kaunis ja viihtyisä ja monet puhuvatkin että pelaajat pelaavat siellä mielellään. Harmi että näillä pelireissuilla ei ole aikaa eikä virtaa sen kummemmin käydä maisemia katsomassa. Kaikki mitä ehtii nähdä on bussin ikkunan takaa.
Paikallinen Bars Kazan taistelee myös pääsystä playoff:iin, joten toinen tärkeä peli oli edessä. Maalilla aloitti Georgi Boyarshinov, joka oli usein vaihdettu kesken pelin pois viime aikoina. Pitkät keskustelut ja pelillisten yksityiskohtien hiominen alkoi tuottaa tulosta ja Georgi pelasi meille 3-2 voiton voittolaukauskisassa. Päävalmentaja tosin ei ollut tyytyväinen maalista, joka ammuttiin keskiviivan takaa ja joka pomppasi 1-2 metriä Georgin edestä hanskan yli maaliin. Helpohko maali, mutta esim. Vesa Toskala voinee kertoa miten hankala sellainen on pysäyttää.
Voiton jälkeen kuitenkin joukkueen alamaissa ollut henki alkoi selvästi osoittaa piristymisen merkkejä. Myös KHL:stä lennätetty keskushyökkääjä Brendan O'Donnel oli iso vahvistus kovalla työnteollaan ja syöttäessään 2-2 tasoitusmaalin.
Jälleen edessä bussimatka viimeiseen kaupunkiin Samaraan, jossa vastassa oli sarjajumbo CSK VVS. Tiesimme kuitenkin että maalinteko ongelmien jatkuessa ja Boyarshinovin ollessa epävarma, pelistä tulisi kaikkea muuta kuin helppo. Ensimmäinen erä mentiinkin tunnustellessa 0-0 tilanteessa, mutta toisessa erässä hallitsimme peliä suvereenisti ja onnistuimme tekemään kaksi maalia. Myös Boyarshinov otti harvat laukaukset varmasti kiinni. Kolmannessa erässä teimme vielä yhden maalin joten tuloksena oli helpottava 3-0 voitto. Ei siis lopulta ihan huono vieraspelikiertue.
Tätä kirjoittaessa kello on 13.00 ja edessä on tänä iltana lento Moskovaan ja sieltä Pekingin kautta Harbiniin. Jostain syystä paluumatkaa ei saatu järjestettyä yhtä hyvin kuin tänne tulomatkaa ja perillä Harbinissa olemme joskus huomenna, perjantai iltana.
Harbinissa on edelleen käynnissä asuntojen etsiminen, suurin osa pelaajista on jo muuttanut pois hotellista. Valmentajille ei kuitenkaan ole vielä asuntoja löytynyt, joten lienee palaamme takaisin hotelliin. Hieman edelleen pidän toivoa yllä että saisimme jäädä koko kaudeksi hotelliin.
Maanantaina alkaa jo seuraava neljän kotipelin sarja, jonka jälkeen edessä on seitsemän vieraspelin putki. Näiden jälkeen eletäänkin jo joulua ja 25.12. Moskovassa pelatun pelin jälkeen pääsen viikoksi kotiin lomailemaan.
Kuvasta ei varmaan huomaa, mutta Sarovissa oli paljon puhtaampaa ja viihtyisämpää kuin monissa muissa kaupungeissa.
Kazanin Kremlin iltavalaistuksessa. Onneksi ehdin tutustua alueeseen elokuussa, nyt ei enää olisi ollut aikaa.
Hotellin ikkunamaisema Samarassa auringonlaskun aikaan. Samara ei vaikuttanut ihan niin viihtyisältä kaupungilta.
Jason Yee (65), Derek Dun (34) ja Rudi Ying (takana) odottamassa jäälle pääsyä Kazanissa.
Kommentit
Lähetä kommentti