Uusi vuosi, vanhat kujeet
Vuoden viimeinen peli oli 25.12. Voskresenskissä, Moskovan esikaupunkialueella. Pääsin lähtemään kotimatkalle ennen matsin alkua, koska en olisi ehtinyt koneeseen enää matsin jälkeen. Ottelun voitettuamme sain kuulla, että minun pitää tästä lähtien lähteä Suomeen ennen jokaista peliä.
Matkaa Voskresenskistä Moskovan Šeremetjevon lentokentälle on 150km kaupunkia ympäröivää kehätietä pitkin. Sain kyllä varoittelut kehätien ruuhkista, mutta silti pääsi yllättämään, että matka Überillä kesti 3h 50min. Loppumatkasta alkoi jo jännittää ehdinkö koneeseen ollenkaan. No, aikaa jäi 10min. boardingin alkamiseen, joten ajoissa oltiin. Jälleen tuli mieleen että Tuusulanväylän ruuhkat on aika pientä verrattuna siihen, kun Moskovassa 5 samaan suuntaan menevää kaistaa ryömii 20 km/h eteenpäin tunnin ajan.
Lento oli kuitenkin myöhässä n. 30 minuuttia, joka aiheutti sen, että myöhästyin jatkolennolta Riigassa. Kaikkien lentojen jälkeen ainoa josta myöhästyy on tietysti silloin, kun on matkalla lomille ja kiire kotiin. No ei auttanut kuin mennä hotelliin nukkumaan ja lähteä aamun ensimmäisellä lennolla kohti Helsinkiä.
"Hyvin levätyn" loman jälkeen paluumatka alkoi uuden vuoden jälkeen 2.1. Lensin ensin jälleen Moskovan Šeremetjoville, jossa tapasin muut lomalta palaavat valmentajat. Loppureitiksi olimme valinneet Moskova - Vladivostok - Harbin reitin, välttääksemme Pekingin kentän ruuhkat. Vladivostok sijaitsee Suomesta katsottuna Kiinan takana, joten samalla tuli käytyä kauimpana idässä mitä olen koskaan käynyt. Sen idemmäksi tuskin tulee koskaan mentyä, Aasian turistikohteet kierrän kaukaa.
Harbinissa arki alkoi saapumistamme seuraavana päivänä, eli 4.1. harjoituksilla ja 6.1. oli ensimmäinen peli. Taistelumme playoff paikasta sai ison kolauksen, kun vuoden kolmesta ensimmäisestä kotipelistä saimme raavittua kasaan vain yhden pisteen. Paikka on edelleen toki omissa käsissämme, mutta aika alkaa käymään vähiin ja pisteitä pitäisi kerätä tasaisesti.
Harbinin talvi on toisaalta ollut ennakko odotusten mukainen, pakkasta on lähes joka päivä reilu -20C ja sen lisäksi kylmä tuuli. Lunta ei kuitenkaan ole juuri nimeksikään, joten liikenne toimii niin hyvin, kuin se nyt 10 miljoonan asukkaan kaupungissa voi toimia.
Kovia sissejä on ne paikalliset jotka sähkömopoillaan ajavat pakkasesta huolimatta. Esimerkiksi kaikki tavaralähetit ajavat kolmipyöräisillä lavamopoillaan ja näyttävät sähköiset tuk tukitkin olevan edelleen liikenteessä.
Taksilla matkustaminen on lähes ilmaista Kiinassa. Matka hotellilta hallille kestää ilman ruuhkia 10-15 minuuttia ja ruuhkassa n. 30 minuuttia. Hintaa matkalle tulee ajasta riippumatta 10 yuania, joka on n. 1,20 euroa. Kuskien kanssa saa vain olla tarkkana, varsinkin yksin matkustaessa takseilla on tapana ottaa käsipystypokia kyytiin matkan varrelta, tai ainakin pysähtyä kysymään olisiko tämä menossa samaan suuntaan. Pari kertaa kuski on myös lähtenyt ajamaan ihan eri suuntaan kun olisi pitänyt, eikä meinaa millään uskoa että nyt mennään väärään suuntaan. Siinä sitten yritetään kielimuurin yli keskustella mihin pitäisi mennä.
Kiinalaisten tapa jonottaa aiheuttaa edelleen välillä hilpeyttä ja välillä hammasten kiristelyä. Kaupoissa, jalkakäytävillä yms. liikkuessaan ei paikallisilla ole mikään kiire mihinkään ja välillä on hyvä pysähtyä esim. rullaportaiden päähän miettimään tai juttelemaan, estäen samalla muiden kulkemisen. Kaksi kiinalaista voi myös kävellä rinnakkain kaikessa rauhassa välittämättä siitä pääseekö kukaan kulkemaan ohi.
Mutta annas olla kun ollaan lentokentällä tai -koneessa. Silloin on kaikilla hirveä kiire olla ensimmäinen koneessa tai ulos sieltä. Lähes samantien kun laskeutuessa koneen pyörät koskevat maata, paikalliset pomppaavat pystyyn ja alkavat hakea matkatavaroitaan hyllyiltä. Myös siinä vaiheessa kun kaikki muut on seisomassa ja koneen käytävä tukossa, saattaa joku väkisin tunkea läpi hakemaan hieman kauempana olevaa laukkuaan.
Aina käsimatkatavarana ole edes laukku, vaan valtavan kokoinen pahvilaatikko joka on teipattu kasaan ja joka ei mahdu matkatavarahyllylle. Lentohenkilökunta yrittää niitä sitten epätoivoissaan sijoitella mihin nyt sattuu mahtumaan.
Kotipelien jälkeen 16.1. oli aika lähteä vuoden ensimmäiselle vieraspelimatkalle. Joukkue jaettiin kahtia, ensimmäisen ryhmän lentäen Harbin - Peking - Moskova - Tjumen reitin. Itse pääsin onneksi toiseen ryhmään, joka starttasi aamulla 4h myöhemmin ja lensi Harbin - Novosibirsk - Moskova - Tjumen reitin. Myöhäisemmästä lähdöstä huolimatta olimme Tjumenissa 1h 30min aikaisemmin ja mikä tärkeintä, vältimme jälleen Pekingin kentän. Tjumenista koko joukkue matkusti vielä bussilla 3h ensimmäiselle pelipaikalle Kurganiin. Matkaan meidän ryhmältä kului kaikkinensa 28h.
Kurgan on aikalailla keskellä Venäjää ja siellä on reilu 330.000 asukasta. Kaupunki on köyhä ja ränsistynyt, epämiellyttävin missä olemme tähän mennessä käyneet. Julkisivuremontti ei tunnu suuressa huudossa olevan missään päin Venäjää, tärkeimpiä julkisia rakennuksia lukuunottamatta, mutta vaikuttaa että Kurganissa ei olla koskaan moisesta kuultukaan. Vain Fordin ja VW:n autokaupat erottuivat muista rakennuksista uusina ja kiiltävinä.
Keksin uuden termin: Lada-indeksi. Mitä enemmän kaupungissa liikkuu Ladoja, siis niitä oikeita, vanhoja Ladoja, sitä köyhempi kaupunki ja kaupunkilaiset ovat. Kurganin Lada-indeksi on erittäin korkea.
Paikallinen kaupungin bussiyhtiö lienee myös taloudellisesti heikossa hapessa, sillä paikallisbussit ovat ikivanhoja, puolikkaan normibussin kokoisia. Busseissa on myös käytössä edelleen rahastaja, vanhempi naisihminen, joka istuu oven suussa ja kerää matkustajilta maksun.
Onneksi sentään hotellimme oli remontoitu vanhasta neuvostoaikaisesta rakennuksesta uuden veroiseksi. Tuon matkustamisen jälkeen olisi ollut aika masentavaa joutua johonkin rotankoloon.
Olen huomannut olevani koko ajan kiinnostuneempi Venäjän asioista ja historiasta, varsinkin neuvostoajoista ja Neuvostoliiton hajoamisesta. Kakkosvalmentajamme Artur kertoilee aina mielellään näitä juttuja ja muistelee minkälaista elämä aikoinaan oli. Aikaisemmin jo sain kuulla että nykyään kaikki raha kertyy muutamiin suurimpiin kaupunkeihin kuten Moskova, Pietari ja Kazan, mutta Kurganin kaltaiset syrjäiset kaupungit joutuvat elämään köyhyydessä. Kommunismin hyvänä puolena kuulema oli, että jos oltiin köyhiä, oltiin sitä tasapuolisesti. Tänään kuulin itselle uutena tietona, että Kurganin kaltaisissa kaupungeissa on edelleen paljon ihmisiä jotka kaipaavat kommunismia ja neuvostoaikoja.
Ensimmäinen vieraspeli pelattiin tänä iltana sarjassa neljäntenä olevaa Zauralye Kurgania vastaan. Hyvän taistelun saimme aikaan, mutta tehottomuus vaivasi ja lopputuloksena oli 3-1 tappio ja playoff viivan karkaaminen taas kauemmaksi.
Tällä hetkellä istumme bussissa matkalla takaisin Tjumeniin, jossa pelaamme ylihuomenna paikallista Rubin Tjumenia vastaan. Kotona heidät voitimme ja nyt vieraissa olisi pakkovoiton paikka. Asiaa ei kuitenkaan helpota ykköspakin ja kakkosketjun sentterin loukkaantuminen, KHL joukkueesta lainalla olleen laiturin takaisin ylös kutsuminen, sekä se, että vaikka KHL joukkue on menettänyt omat saumansa playoffeihin, ei heiltä heru apuja meille.
Harbinin iltapäiväruuhkaa. Taksin asiakkaiden laukkujen pakkaamisessa kannattaa käyttää luovuutta.
Tämmöisiä vieri vieressä olevia liikkeitä kaupunki on pullollaan. Yritä tästä sit löytää se oikea liike mitä etsit.
Julkisivuremontti on tuntematon käsite Kurganissa.
Hotellimme Vorobyovy Gory oli sentään luksusta muihin rakennuksiin verrattuna.
Kurganin bussiyhtiön kalusto ei aivan vastaa nykypäivän vaatimuksia.
Paikallisen hallin pihasta löytyi teräshermoinen maalivahti.
Lieneekö joku miljonääri rakennuttamassa itselleen kakkosasuntoa.
Matkaa Voskresenskistä Moskovan Šeremetjevon lentokentälle on 150km kaupunkia ympäröivää kehätietä pitkin. Sain kyllä varoittelut kehätien ruuhkista, mutta silti pääsi yllättämään, että matka Überillä kesti 3h 50min. Loppumatkasta alkoi jo jännittää ehdinkö koneeseen ollenkaan. No, aikaa jäi 10min. boardingin alkamiseen, joten ajoissa oltiin. Jälleen tuli mieleen että Tuusulanväylän ruuhkat on aika pientä verrattuna siihen, kun Moskovassa 5 samaan suuntaan menevää kaistaa ryömii 20 km/h eteenpäin tunnin ajan.
Lento oli kuitenkin myöhässä n. 30 minuuttia, joka aiheutti sen, että myöhästyin jatkolennolta Riigassa. Kaikkien lentojen jälkeen ainoa josta myöhästyy on tietysti silloin, kun on matkalla lomille ja kiire kotiin. No ei auttanut kuin mennä hotelliin nukkumaan ja lähteä aamun ensimmäisellä lennolla kohti Helsinkiä.
"Hyvin levätyn" loman jälkeen paluumatka alkoi uuden vuoden jälkeen 2.1. Lensin ensin jälleen Moskovan Šeremetjoville, jossa tapasin muut lomalta palaavat valmentajat. Loppureitiksi olimme valinneet Moskova - Vladivostok - Harbin reitin, välttääksemme Pekingin kentän ruuhkat. Vladivostok sijaitsee Suomesta katsottuna Kiinan takana, joten samalla tuli käytyä kauimpana idässä mitä olen koskaan käynyt. Sen idemmäksi tuskin tulee koskaan mentyä, Aasian turistikohteet kierrän kaukaa.
Harbinissa arki alkoi saapumistamme seuraavana päivänä, eli 4.1. harjoituksilla ja 6.1. oli ensimmäinen peli. Taistelumme playoff paikasta sai ison kolauksen, kun vuoden kolmesta ensimmäisestä kotipelistä saimme raavittua kasaan vain yhden pisteen. Paikka on edelleen toki omissa käsissämme, mutta aika alkaa käymään vähiin ja pisteitä pitäisi kerätä tasaisesti.
Harbinin talvi on toisaalta ollut ennakko odotusten mukainen, pakkasta on lähes joka päivä reilu -20C ja sen lisäksi kylmä tuuli. Lunta ei kuitenkaan ole juuri nimeksikään, joten liikenne toimii niin hyvin, kuin se nyt 10 miljoonan asukkaan kaupungissa voi toimia.
Kovia sissejä on ne paikalliset jotka sähkömopoillaan ajavat pakkasesta huolimatta. Esimerkiksi kaikki tavaralähetit ajavat kolmipyöräisillä lavamopoillaan ja näyttävät sähköiset tuk tukitkin olevan edelleen liikenteessä.
Taksilla matkustaminen on lähes ilmaista Kiinassa. Matka hotellilta hallille kestää ilman ruuhkia 10-15 minuuttia ja ruuhkassa n. 30 minuuttia. Hintaa matkalle tulee ajasta riippumatta 10 yuania, joka on n. 1,20 euroa. Kuskien kanssa saa vain olla tarkkana, varsinkin yksin matkustaessa takseilla on tapana ottaa käsipystypokia kyytiin matkan varrelta, tai ainakin pysähtyä kysymään olisiko tämä menossa samaan suuntaan. Pari kertaa kuski on myös lähtenyt ajamaan ihan eri suuntaan kun olisi pitänyt, eikä meinaa millään uskoa että nyt mennään väärään suuntaan. Siinä sitten yritetään kielimuurin yli keskustella mihin pitäisi mennä.
Kiinalaisten tapa jonottaa aiheuttaa edelleen välillä hilpeyttä ja välillä hammasten kiristelyä. Kaupoissa, jalkakäytävillä yms. liikkuessaan ei paikallisilla ole mikään kiire mihinkään ja välillä on hyvä pysähtyä esim. rullaportaiden päähän miettimään tai juttelemaan, estäen samalla muiden kulkemisen. Kaksi kiinalaista voi myös kävellä rinnakkain kaikessa rauhassa välittämättä siitä pääseekö kukaan kulkemaan ohi.
Mutta annas olla kun ollaan lentokentällä tai -koneessa. Silloin on kaikilla hirveä kiire olla ensimmäinen koneessa tai ulos sieltä. Lähes samantien kun laskeutuessa koneen pyörät koskevat maata, paikalliset pomppaavat pystyyn ja alkavat hakea matkatavaroitaan hyllyiltä. Myös siinä vaiheessa kun kaikki muut on seisomassa ja koneen käytävä tukossa, saattaa joku väkisin tunkea läpi hakemaan hieman kauempana olevaa laukkuaan.
Aina käsimatkatavarana ole edes laukku, vaan valtavan kokoinen pahvilaatikko joka on teipattu kasaan ja joka ei mahdu matkatavarahyllylle. Lentohenkilökunta yrittää niitä sitten epätoivoissaan sijoitella mihin nyt sattuu mahtumaan.
Kotipelien jälkeen 16.1. oli aika lähteä vuoden ensimmäiselle vieraspelimatkalle. Joukkue jaettiin kahtia, ensimmäisen ryhmän lentäen Harbin - Peking - Moskova - Tjumen reitin. Itse pääsin onneksi toiseen ryhmään, joka starttasi aamulla 4h myöhemmin ja lensi Harbin - Novosibirsk - Moskova - Tjumen reitin. Myöhäisemmästä lähdöstä huolimatta olimme Tjumenissa 1h 30min aikaisemmin ja mikä tärkeintä, vältimme jälleen Pekingin kentän. Tjumenista koko joukkue matkusti vielä bussilla 3h ensimmäiselle pelipaikalle Kurganiin. Matkaan meidän ryhmältä kului kaikkinensa 28h.
Kurgan on aikalailla keskellä Venäjää ja siellä on reilu 330.000 asukasta. Kaupunki on köyhä ja ränsistynyt, epämiellyttävin missä olemme tähän mennessä käyneet. Julkisivuremontti ei tunnu suuressa huudossa olevan missään päin Venäjää, tärkeimpiä julkisia rakennuksia lukuunottamatta, mutta vaikuttaa että Kurganissa ei olla koskaan moisesta kuultukaan. Vain Fordin ja VW:n autokaupat erottuivat muista rakennuksista uusina ja kiiltävinä.
Keksin uuden termin: Lada-indeksi. Mitä enemmän kaupungissa liikkuu Ladoja, siis niitä oikeita, vanhoja Ladoja, sitä köyhempi kaupunki ja kaupunkilaiset ovat. Kurganin Lada-indeksi on erittäin korkea.
Paikallinen kaupungin bussiyhtiö lienee myös taloudellisesti heikossa hapessa, sillä paikallisbussit ovat ikivanhoja, puolikkaan normibussin kokoisia. Busseissa on myös käytössä edelleen rahastaja, vanhempi naisihminen, joka istuu oven suussa ja kerää matkustajilta maksun.
Onneksi sentään hotellimme oli remontoitu vanhasta neuvostoaikaisesta rakennuksesta uuden veroiseksi. Tuon matkustamisen jälkeen olisi ollut aika masentavaa joutua johonkin rotankoloon.
Olen huomannut olevani koko ajan kiinnostuneempi Venäjän asioista ja historiasta, varsinkin neuvostoajoista ja Neuvostoliiton hajoamisesta. Kakkosvalmentajamme Artur kertoilee aina mielellään näitä juttuja ja muistelee minkälaista elämä aikoinaan oli. Aikaisemmin jo sain kuulla että nykyään kaikki raha kertyy muutamiin suurimpiin kaupunkeihin kuten Moskova, Pietari ja Kazan, mutta Kurganin kaltaiset syrjäiset kaupungit joutuvat elämään köyhyydessä. Kommunismin hyvänä puolena kuulema oli, että jos oltiin köyhiä, oltiin sitä tasapuolisesti. Tänään kuulin itselle uutena tietona, että Kurganin kaltaisissa kaupungeissa on edelleen paljon ihmisiä jotka kaipaavat kommunismia ja neuvostoaikoja.
Ensimmäinen vieraspeli pelattiin tänä iltana sarjassa neljäntenä olevaa Zauralye Kurgania vastaan. Hyvän taistelun saimme aikaan, mutta tehottomuus vaivasi ja lopputuloksena oli 3-1 tappio ja playoff viivan karkaaminen taas kauemmaksi.
Tällä hetkellä istumme bussissa matkalla takaisin Tjumeniin, jossa pelaamme ylihuomenna paikallista Rubin Tjumenia vastaan. Kotona heidät voitimme ja nyt vieraissa olisi pakkovoiton paikka. Asiaa ei kuitenkaan helpota ykköspakin ja kakkosketjun sentterin loukkaantuminen, KHL joukkueesta lainalla olleen laiturin takaisin ylös kutsuminen, sekä se, että vaikka KHL joukkue on menettänyt omat saumansa playoffeihin, ei heiltä heru apuja meille.
Harbinin iltapäiväruuhkaa. Taksin asiakkaiden laukkujen pakkaamisessa kannattaa käyttää luovuutta.
Tämmöisiä vieri vieressä olevia liikkeitä kaupunki on pullollaan. Yritä tästä sit löytää se oikea liike mitä etsit.
Julkisivuremontti on tuntematon käsite Kurganissa.
Hotellimme Vorobyovy Gory oli sentään luksusta muihin rakennuksiin verrattuna.
Kurganin bussiyhtiön kalusto ei aivan vastaa nykypäivän vaatimuksia.
Paikallisen hallin pihasta löytyi teräshermoinen maalivahti.
Lieneekö joku miljonääri rakennuttamassa itselleen kakkosasuntoa.
Kommentit
Lähetä kommentti