Pest is Best
Viime viikolla, 3,5 viikon hotellielämän jälkeen seura löysi minulle asunnon. Niinpä edessä oli muutto Budan puolelta Tonavan yli Pestin puolelle. Asunto on mukava kaksio uudenkarhean kerrostalon 3. kerroksessa. Luultavasti kämpässä ei ole ennen minua asunnut kukaan, niin kiiltävässä ja hyvässä kunnossa kaikki paikat ovat.
Seutu on ilmeisesti ikivanhaa teollisuusaluetta, josta nyt puretaan urakalla vanhaa pois ja tilalle nousee uusia asuin taloja. Joitakin ränsistyneitä teollisuusrakennuksia on edelleen siellä täällä pystyssä.
Parasta on kuitenkin että nyt kaikki palvelut on lähellä, n. 500m päässä sijaitsee iso ostoskeskus Lurdy. Vajaan kilometrin päästä alkaa Tonavan ylittävä siltä, jonka toisessa päässä jäähalli sijaitsee. Matkaa hallille tulee Google Mapsin mukaan 2,2km.
Samassa rapussa ja kerroksessa asuu joitakin pelaajia (joilta on hyvä pummata autokyyti hallille) ja myös naisten valmentaja Jari Risku asuu saman käytävän toisessa päässä.
Internet on ainoa mikä vielä toistaiseksi asunnosta puuttuu, mutta seura on luvannut hoitaa ja asennuttaa senkin. Tosin aikataulusta ei ole tietoa, edelleen odotan seuran vaatetusta ja mm. pankkikäyntiä paikallisen tilin avaamiseksi, jonne seuran toimistolta pitäisi lähteä joku henkilö avuksi.
Kauden alku on ollut todella vaikea oikeastaan kaikille edustamilleni joukkueille. Voitot ovat tiukassa ja se tietysti syö päänuppia ja joukkuehenkeäkin. Seura on kuitenkin ottanut asiakseen kehittää paikallisia pelaajia, joten tilanteesta ei ole muuta tietä ulos kuin harjoitella kovasti ja hankkia sitä kokemusta. Erste Ligassa saa olla 6 ulkomaalaisvahvistusta, meillä niitä on vain 2, jotka molemmat loukkaantuivat kahdessa ensimmäisessä pelissä, eikä parantumisen ajankohta ole selvillä. Useampi viikko kuitenkin molemmilla huilia edessä.
Hyvä juttu kuitenkin on, että työyhteisö, muut valmentajat, maalivahdit ja pelaajat, sekä jopa kahvilan henkilökunta on todella mukavia ja ottanut minut ystävällisesti vastaan, joten työntekeminen on mukavaa ja hallille on joka päivä kiva mennä.
Hieman maalivahtiasioita.
Seuran kaikki maalivahdit on kaikki jossain vaiheessa saaneet maalivahtivalmennusta, osa jopa suomalaisilta valmentajilta ja vaikka perusasiat päällisin puolin onkin kunnossa, muutama suuri puute tuntuu olevan kaikilla. Oikeastaan naisjoukkueen (ja Unkarin naisten maajoukkueen) ykkösvahti Németh Anikó on teknisesti paras koko porukasta. Hän onkin pelannut ja harjoitellut Ruotsissa ja saanut siellä säännöllistä organisoitua valmennusta.
Ensinnäkin kaikilla on ihmeellinen tapa venyttää perustorjunnat toispolvitorjunnoiksi ja jotkut tekevät sitä jopa lähitilanteissa kun pitäisi pysyä V-asennossa ja peittää mahdollisimman paljon. Kaikki tuntuu kyllä ymmärtävän että toispolvitorjunta oli hyvä torjunta joskus sotien aikaan, mutta se tuntuu olevan vain niin syvään juurtunut tapa, että siitä on vaikea päästä eroon.
Toinen puute useammilla on aktiivisten käsien käyttö. Osa pelaa järjestään tiivispeittoa, kädet kyljissä kiinni, mutta osalla kädet eivät vain yksin kertaisesti toimi kun pitävät niitä liian takana perusasennossakin. Hyvä kuitenkin että tämänkin asian kaikki ymmärtävät ja ovat halukkaita kehittymään, mutta ihan sormia napsauttamalla muutos ei tapahdu.
Erste Ligassa, Debrecenin joukkueessa maalissa pelaa Suomessa Mestistä ja Jokereissakin kauden pelannut Zoltán Hetényi, mutta harmi ettei hän ollut pelivuorossa meitä vastaan. Paikallisvastustajan Vasas SC:n maalissa taas pelaa Viron maajoukkueen ykkösmaalivahti Villem-Henrik Koitmaa, joka oli meitä vastassa, mutta emme pääseet testaamaan hänen taitoja juurikaan. Kumpikin olisi ollut mielenkiintoista nähdä oikein tositoimissa.
Arki rullaa viikottain tuttua rataa, mutta viime viikonloppu oli koko Erste Liga joukkueella vapaa. Minulla olikin aikaa taas käydä tutustumassa kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Budapestin kuuluisin nähtävyys Tonavan ja sen siltojen ohella on lienee kaupungin isoin aukio, Hõsök Tere eli Heroes Square. Aukion keskellä kohoaa valtava, 1896 pystytetty Millenium Monument. Aukio on todella vaikuttava pylväikköineen ja patsaineen.
Aukion ympärillä on merkittäviä ja hienoja rakennuksia, mm. taidemuseo. Aukion takana alkaa kaupungin suurin puisto, jossa sijaitsee mm. eläintarha, huvipuisto, sirkus, vuonna 1913 rakennettu Széchenyin ulkoilmakylpylä ja mahtava, niinikään vuonna 1896 rakennettu Vajdahunyadin linna. Nähtävää alueella siis riittää, mutta joku kerta on mentävä sinne uudestaan ja testattava Széchenyin kylpylä.
Julkinen liikenne toimii kaupungissa todella hyvin ja vaikka yleensä en sitä vapaaehtoisesti käytäkään, niin kyllä täälläkin sellaiset ruuhkat on, ettei omalla autolla juuri mieli tekisi ajella. Julkisia varten voi myös ladata puhelimeen appin, josta näkee kartalla kaikki linjat ja jolla voi suunnitella matkan mihin vain kaupungin sisällä. Bussit ja raitsikat on pääsääntöisesti uusia ja hyväkuntoisia, tosin joitain vanhojakin yksilöitä joukossa näyttää pyörivän. Metro sen sijaan näytti ainakin Heroes Squarelle vievällä linjalla vanhin ja hitain mitä olen ikinä nähnyt.
Ai niin, tarkastusmaksu on muuten 8000 forinttia, eli noin 25€ =)
Ensi viikonloppuna on kauden pisin vieraspelimatka Transilvaniaan, Romaniaan ja olin odottanut kovasti että pääsen näkemään Draculan linnan. Seura kuitenkin haluaa että jään Budapestiin työskentelemään muiden joukkueiden kanssa, joten jää se linna ainakin tällä kertaa näkemättä. Toivottavasti tulee uusi mahdollisuus päästä sinne, mutta eipä sen 10h bussimatkan väliin jääminen toisaalta haittaakkaan.
Hieman vielä huomioita unkarilaisesta elämänmenosta.
Liikenne täällä sujuu samanlailla kuin missä tahansa eurooppalaisessa kaupungissa, ei samanlaista kiilausta ja liikennesääntöjen soveltamista kuin Kiinassa tai Venäjällä. Parkkeerauksessa sen sijaan pystyy käyttämään vapaasti luovuutta, mitä ihmeellisimpiä suorituksia on tullut nähtyä.
Kaikkia pitää tervehtiä, tuttuja ja puolituttuja kädestä pitäen ja ventovieraita moikkaamalla. Todella outoa näin suomalaisen näkökulmasta.
Roskaaminen tuntuu olevan maantapa, vaikka roskapönttöjä on joka kadunkulmassa. Kaikista omituisin tapahtuu sunnuntaisin, kun kadunkulmat täyttyvät jopa miehen korkuisista jätekasoista. Ilmeisesti silloin on jätteidenkeräyspäivä, mutta ainoa vaan että kasaan heitetään paljon pientä irtojätettä, jota kuskit ei sitten kerää kunnolla ja kadut ovat yleensä hirveän näköisiä.
Paikallinen salamimakkara on ehdottomasti parasta mitä olen koskaan syönyt. Löytyy monia eri makuja ja vahvuuksia. Kerrassaan herkullista.
Seutu on ilmeisesti ikivanhaa teollisuusaluetta, josta nyt puretaan urakalla vanhaa pois ja tilalle nousee uusia asuin taloja. Joitakin ränsistyneitä teollisuusrakennuksia on edelleen siellä täällä pystyssä.
Parasta on kuitenkin että nyt kaikki palvelut on lähellä, n. 500m päässä sijaitsee iso ostoskeskus Lurdy. Vajaan kilometrin päästä alkaa Tonavan ylittävä siltä, jonka toisessa päässä jäähalli sijaitsee. Matkaa hallille tulee Google Mapsin mukaan 2,2km.
Samassa rapussa ja kerroksessa asuu joitakin pelaajia (joilta on hyvä pummata autokyyti hallille) ja myös naisten valmentaja Jari Risku asuu saman käytävän toisessa päässä.
Internet on ainoa mikä vielä toistaiseksi asunnosta puuttuu, mutta seura on luvannut hoitaa ja asennuttaa senkin. Tosin aikataulusta ei ole tietoa, edelleen odotan seuran vaatetusta ja mm. pankkikäyntiä paikallisen tilin avaamiseksi, jonne seuran toimistolta pitäisi lähteä joku henkilö avuksi.
Kauden alku on ollut todella vaikea oikeastaan kaikille edustamilleni joukkueille. Voitot ovat tiukassa ja se tietysti syö päänuppia ja joukkuehenkeäkin. Seura on kuitenkin ottanut asiakseen kehittää paikallisia pelaajia, joten tilanteesta ei ole muuta tietä ulos kuin harjoitella kovasti ja hankkia sitä kokemusta. Erste Ligassa saa olla 6 ulkomaalaisvahvistusta, meillä niitä on vain 2, jotka molemmat loukkaantuivat kahdessa ensimmäisessä pelissä, eikä parantumisen ajankohta ole selvillä. Useampi viikko kuitenkin molemmilla huilia edessä.
Hyvä juttu kuitenkin on, että työyhteisö, muut valmentajat, maalivahdit ja pelaajat, sekä jopa kahvilan henkilökunta on todella mukavia ja ottanut minut ystävällisesti vastaan, joten työntekeminen on mukavaa ja hallille on joka päivä kiva mennä.
Hieman maalivahtiasioita.
Seuran kaikki maalivahdit on kaikki jossain vaiheessa saaneet maalivahtivalmennusta, osa jopa suomalaisilta valmentajilta ja vaikka perusasiat päällisin puolin onkin kunnossa, muutama suuri puute tuntuu olevan kaikilla. Oikeastaan naisjoukkueen (ja Unkarin naisten maajoukkueen) ykkösvahti Németh Anikó on teknisesti paras koko porukasta. Hän onkin pelannut ja harjoitellut Ruotsissa ja saanut siellä säännöllistä organisoitua valmennusta.
Ensinnäkin kaikilla on ihmeellinen tapa venyttää perustorjunnat toispolvitorjunnoiksi ja jotkut tekevät sitä jopa lähitilanteissa kun pitäisi pysyä V-asennossa ja peittää mahdollisimman paljon. Kaikki tuntuu kyllä ymmärtävän että toispolvitorjunta oli hyvä torjunta joskus sotien aikaan, mutta se tuntuu olevan vain niin syvään juurtunut tapa, että siitä on vaikea päästä eroon.
Toinen puute useammilla on aktiivisten käsien käyttö. Osa pelaa järjestään tiivispeittoa, kädet kyljissä kiinni, mutta osalla kädet eivät vain yksin kertaisesti toimi kun pitävät niitä liian takana perusasennossakin. Hyvä kuitenkin että tämänkin asian kaikki ymmärtävät ja ovat halukkaita kehittymään, mutta ihan sormia napsauttamalla muutos ei tapahdu.
Erste Ligassa, Debrecenin joukkueessa maalissa pelaa Suomessa Mestistä ja Jokereissakin kauden pelannut Zoltán Hetényi, mutta harmi ettei hän ollut pelivuorossa meitä vastaan. Paikallisvastustajan Vasas SC:n maalissa taas pelaa Viron maajoukkueen ykkösmaalivahti Villem-Henrik Koitmaa, joka oli meitä vastassa, mutta emme pääseet testaamaan hänen taitoja juurikaan. Kumpikin olisi ollut mielenkiintoista nähdä oikein tositoimissa.
Arki rullaa viikottain tuttua rataa, mutta viime viikonloppu oli koko Erste Liga joukkueella vapaa. Minulla olikin aikaa taas käydä tutustumassa kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Budapestin kuuluisin nähtävyys Tonavan ja sen siltojen ohella on lienee kaupungin isoin aukio, Hõsök Tere eli Heroes Square. Aukion keskellä kohoaa valtava, 1896 pystytetty Millenium Monument. Aukio on todella vaikuttava pylväikköineen ja patsaineen.
Aukion ympärillä on merkittäviä ja hienoja rakennuksia, mm. taidemuseo. Aukion takana alkaa kaupungin suurin puisto, jossa sijaitsee mm. eläintarha, huvipuisto, sirkus, vuonna 1913 rakennettu Széchenyin ulkoilmakylpylä ja mahtava, niinikään vuonna 1896 rakennettu Vajdahunyadin linna. Nähtävää alueella siis riittää, mutta joku kerta on mentävä sinne uudestaan ja testattava Széchenyin kylpylä.
Julkinen liikenne toimii kaupungissa todella hyvin ja vaikka yleensä en sitä vapaaehtoisesti käytäkään, niin kyllä täälläkin sellaiset ruuhkat on, ettei omalla autolla juuri mieli tekisi ajella. Julkisia varten voi myös ladata puhelimeen appin, josta näkee kartalla kaikki linjat ja jolla voi suunnitella matkan mihin vain kaupungin sisällä. Bussit ja raitsikat on pääsääntöisesti uusia ja hyväkuntoisia, tosin joitain vanhojakin yksilöitä joukossa näyttää pyörivän. Metro sen sijaan näytti ainakin Heroes Squarelle vievällä linjalla vanhin ja hitain mitä olen ikinä nähnyt.
Ai niin, tarkastusmaksu on muuten 8000 forinttia, eli noin 25€ =)
Ensi viikonloppuna on kauden pisin vieraspelimatka Transilvaniaan, Romaniaan ja olin odottanut kovasti että pääsen näkemään Draculan linnan. Seura kuitenkin haluaa että jään Budapestiin työskentelemään muiden joukkueiden kanssa, joten jää se linna ainakin tällä kertaa näkemättä. Toivottavasti tulee uusi mahdollisuus päästä sinne, mutta eipä sen 10h bussimatkan väliin jääminen toisaalta haittaakkaan.
Hieman vielä huomioita unkarilaisesta elämänmenosta.
Liikenne täällä sujuu samanlailla kuin missä tahansa eurooppalaisessa kaupungissa, ei samanlaista kiilausta ja liikennesääntöjen soveltamista kuin Kiinassa tai Venäjällä. Parkkeerauksessa sen sijaan pystyy käyttämään vapaasti luovuutta, mitä ihmeellisimpiä suorituksia on tullut nähtyä.
Kaikkia pitää tervehtiä, tuttuja ja puolituttuja kädestä pitäen ja ventovieraita moikkaamalla. Todella outoa näin suomalaisen näkökulmasta.
Roskaaminen tuntuu olevan maantapa, vaikka roskapönttöjä on joka kadunkulmassa. Kaikista omituisin tapahtuu sunnuntaisin, kun kadunkulmat täyttyvät jopa miehen korkuisista jätekasoista. Ilmeisesti silloin on jätteidenkeräyspäivä, mutta ainoa vaan että kasaan heitetään paljon pientä irtojätettä, jota kuskit ei sitten kerää kunnolla ja kadut ovat yleensä hirveän näköisiä.
Paikallinen salamimakkara on ehdottomasti parasta mitä olen koskaan syönyt. Löytyy monia eri makuja ja vahvuuksia. Kerrassaan herkullista.
 |
| Uusi asuntoni sijaitsee tässä uudenkarhessa talossa. |
 |
| Tonavan maisemia on pakko pysähtyä joka kerta ihastelemaan |
 |
| Hõsök Tere, Heroes Square |
 |
| Aukion keskellä tönöttävä Millenium Monument |
 |
| Vajdahunyadin linna oli näkemisen arvoinen |
 |
| Maailmanpyörä Budapest Eye:stä oli hienot maisemat kaupungin yli |
Kommentit
Lähetä kommentti