Kausi ohi
Viimeiset päivät Harbinissa kuluivat pakatessa, asioita järjestellessä ja tietenkin treenatessa, valmistautuessamme kauden viimeiseen vierasmatkaan. Lähtiessä joukkueellamme oli mukana tuplamäärä tavaraa, koska suurin osa pelaajista pääsi matkustamaan suoraan kotiin viimeisen pelin jälkeen. Kiitettävästi Ural Airlines toimitti kaikki matkatavarat kuitenkin Pietariin, kenenkään tavaroita ei tietääkseni jäänyt matkalle.
Lento kesti tällä kertaa 14h, Jekaterinburgin kautta Pietariin. Jotain parannusta matkasuunnitelmiin kauden aikana kuitenkin tuli, koska pystyimme välttämään Pekingin kautta lentämisen, aina kun se vain mahdollista oli.
Saavuimme Pietariin 12.2. iltapäivällä, joten illan suussa oli aikaa tehdä pieni kävelykierros kaupungilla. Onneksi oli, koska seuraavana aamuna olin kuumeessa, eikä liikkuminen hotellilta tullut kysymykseenkään. Saman illan peli SKA-Nevaa vastaan piti siis seurata netin välityksellä. Kakkosena sarjassa oleva pietarilaisjoukkue vei peliä miten tahtoi, lopputuloksen ollessa 7-1.
Seuraava päivä oli välipäivä peleistä, mutta ei allekirjoittaneen kuumeilusta. Välipäivän treenit jäivät jälleen väliin ja Netflix piti seuraa hotellihuoneessa sairastaessa. Toisen pelipäivän aamuna minulta kysyttiin haluaisinko lentää Pietarista vielä samana päivänä Helsinkiin ja kotiin sairastamaan. Ehdotukseen oli tartuttava loppujen pelien ollessa panoksettomia ja varsinkin siksi, että edessä olisi vielä lento- ja bussimatkoja pariin viimeiseen kaupunkiin.
Niinpä kausi päättyi osaltani 5 päivää suunniteltua aikaisemmin. Lopuissa peleissä hävisimme vielä sarjajohtaja Dynamo Pietarille 4-1, sekä Buran Voronezhille samoin lukemin. Viimeiseen peliin joukkue kuitenkin keräsi ylpeytensä ja kaatoi HC Ryazanin puhtaasti 0-4. Samalla maalivahti Jordan Liem pelasi ensimmäisen voittonsa ansaitulla nollapelillä.
Viikon verran olen nyt ollut kotona ja yrittänyt sopeutua pois hotellielämästä. Harmillista kun sänky pitää pedata itse ja ruokakaan ei tule valmiina pöytään.
Mitä sitten jäi tästä pestistä käteen? Paljon hienoja kokemuksia eri kulttuureista, maista ja kaupungeista, joita tuskin olisin tullut koskaan kokemaan ilman tätä työtä. Tuntuu että kärsivällisyys 17 vuoden valmennusuran aikana oli sen arvoista, vaikka välillä kieltämättä on tuntunut ettei ura etene millään, eikä täysipäiväiseen valmentamiseen ole koskaan mitään mahdollisuuksia.
Kaikki kokemukset viimeisen 8 kuukauden aikana ei todellakaan ollut pelkästään hyviä, aika monta kirosanaa varmaan tuli kauden aikana päästettyä ihmetellessä kiinalaisten asioiden hoitamista tai venäläisten toimintatapoja, saati yli vuorokauden kestävillä pelimatkoilla. Kuitenkin jälkeenpäin ajatellen hyvät asiat nousevat huonojen edelle ja luulen että samojen asioiden kanssa ovat tuskailleet kaikki, jotka ulkomaille ovat lähteneet pelaamaan tai valmentamaan.
Kauden aikana kiekkoelämä oli hyvin totaalista, aikaa tai virtaa omille asioille ja elämälle ei ihan hirveesti ollut. Yksi vapaapäivä viikossa meni usein nukkuessa ja levätessä, mutta ei kiivas rytmikään mitenkään haitannut. Tosin Harbinin kaupunkiin olisi ehkä pitänyt tutustua vähän laajemmin. Pakkanenkin kyllä vaikutti siihen, ettei ulos kovin pitkäksi aikaa huvittanut lähteä.
Hienoa oli myös tutustua moniin mahtaviin ihmisiin, joista monien kanssa ei ollut edes yhteistä kieltä. Päällimmäisenä mieleen nousee, joukkueen jäsenten ohella, hallimme vahtimestari. Hän oli vanhempi herrasmies joka hymyili aina ja avasi oven kun hallille tulimme. Ainoa ainoa mitä pystyimme keskustelemaan oli "Ni Hao" (Hyvää päivää tai terve) ja "Xie Xie", kiitos. Google Translatorilla viimeisenä päivänä jätimme hyvästit ja toivotimme hyvät jatkot.
Nyt on aika vetää happea ja lomailla. Kiinan ja Venäjän pakkasten jälkeen matka johonkin lämpimään maistuisi, mutta liian pitkälle lennolle ei ole intoa lähtee.
Kevään aikana selviää tarjoaako Kunlun jatkosopimusta ensi kaudeksi, vai löytyykö uusi pesti mahdollisesti jostain muualta. Toivomuksena kuitenkin on, että valmentaminen jatkuisi kokopäiväisenä jossain. Sitä odotellessa.
Näistä hallimme rummuista lähti todella jykevä soundi.
Joukkueemme maalivahdit. Vasemmalta: Jordan Liem, Sun Zehao, Alexandr Skrynnik, Georgi Boyarshinov ja Pengfei Han. Kuvasta puuttuu Derek Dun, jonka kausi päättyi loukkaantumiseen jo aikaisemmin.
Poistuimme Kiinasta juuri ennen kiinalaista uutta vuotta. Kaupoissa kaikenlainen koristekrääsä oli kuitenkion myynnissä jo viikkoja aikaisemmin.
Hallimme aulan koristelua.
Kävelyllä Pietarissa. Gribodeyova Katedraali.
Pietarissa Talvipuutarhan palatsiaukiolla. Takana näkyy Eremitaasi.
Lento kesti tällä kertaa 14h, Jekaterinburgin kautta Pietariin. Jotain parannusta matkasuunnitelmiin kauden aikana kuitenkin tuli, koska pystyimme välttämään Pekingin kautta lentämisen, aina kun se vain mahdollista oli.
Saavuimme Pietariin 12.2. iltapäivällä, joten illan suussa oli aikaa tehdä pieni kävelykierros kaupungilla. Onneksi oli, koska seuraavana aamuna olin kuumeessa, eikä liikkuminen hotellilta tullut kysymykseenkään. Saman illan peli SKA-Nevaa vastaan piti siis seurata netin välityksellä. Kakkosena sarjassa oleva pietarilaisjoukkue vei peliä miten tahtoi, lopputuloksen ollessa 7-1.
Seuraava päivä oli välipäivä peleistä, mutta ei allekirjoittaneen kuumeilusta. Välipäivän treenit jäivät jälleen väliin ja Netflix piti seuraa hotellihuoneessa sairastaessa. Toisen pelipäivän aamuna minulta kysyttiin haluaisinko lentää Pietarista vielä samana päivänä Helsinkiin ja kotiin sairastamaan. Ehdotukseen oli tartuttava loppujen pelien ollessa panoksettomia ja varsinkin siksi, että edessä olisi vielä lento- ja bussimatkoja pariin viimeiseen kaupunkiin.
Niinpä kausi päättyi osaltani 5 päivää suunniteltua aikaisemmin. Lopuissa peleissä hävisimme vielä sarjajohtaja Dynamo Pietarille 4-1, sekä Buran Voronezhille samoin lukemin. Viimeiseen peliin joukkue kuitenkin keräsi ylpeytensä ja kaatoi HC Ryazanin puhtaasti 0-4. Samalla maalivahti Jordan Liem pelasi ensimmäisen voittonsa ansaitulla nollapelillä.
Viikon verran olen nyt ollut kotona ja yrittänyt sopeutua pois hotellielämästä. Harmillista kun sänky pitää pedata itse ja ruokakaan ei tule valmiina pöytään.
Mitä sitten jäi tästä pestistä käteen? Paljon hienoja kokemuksia eri kulttuureista, maista ja kaupungeista, joita tuskin olisin tullut koskaan kokemaan ilman tätä työtä. Tuntuu että kärsivällisyys 17 vuoden valmennusuran aikana oli sen arvoista, vaikka välillä kieltämättä on tuntunut ettei ura etene millään, eikä täysipäiväiseen valmentamiseen ole koskaan mitään mahdollisuuksia.
Kaikki kokemukset viimeisen 8 kuukauden aikana ei todellakaan ollut pelkästään hyviä, aika monta kirosanaa varmaan tuli kauden aikana päästettyä ihmetellessä kiinalaisten asioiden hoitamista tai venäläisten toimintatapoja, saati yli vuorokauden kestävillä pelimatkoilla. Kuitenkin jälkeenpäin ajatellen hyvät asiat nousevat huonojen edelle ja luulen että samojen asioiden kanssa ovat tuskailleet kaikki, jotka ulkomaille ovat lähteneet pelaamaan tai valmentamaan.
Kauden aikana kiekkoelämä oli hyvin totaalista, aikaa tai virtaa omille asioille ja elämälle ei ihan hirveesti ollut. Yksi vapaapäivä viikossa meni usein nukkuessa ja levätessä, mutta ei kiivas rytmikään mitenkään haitannut. Tosin Harbinin kaupunkiin olisi ehkä pitänyt tutustua vähän laajemmin. Pakkanenkin kyllä vaikutti siihen, ettei ulos kovin pitkäksi aikaa huvittanut lähteä.
Hienoa oli myös tutustua moniin mahtaviin ihmisiin, joista monien kanssa ei ollut edes yhteistä kieltä. Päällimmäisenä mieleen nousee, joukkueen jäsenten ohella, hallimme vahtimestari. Hän oli vanhempi herrasmies joka hymyili aina ja avasi oven kun hallille tulimme. Ainoa ainoa mitä pystyimme keskustelemaan oli "Ni Hao" (Hyvää päivää tai terve) ja "Xie Xie", kiitos. Google Translatorilla viimeisenä päivänä jätimme hyvästit ja toivotimme hyvät jatkot.
Nyt on aika vetää happea ja lomailla. Kiinan ja Venäjän pakkasten jälkeen matka johonkin lämpimään maistuisi, mutta liian pitkälle lennolle ei ole intoa lähtee.
Kevään aikana selviää tarjoaako Kunlun jatkosopimusta ensi kaudeksi, vai löytyykö uusi pesti mahdollisesti jostain muualta. Toivomuksena kuitenkin on, että valmentaminen jatkuisi kokopäiväisenä jossain. Sitä odotellessa.
Näistä hallimme rummuista lähti todella jykevä soundi.
Joukkueemme maalivahdit. Vasemmalta: Jordan Liem, Sun Zehao, Alexandr Skrynnik, Georgi Boyarshinov ja Pengfei Han. Kuvasta puuttuu Derek Dun, jonka kausi päättyi loukkaantumiseen jo aikaisemmin.
Poistuimme Kiinasta juuri ennen kiinalaista uutta vuotta. Kaupoissa kaikenlainen koristekrääsä oli kuitenkion myynnissä jo viikkoja aikaisemmin.
Hallimme aulan koristelua.
Kävelyllä Pietarissa. Gribodeyova Katedraali.
Pietarissa Talvipuutarhan palatsiaukiolla. Takana näkyy Eremitaasi.
Kommentit
Lähetä kommentti