Paukkupakkasia
Tyumen osoittautui täysin Kurganin vastakohdaksi, siisti ja varakas, eurooppalaisen oloinen kaupunki. Harmi ettei aikataulu antanut myöten tutustua paikallisiin nähtävyyksiin.
Tyumenin jäähalli oli myös viihtyisä ja moderni. Harmi vaan ettei siitä ollut peliimme mitään apua, vaan vajavaisella rosterilla taivuimme selkein 5-2 lukemin. Maalissa aloittanut Boyarshinov sai penkkikomennuksen 4. maalin jälkeen ja maaliin luisteli viimeksi ennen sarjakautta harjoitusturnauksessa pelannut Jordan Liem.
Ottelu oli jo ratkennut, eikä Liemin tarvinnut venyä parhaimpaansa, mutta sen verran hyvän kuvan hän itsestään jätti, että saisi aloittaa myös seuraavassa pelissä.
Ottelun jälkeen suuntasimme Tyumenin lentokentälle ja hyppäsimme hulppeaan Charter-koneeseen. Tilaa oli kaikille vähintään riittävästi ja palvelu pelasi paremmin kuin hyvin. Tämä oli myös varmaan ainoa kerta elämässäni, kun pääsen matkustamaan Businessluokassa.
Koneen nokka kääntyi kohti Kazakstania ja n. 3 tunnin lennon jälkeen klo. 3.00 paikallista aikaa laskeuduimme Ust-Kamenogorskin lentokentälle.
Yöllä pimeässä kaupungista ei saanut vielä minkäänlaista kuvaa, mutta mieleen jäi valtava puisto, joka oli koristeltu erilaisilla hienoilla valoasetelmilla. Tuntuu että sekä Kiinassa, että Venäjällä kaikenlaiset valokoristeet jopa tavallisten talojen ulkoseinillä on suuressa huudossa. Suomessa niitä näkee vain joulun aikaan, enkä nyt ihan välttämättä haluaisikaan nähdä mitään vilkkuvia ja väriä vaihtavia syysteemeitä ympäri vuoden.
Aamulla hotellin ympäristö ja kaupunki alkoi hahmottua paremmin. Hotelli sijaitsi aivan vuolaana virtaavan ja siis sulana pysyvän joen rannalla hienolla paikalla. Koska pakkasta oli pitkälle yli -20C, joesta nousi makean näköinen usva, joka varsinkin auringonlaskun aikaan oli todella kuvauksellinen. Luulen että koko joukkueen kamerat olivat täynnä kuvia tätä maisemasta.
Ust-Kamenogorskin kaupunki osoittautui myös siistiksi, jopa paremmaksi kuin useat samankokoiset venäläiskaupungit. Itsellä oli etukäteen mielessä vain Borat elokuvan ränsistynyt hökkelikylä, mutta todellisuus ainakin tämän kaupungin kohdalla oli ihan muuta.
Peli paikallista Torpedoa vastaan oli ohi ensimmäisessä erässä, kun kotijoukkue latoi mustan hetkemme aikana 5 maalia 5min aikana. Liem teki maalissa minkä voi, eikä ollut syyllinen rökäletappioon, mutta joukkueen fiilikset olivat aika maissa karkaavan playoff paikan myötä.
Pelin jälkeen pakkauduimme jälleen samaan Charter koneeseen ja lensimme 700km syvemmälle Kazakstaniin, Karagandan kaupunkiin, jossa pelaisimme kiertueen viimeisen ottelun paikallista Saryarka Karagandaa vastaan.
Karagandassa pakkaslukemat laskivat pahimmillaan -36C, joten kaupunkiin tutustuminen ei tullut mieleenkään. Hotellista äkkiä bussiin ja bussista hallille, siinä ainoa minkä ulkona tarkeni juuri ja juuri tehdä.
Karagandan kaupunki näytti kuitenkin köyhältä, likaiselta ja ränsistyneeltä. Ei nyt ihan Boratin hökkelikylältä sentään, mutta selkeästi näki, että nyt ollaan köyhemmällä seudulla kuin Ust-Kamenogorskissa.
Pelipäivän aamuna kävi toteen se kauhuskenario mitä olemme pelänneet koko kauden. Ykkösvahti Boyarshinov oli sairastunut, joten jos lasketaan KHL joukkueesta lainatut Skrynnik ja Dun mukaan, oli meillä laittaa kokoonpanoon 4. ja 5. maalivahdit Jordan Liem ja Pengfei Han.
Vastoin kaikkia odotuksia joukkueemme heräsi kuitenkin taistelemaan ja Liem maalissa piti vaikeina hetkinä porukkaa pystyssä. Ottelu eteni 3. erään tilanteessa 1-1, mutta harmittavasti 6 minuuttia ennen loppua Saryarka iski voitto-osuman ylivoimalla, joten 4 pelin vieraskiertue tuotti meille tasan 0 pistettä.
Kotimatkan aloitimme Karaganda-Astana väliä kulkevalla junalla. Matkan piti kestää 3 tuntia, mutta ilmeisesti paukkupakkasten takia se venyi lähes 5 tuntiin. Karagandan juna-asema oli kuin suoraan elokuvista, eksoottisen näköiset ihmiset, heidän vaatteensa ja valtava tungos sai odottamaan että milloin James Bond tai Indiana Jones juoksee ohi. Junamatka itsessään oli varsin mukava, tilavat vaunut ja tasainen kyyti. Junavaunut olivat myös leffoista tutut, pitkä käytävä jonka varrella niitä sellaisia 4 hengen osastoja. Myös täällä tuli leffat mieleen ja odotti koko ajan milloin asemiehet tulevat käymään osastoja läpi yksi kerrallaan.
Astanasta lensimme 5h Pekingiin, josta kaiken jonottamisen ja hermojen kiristelyn jälkeen Harbiniin. Tietojen mukaan Harbinissa oli myös tällä välillä ollut pitkälti yli -30C pakkasta, mutta saapuessamme sitä onneksi oli enää vaivaiset -20C.
Harbinissa odotti tieto, että KHL joukkueesta tulisi sittenkin meille muutama tärkeä pelaaja loppukauden ajaksi. Ennenkin meillä pelanneiden maalivahti Alexandr Skrynnikin ja hyökkääjä Kirill Lebedevin lisäksi saimme kovan vahvituksen loukaantumisista kärsivään puolustukseen, kun vaatekaapin kokoinen Pavel Vorobei liittyi rosteriin. Tämän lisäksi vielä sentteri Brendan O'Donnell tulisi myöhemmin ja pitkään loukkaantuneena ollut Jaroslav Alshevsky palasi pelivahvuuteen, tuoden ykköskentän kokonaisuudessaan takaisin ensimmäistä kertaa sitten loka-marraskuun.
Eilen pelasimme viimeisen kotisarjaputken ensimmäisen pelin sarjassa toiseksi viimeisenä olevaa Sputnik Nizhny Tagilia vastaan. Ottelu eteni katastrofaalisissa merkeissä, kun 2. erän jälkeen Sputnik johti 0-3. Joukkueen vahvistumisesta, joukkuehengestä tai playoff taistelusta ei näkynyt merkkiäkään. Tosiasia kuitenkin on, että meidän pitää saada kaikista neljästä kotipelistä täydet 3 pistettä pitääksemme heikon mahdollisuuden playoffeihin hengissä.
13 minuuttia ennen loppusummeria alkoi sitten tapahtua. KHL puolustaja Vorobei toi kahdella maalillaan meidät ensin maalin päähän, jonka jälkeen Lebedev tasoitti 7 minuuttia ennen loppua. Vain 15 sekuntia ennen erän päätöstä Alshevksy runnoi maalin edesta voitto osuman ja piti haaveemme edelleen elossa. 3. erän laukaukset voitimme 15-1 ja tuo yksi laukaus oli viimeisellä sekunnilla keskialueelta lauottu epätoivoinen yritys.
Toisaalta, miksi tuhlata energiaa täyttä 60 minuuttia, kun pelin voi voittaa viimeisellä 13 minuutilla. :)
Huomenna jatketaan pelaamista kun vastaan saapuu Chelmet Tseljabinsk. Aikamoinen playoff vaihe menossa jo nyt, yksi pisteenmenetys saati tappio lopettaa kauden käytännössä siihen. Edessä on toki vielä viimeinen vieraspelimatka Pietariin.
Harbinissa, hallimme vieressä olevalla kentällä alkoi toissapäivänä jääpallon B ryhmän MM-kisat. Mukana on mm. sellaiset perinteiset talviurheilumaat kuin Somalia ja Mongolia. Pieni mutta sitkeä yleisöjoukko näyttää pelejä seuraavan pakkasesta huolimatta.
Charterimme oli varsin hulppean kokoinen, tässä saavumme Ust-Kamenogorskiin, Kazakstaniin
Ust-Kamenogorskissa oli upeat maisemat
Kaupungin valopuistossa juhlittiin vielä uuttavuotta
Pakollinen kaverikuva Mr. Leninin kanssa
Auringon lasku oli hieno sulana virtaavan joen yllä
Ainoa kuva minkä tarkenin Karagandassa ottaa, juna-aseman parkkipaikka
Kahvihetki junassa fyssari Sergeyn ja huoltaja Nikolain kanssa
Tyumenin jäähalli oli myös viihtyisä ja moderni. Harmi vaan ettei siitä ollut peliimme mitään apua, vaan vajavaisella rosterilla taivuimme selkein 5-2 lukemin. Maalissa aloittanut Boyarshinov sai penkkikomennuksen 4. maalin jälkeen ja maaliin luisteli viimeksi ennen sarjakautta harjoitusturnauksessa pelannut Jordan Liem.
Ottelu oli jo ratkennut, eikä Liemin tarvinnut venyä parhaimpaansa, mutta sen verran hyvän kuvan hän itsestään jätti, että saisi aloittaa myös seuraavassa pelissä.
Ottelun jälkeen suuntasimme Tyumenin lentokentälle ja hyppäsimme hulppeaan Charter-koneeseen. Tilaa oli kaikille vähintään riittävästi ja palvelu pelasi paremmin kuin hyvin. Tämä oli myös varmaan ainoa kerta elämässäni, kun pääsen matkustamaan Businessluokassa.
Koneen nokka kääntyi kohti Kazakstania ja n. 3 tunnin lennon jälkeen klo. 3.00 paikallista aikaa laskeuduimme Ust-Kamenogorskin lentokentälle.
Yöllä pimeässä kaupungista ei saanut vielä minkäänlaista kuvaa, mutta mieleen jäi valtava puisto, joka oli koristeltu erilaisilla hienoilla valoasetelmilla. Tuntuu että sekä Kiinassa, että Venäjällä kaikenlaiset valokoristeet jopa tavallisten talojen ulkoseinillä on suuressa huudossa. Suomessa niitä näkee vain joulun aikaan, enkä nyt ihan välttämättä haluaisikaan nähdä mitään vilkkuvia ja väriä vaihtavia syysteemeitä ympäri vuoden.
Aamulla hotellin ympäristö ja kaupunki alkoi hahmottua paremmin. Hotelli sijaitsi aivan vuolaana virtaavan ja siis sulana pysyvän joen rannalla hienolla paikalla. Koska pakkasta oli pitkälle yli -20C, joesta nousi makean näköinen usva, joka varsinkin auringonlaskun aikaan oli todella kuvauksellinen. Luulen että koko joukkueen kamerat olivat täynnä kuvia tätä maisemasta.
Ust-Kamenogorskin kaupunki osoittautui myös siistiksi, jopa paremmaksi kuin useat samankokoiset venäläiskaupungit. Itsellä oli etukäteen mielessä vain Borat elokuvan ränsistynyt hökkelikylä, mutta todellisuus ainakin tämän kaupungin kohdalla oli ihan muuta.
Peli paikallista Torpedoa vastaan oli ohi ensimmäisessä erässä, kun kotijoukkue latoi mustan hetkemme aikana 5 maalia 5min aikana. Liem teki maalissa minkä voi, eikä ollut syyllinen rökäletappioon, mutta joukkueen fiilikset olivat aika maissa karkaavan playoff paikan myötä.
Pelin jälkeen pakkauduimme jälleen samaan Charter koneeseen ja lensimme 700km syvemmälle Kazakstaniin, Karagandan kaupunkiin, jossa pelaisimme kiertueen viimeisen ottelun paikallista Saryarka Karagandaa vastaan.
Karagandassa pakkaslukemat laskivat pahimmillaan -36C, joten kaupunkiin tutustuminen ei tullut mieleenkään. Hotellista äkkiä bussiin ja bussista hallille, siinä ainoa minkä ulkona tarkeni juuri ja juuri tehdä.
Karagandan kaupunki näytti kuitenkin köyhältä, likaiselta ja ränsistyneeltä. Ei nyt ihan Boratin hökkelikylältä sentään, mutta selkeästi näki, että nyt ollaan köyhemmällä seudulla kuin Ust-Kamenogorskissa.
Pelipäivän aamuna kävi toteen se kauhuskenario mitä olemme pelänneet koko kauden. Ykkösvahti Boyarshinov oli sairastunut, joten jos lasketaan KHL joukkueesta lainatut Skrynnik ja Dun mukaan, oli meillä laittaa kokoonpanoon 4. ja 5. maalivahdit Jordan Liem ja Pengfei Han.
Vastoin kaikkia odotuksia joukkueemme heräsi kuitenkin taistelemaan ja Liem maalissa piti vaikeina hetkinä porukkaa pystyssä. Ottelu eteni 3. erään tilanteessa 1-1, mutta harmittavasti 6 minuuttia ennen loppua Saryarka iski voitto-osuman ylivoimalla, joten 4 pelin vieraskiertue tuotti meille tasan 0 pistettä.
Kotimatkan aloitimme Karaganda-Astana väliä kulkevalla junalla. Matkan piti kestää 3 tuntia, mutta ilmeisesti paukkupakkasten takia se venyi lähes 5 tuntiin. Karagandan juna-asema oli kuin suoraan elokuvista, eksoottisen näköiset ihmiset, heidän vaatteensa ja valtava tungos sai odottamaan että milloin James Bond tai Indiana Jones juoksee ohi. Junamatka itsessään oli varsin mukava, tilavat vaunut ja tasainen kyyti. Junavaunut olivat myös leffoista tutut, pitkä käytävä jonka varrella niitä sellaisia 4 hengen osastoja. Myös täällä tuli leffat mieleen ja odotti koko ajan milloin asemiehet tulevat käymään osastoja läpi yksi kerrallaan.
Astanasta lensimme 5h Pekingiin, josta kaiken jonottamisen ja hermojen kiristelyn jälkeen Harbiniin. Tietojen mukaan Harbinissa oli myös tällä välillä ollut pitkälti yli -30C pakkasta, mutta saapuessamme sitä onneksi oli enää vaivaiset -20C.
Harbinissa odotti tieto, että KHL joukkueesta tulisi sittenkin meille muutama tärkeä pelaaja loppukauden ajaksi. Ennenkin meillä pelanneiden maalivahti Alexandr Skrynnikin ja hyökkääjä Kirill Lebedevin lisäksi saimme kovan vahvituksen loukaantumisista kärsivään puolustukseen, kun vaatekaapin kokoinen Pavel Vorobei liittyi rosteriin. Tämän lisäksi vielä sentteri Brendan O'Donnell tulisi myöhemmin ja pitkään loukkaantuneena ollut Jaroslav Alshevsky palasi pelivahvuuteen, tuoden ykköskentän kokonaisuudessaan takaisin ensimmäistä kertaa sitten loka-marraskuun.
Eilen pelasimme viimeisen kotisarjaputken ensimmäisen pelin sarjassa toiseksi viimeisenä olevaa Sputnik Nizhny Tagilia vastaan. Ottelu eteni katastrofaalisissa merkeissä, kun 2. erän jälkeen Sputnik johti 0-3. Joukkueen vahvistumisesta, joukkuehengestä tai playoff taistelusta ei näkynyt merkkiäkään. Tosiasia kuitenkin on, että meidän pitää saada kaikista neljästä kotipelistä täydet 3 pistettä pitääksemme heikon mahdollisuuden playoffeihin hengissä.
13 minuuttia ennen loppusummeria alkoi sitten tapahtua. KHL puolustaja Vorobei toi kahdella maalillaan meidät ensin maalin päähän, jonka jälkeen Lebedev tasoitti 7 minuuttia ennen loppua. Vain 15 sekuntia ennen erän päätöstä Alshevksy runnoi maalin edesta voitto osuman ja piti haaveemme edelleen elossa. 3. erän laukaukset voitimme 15-1 ja tuo yksi laukaus oli viimeisellä sekunnilla keskialueelta lauottu epätoivoinen yritys.
Toisaalta, miksi tuhlata energiaa täyttä 60 minuuttia, kun pelin voi voittaa viimeisellä 13 minuutilla. :)
Huomenna jatketaan pelaamista kun vastaan saapuu Chelmet Tseljabinsk. Aikamoinen playoff vaihe menossa jo nyt, yksi pisteenmenetys saati tappio lopettaa kauden käytännössä siihen. Edessä on toki vielä viimeinen vieraspelimatka Pietariin.
Harbinissa, hallimme vieressä olevalla kentällä alkoi toissapäivänä jääpallon B ryhmän MM-kisat. Mukana on mm. sellaiset perinteiset talviurheilumaat kuin Somalia ja Mongolia. Pieni mutta sitkeä yleisöjoukko näyttää pelejä seuraavan pakkasesta huolimatta.
Charterimme oli varsin hulppean kokoinen, tässä saavumme Ust-Kamenogorskiin, Kazakstaniin
Ust-Kamenogorskissa oli upeat maisemat
Kaupungin valopuistossa juhlittiin vielä uuttavuotta
Pakollinen kaverikuva Mr. Leninin kanssa
Auringon lasku oli hieno sulana virtaavan joen yllä
Ainoa kuva minkä tarkenin Karagandassa ottaa, juna-aseman parkkipaikka
Kahvihetki junassa fyssari Sergeyn ja huoltaja Nikolain kanssa
Kommentit
Lähetä kommentti