Musta Meri ja Mies
Popedan biisin myötä iski vielä inspiraatio kirjoittaa kuulumiset täältä Mustan meren rannalta Sotshista.
Ennen tänne saapumista pelasimme neljä tärkeää vieraspeliä. Ensimmäisenä matkustimme Permin kaupunkiin pelaamaan paikallista Molot Permiä vastaan. Joukkue taistelee samoilla sijoilla kanssamme pääsystä playoff:iin ja sanomattakin selvää, että voitto olisi meille elintärkeä. No, aina ei voi voittaa, kuten ei tälläkään kertaa. Molot iski viimeisellä minuutilla tyhjiin voittolukemat 6-4 ja meille jäi vain luu käteen.
Permissä Boyarshinov pelasi maalissa, pitäen meitä ajoittain mukana pelissä. Kuitenkin omiin meni 5 päästettyä, joista muutama olisi ollut torjuttavissa. Tosiasia on se, että tarvitsemme joka ilta maalivahdilta "mahdottomia" koppeja, jotta voimme taistella voitosta. Olkoonkin että kyseisessä matsissa tuomarit hyväksyivät videotarkastuksen jälkeen maalin, jonka liigan johto ilmoitti myöhemmin maalivahdin häirinnäksi. Taisi olla neljäs vastaava meitä vastaan tällä kaudella, mutta yhtään nuo jälkikäteen annetut statementit ei lohduta kun pisteet jäävät kuitenkin voimaan.
Neftekamskiin saimme vahvistukseksi Skrynnikin, joka oli tällä välin pelannut ensimmäiset minuuttinsa KHL:ssä. Nyt, Torosia vastaan ottelu oli 56 minuuttia aivan yhtä päätä, eli meidän. Pääsimme parhaimmillaan laukomaan B-pisteen tasolta, lähemmäksi maalia ei ollut mitään toivoa päästä. Skrynnik kuitenkin teki niitä "mahdottomia" torjuntoja ja piti joukkuettamme yksin pystyssä ja pelissä mukana, vaikka Toros menikin jo ensimmäisessaä erässä 2-0 johtoon. Neljä minuuttia ennen loppua alkoi sitten tapahtua. Pääsimme kolme kertaa maalintekopaikalle maalin eteen, josta teimme kaksi maalia ja siirsimme ratkaisun jatkoajalle. Jatkoajan aloitimme alivoimalla, mutta lähes suoraan aloituksesta pitkästä loukkaantumisesta toipunut Alexander Shibayev karkasi läpiajoon, mutta epäonnistui harmittavasti maalinteossa. Skrynnikin ottaessa vielä muutaman paraatipelastuksen jatkoaika päättyi tasan ja voittolaukauskilpailussa Toros onnistui taitavasti joka yrityksellä. Tyytyminen oli yhteen pisteeseen, mutta pelitapahtumiin nähden sekin oli suoranainen ryöstö.
Kolmas peli oli sarjan viidentenä olevaa Neftyanik Almetyevskiä vastaan ja ennakkoon meillä ei pitänyt olla mitään palaa. Maalissa Skrynnik kuitenkin asettui jumal-moodiin ja torjui kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Vasta kolme minuuttia ennen loppua vastustaja pääsi suoraan jäähyaitiosta läpiajoon ja tekemään 1-4 kavennuksen. Skrynnikille 51 torjuntaa, joista 21 alivoimalla!
Voitosta luottavaisena lähdimme neljänteen peliin selvästi heikompaa Ishstal Izhevskiä vastaan. Joskus tason ylläpitäminen voi olla kuitenkin yllättävän hankalaa ja vaikka voitolla olisimme nousseet playoff viivan yläpuolelle, onnistuimme tärkeään paikkaan pelaamaan kauden huonoimman ottelumme. Edes Skrynnik ei pystynyt tällä kertaa yksin voittamaan ja pisteet jäivät Izhevskiin lukemin 5-3.
Kaupunkikierrokset jäivät tällä kertaa väliin, paitsi Permissä, jossa hotelli sijaitsi aivan keskustorin laidalla ja jonka pääkatu oli kävelty läpi kahdessa minuutissa. Kaikissa näissä kaupungeissa vallitsi kuitenkin oikein kunnon talvi, lunta ja pakkasta oli runsaasti.
Niinpä olikin hienoa päästä koko joukkueen odottamalle etelän "lomalle" Sotshiin. Kaupunki on ainoa paikka Venäjällä, jossa vallitsee subtrooppinen ilmasto. Saapuessamme mittarissa oli +13C ja aurinko oli juuri laskemassa. Oli kuin olisi saapunut aivan eri maahan, jonnekkin etelä eurooppaan.
Seuraava päivä oli merkitty vapaapäiväksi, joten oli aikaa käydä tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin. Sotshi esikaupunkeineen sijaitsee siis Mustan meren rannalla ja takana kohoaa (ilmeisesti) Kaukasus vuoristo. Puut, kasvit, hotellit ja muut rakennukset ja miljöö kauttaaltaan muistuttaa jotain Espanjan lomakohdetta. Kaikkialla on siistiä ja puhdasta, ihan kuin kaupunki ei olisi Venäjällä ollenkaan.
Halli jossa harjoittelemme sijaitsee vuoden 2014 olympiapuistossa ja samassa kompleksissa on myös F1-rata. Hieman outo fiilis alueesta tulee, se on rakennettu syrjään keskustasta, vaikka toki ympärillä asutusta reilusti onkin. Alueella on paljon ravintoloita, kauppoja, huvipuisto yms. turistimagneettia, mutta ainakaan tähän aikaa vuodesta ihmisiä ei liiku missään. Hieman teennäiseltä koko paikka maistuu.
No mutta, mikäs täällä on harjoitellessa lämpimässä. Alkuviikko on treenattu todella kovaa ja koko porukalla valmentajia myöten tuntuu painavan väsymys jaloissa. Tänään on jälleen vapaapäivä, harmi vain että ilma muuttui sateiseksi ja on sitä ilmeisesti koko loppuviikon ajan. Huomenna torstaina vielä treenataan ja perjantaina lennämme Moskovaan vuoden kahta viimeistä peliä varten.
Skrynnik lensi Izhevskistä takaisin KHL joukkueen mukaan ja pelasi maanantaina ensimmäisen kokonaisen KHL pelinsä Dynamo Moskovaa vastaan. Kunlun voitti 3-1, joten Skrynnik sai ansaitsemansa ensimmäisen voiton. Meille tämä on tietenkin huono asia, tätä kirjoittaessa playoff viivaan on kolme pistettä ja Moskovassa vastassa on kivikovat Zvedza Chekov ja Khimik Voskresenk.
Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä pääsen kotisuomeen viettämään viikon loman. Paluu Harbiniin on 3.1. ja jos emme pääse playoffeihin, on kautta jäljellä enää 1,5 kuukautta. Uskomatonta miten nopeasti aika menee.
Vielä kerran kiitos kaikille lukijoille ja rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!
Permin keskustorilla törmäsin vanhaan kaveriin.
Sama kaveri oli ehtinyt Almetyevskiinkin, kaupungin teatterin edustalle.
Maisemia ensimmäisen päivän aamukävelyltä Sotshissa. Aikamoinen maisemanvaihdos.
Sotshin olympiapuiston stadion iltavalaistuksessa.
Ennen tänne saapumista pelasimme neljä tärkeää vieraspeliä. Ensimmäisenä matkustimme Permin kaupunkiin pelaamaan paikallista Molot Permiä vastaan. Joukkue taistelee samoilla sijoilla kanssamme pääsystä playoff:iin ja sanomattakin selvää, että voitto olisi meille elintärkeä. No, aina ei voi voittaa, kuten ei tälläkään kertaa. Molot iski viimeisellä minuutilla tyhjiin voittolukemat 6-4 ja meille jäi vain luu käteen.
Permissä Boyarshinov pelasi maalissa, pitäen meitä ajoittain mukana pelissä. Kuitenkin omiin meni 5 päästettyä, joista muutama olisi ollut torjuttavissa. Tosiasia on se, että tarvitsemme joka ilta maalivahdilta "mahdottomia" koppeja, jotta voimme taistella voitosta. Olkoonkin että kyseisessä matsissa tuomarit hyväksyivät videotarkastuksen jälkeen maalin, jonka liigan johto ilmoitti myöhemmin maalivahdin häirinnäksi. Taisi olla neljäs vastaava meitä vastaan tällä kaudella, mutta yhtään nuo jälkikäteen annetut statementit ei lohduta kun pisteet jäävät kuitenkin voimaan.
Neftekamskiin saimme vahvistukseksi Skrynnikin, joka oli tällä välin pelannut ensimmäiset minuuttinsa KHL:ssä. Nyt, Torosia vastaan ottelu oli 56 minuuttia aivan yhtä päätä, eli meidän. Pääsimme parhaimmillaan laukomaan B-pisteen tasolta, lähemmäksi maalia ei ollut mitään toivoa päästä. Skrynnik kuitenkin teki niitä "mahdottomia" torjuntoja ja piti joukkuettamme yksin pystyssä ja pelissä mukana, vaikka Toros menikin jo ensimmäisessaä erässä 2-0 johtoon. Neljä minuuttia ennen loppua alkoi sitten tapahtua. Pääsimme kolme kertaa maalintekopaikalle maalin eteen, josta teimme kaksi maalia ja siirsimme ratkaisun jatkoajalle. Jatkoajan aloitimme alivoimalla, mutta lähes suoraan aloituksesta pitkästä loukkaantumisesta toipunut Alexander Shibayev karkasi läpiajoon, mutta epäonnistui harmittavasti maalinteossa. Skrynnikin ottaessa vielä muutaman paraatipelastuksen jatkoaika päättyi tasan ja voittolaukauskilpailussa Toros onnistui taitavasti joka yrityksellä. Tyytyminen oli yhteen pisteeseen, mutta pelitapahtumiin nähden sekin oli suoranainen ryöstö.
Kolmas peli oli sarjan viidentenä olevaa Neftyanik Almetyevskiä vastaan ja ennakkoon meillä ei pitänyt olla mitään palaa. Maalissa Skrynnik kuitenkin asettui jumal-moodiin ja torjui kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Vasta kolme minuuttia ennen loppua vastustaja pääsi suoraan jäähyaitiosta läpiajoon ja tekemään 1-4 kavennuksen. Skrynnikille 51 torjuntaa, joista 21 alivoimalla!
Voitosta luottavaisena lähdimme neljänteen peliin selvästi heikompaa Ishstal Izhevskiä vastaan. Joskus tason ylläpitäminen voi olla kuitenkin yllättävän hankalaa ja vaikka voitolla olisimme nousseet playoff viivan yläpuolelle, onnistuimme tärkeään paikkaan pelaamaan kauden huonoimman ottelumme. Edes Skrynnik ei pystynyt tällä kertaa yksin voittamaan ja pisteet jäivät Izhevskiin lukemin 5-3.
Kaupunkikierrokset jäivät tällä kertaa väliin, paitsi Permissä, jossa hotelli sijaitsi aivan keskustorin laidalla ja jonka pääkatu oli kävelty läpi kahdessa minuutissa. Kaikissa näissä kaupungeissa vallitsi kuitenkin oikein kunnon talvi, lunta ja pakkasta oli runsaasti.
Niinpä olikin hienoa päästä koko joukkueen odottamalle etelän "lomalle" Sotshiin. Kaupunki on ainoa paikka Venäjällä, jossa vallitsee subtrooppinen ilmasto. Saapuessamme mittarissa oli +13C ja aurinko oli juuri laskemassa. Oli kuin olisi saapunut aivan eri maahan, jonnekkin etelä eurooppaan.
Seuraava päivä oli merkitty vapaapäiväksi, joten oli aikaa käydä tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin. Sotshi esikaupunkeineen sijaitsee siis Mustan meren rannalla ja takana kohoaa (ilmeisesti) Kaukasus vuoristo. Puut, kasvit, hotellit ja muut rakennukset ja miljöö kauttaaltaan muistuttaa jotain Espanjan lomakohdetta. Kaikkialla on siistiä ja puhdasta, ihan kuin kaupunki ei olisi Venäjällä ollenkaan.
Halli jossa harjoittelemme sijaitsee vuoden 2014 olympiapuistossa ja samassa kompleksissa on myös F1-rata. Hieman outo fiilis alueesta tulee, se on rakennettu syrjään keskustasta, vaikka toki ympärillä asutusta reilusti onkin. Alueella on paljon ravintoloita, kauppoja, huvipuisto yms. turistimagneettia, mutta ainakaan tähän aikaa vuodesta ihmisiä ei liiku missään. Hieman teennäiseltä koko paikka maistuu.
No mutta, mikäs täällä on harjoitellessa lämpimässä. Alkuviikko on treenattu todella kovaa ja koko porukalla valmentajia myöten tuntuu painavan väsymys jaloissa. Tänään on jälleen vapaapäivä, harmi vain että ilma muuttui sateiseksi ja on sitä ilmeisesti koko loppuviikon ajan. Huomenna torstaina vielä treenataan ja perjantaina lennämme Moskovaan vuoden kahta viimeistä peliä varten.
Skrynnik lensi Izhevskistä takaisin KHL joukkueen mukaan ja pelasi maanantaina ensimmäisen kokonaisen KHL pelinsä Dynamo Moskovaa vastaan. Kunlun voitti 3-1, joten Skrynnik sai ansaitsemansa ensimmäisen voiton. Meille tämä on tietenkin huono asia, tätä kirjoittaessa playoff viivaan on kolme pistettä ja Moskovassa vastassa on kivikovat Zvedza Chekov ja Khimik Voskresenk.
Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä pääsen kotisuomeen viettämään viikon loman. Paluu Harbiniin on 3.1. ja jos emme pääse playoffeihin, on kautta jäljellä enää 1,5 kuukautta. Uskomatonta miten nopeasti aika menee.
Vielä kerran kiitos kaikille lukijoille ja rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!
Permin keskustorilla törmäsin vanhaan kaveriin.
Sama kaveri oli ehtinyt Almetyevskiinkin, kaupungin teatterin edustalle.
Maisemia ensimmäisen päivän aamukävelyltä Sotshissa. Aikamoinen maisemanvaihdos.
Sotshin olympiapuiston stadion iltavalaistuksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti