Maailman lyhin vieraspelimatka
Erste Ligan runkosarja on edennyt yli puolenvälin ja selväksi on käynyt että Playoff-paikka jää osaltamme haaveeksi. Nuori ja kokematon joukkueemme ei ole kyennyt venymään tarpeeksi ja pelejä on hävitty niin suurilla lukemilla, kuin kolmannen erän töppäilyilläkin. Sijoituksemme on tällä hetkellä 11 joukkueen sarjassa 9.
Pelin taso ei yleisesti ottaen päätä huimaa, vaikka romanialaiset joukkueet ovatkin laittaneet taaloja pinoon ja palkanneet uransa ehtoopuolella olevia KHL-pelaajia vahvistuksiksi. Taito toki on edelleen tallella, mutta jalka ei enää liiku heillä vanhaan malliin ja välillä näyttää ettei kiinnostustakaan juuri ole. Viikko sitten vastassa oli Romaniasta Gyorgyoi, jonka riveissä pelaa 206 KHL, 168 AHL, 57 NHL ja 193 maaottelua Venäjän paidassa pelannut Pavel Vorobiev. Jatkoajalla voittomaalin syöttö oli kieltämättä maailman luokkaa, mutta kovin montaa spurttia hän ei pelin aikana ottanut.
Joukkueiden pelitapakin on täällä suoraan 80-90 luvuilta. Pleksin kautta purkuja, roikkukiekkoja, pitkiä avauksia ja rännikiekon jälkeen kiekon jahtaamista hyökkäysalueella. Tälläistähän se Suomessakin aikoinaan oli, mutta kuinka turhauttavaa sitä onkaan katsoa, kun viisikkopeli, kiekkokontrolli ja lyhyet syötöt ovat meillä arkipäivää.
Päävalmentajamme Dusan Kapusta on kuitenkin vanhan liiton valmentaja, eikä tunnu auttavan hienovarainen vihjailu siitä, että pitäisikö meidän yrittää jotain muuta. Eihän kiekkokontrollikaan heti tietenkään alkaisi tulosta tuottamaan ja virheitä varmasti tulisi valtavasti, mutta jos seuran tavoitteena on kehittää paikallisia pelaajia, ei kiekon roiskiminen ja siitä luopuminen tätä tavoitetta tue millään lailla.
Aikaisemmin mainitsemieni Ville-Henrik Koitmaan ja Zoltán Hetényin ohella kolmas "nimekäs" veskari sarjassa on pari viikkoa sitten Vienna Capitals II:n kanssa sopimuksen tehnyt Joni Myllykoski. Vienna on tasapisteissä sarjataulukossa kanssamme, eikä ainakaan tulosten perusteella Myllykoski ole pystynyt joukkuetta tarpeeksi auttamaan.
Näkemistäni maalivahdeista sanoisin että TOP5:een kuuluu myös meidän -97 syntynyt Bence Kiss. Tai paremminkin Kiss Bence, täällä sukunimi kirjoitetaan aina ennen etunimeä. Bence on meillä farmisopimuksen kautta Slovakialaisesta DVTK Miskolcista ja on iso syy niihin vähiin pisteisiin, mitä olemme onnistuneet kasaan raapimaan. Välillä harmittaa hänen puolestaan, taitoja varmasti löytyisi hieman laadukkaimpiinkin sarjoihin.
Viime sunnuntaina koin maailman lyhimmän vieraspelimatkan, kun bussimatka vastustajan hallille kesti 15 minuuttia. Matka oli vajaa 5km, sillan yli Budan puolelta Pestiin. Viime kauden vuorokauden mittaiset matkat Kiinasta Venäjälle olivat jotain ihan muuta tähän verrattuna.
Pelituloksista huolimatta työskentely tässä kaupungissa ja organisaatiossa on edelleen todella mukavaa. Kaikki veskarit keiden kanssa työskentelen, ovat innokkaita ja ahkeria ja tuntuvat olevan kiitollisia jo siitä, että heillä on maalivahtivalmentaja. Myös organisaation muut jäsenet ovat hyviä tyyppejä, joiden kanssa on mielekästä työskennellä. Kaikki eivät puhu englantia, mutta onneksi tilanteeseen oppi jo viime kaudella Kiinassa.
Kakkosvalmentajamme Tamas Groschlin kanssa eniten tulee vietettyä aikaa, hän kun on samalla myös U18 joukkueen päävalmentaja. Tamas puhuu hyvää englantia ja jaksaa kärsivällisesti aina tulkata ja jeesata jos jeesiä jossain asioissa tarvitsen.
Pankkitilinkin sain viimein viime postauksen jälkeen avattua, en tosin toimiston väen, vaan juuri Tamasin avustuksella. Ensimmäinen liksa tuli siitä huolimatta kirjekuoressa, joten ilmeisesti lähettämäni maili oli jäänyt toimistolla lukematta.
Toimistomme toiminta tuo muutenkin vahvasti flashbackejä Kiinasta. "Okei okei, no problem" "I will take care of that" ja "I let you know" lauseet on jo täälläkin menettäneet merkityksensä, aivan samanlailla kuin Harbinissa viime kaudella.
Noin kuukauden olen nyt asunut omassa kämpässä ja vaikka hotellin täysylläpitoa aluksi kaipasinkin, on asunto ja sen sijainti niin hyvä että mikäs tässä on asustellessa. Kämpästä tosin puuttuu kaikenlaista elämää helpottavaa käyttötavaraa, eikä ihan kaikkea viitsi alkaa ostamaan, joten mm. ruuanlaitossa ja pyykkien kuivauksessa joutuu vähän soveltamaan. Onneksi viereisessä ostoskeskuksessa on hyvät ja halvat takeaway ravintolat, joten ruoka puoleen on ainakin apu lähellä.
Ruuasta puheenollen, välillä törmää täälläkin todella erikoisiin kattauksiin. Saamme joka päivä hallin kahviossa lämpimän ruuan, joka koostuu keitosta ja pääruuasta. Mitään salaattia tai hedelmiä ei ole tarjolla, vaan alku keitto on se, minkä pitäisi tarjota kasvisten korvikkeet. No, välillä alkukeittona on mansikkakeitto (!) joka sokerisuudessaan kuuluisi enemmän jälkkäri osastoon. Pääruokana on yleensä rasvainen friteerattu liha tai kana riisin kanssa. Tämän kanssa on tilkka Tartar-majoneesia ja yleensä pääruoka onkin suht kuivakkaa.
Erikoisin pääruoka on kuitenkin ollut nauhamakaroni mansikkahillon ja tomusokerin kera. Kuulema Gulash-keiton kanssa perinteinen unkarilainen kattaus, mut kyllä se todella omituiselta tuntui ja maistui.
Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että kalaruuat eivät minulle uppoa. Nyt tuli kuitenkin kerran syötyä, kun luulin friteerattua pihviä kanaksi, enkä kehdannut jättää syömättä. Tekevälle sattuu...
Edelleen jaksaa ihmetyttää myös se joka aamuinen puolituttujen tervehtiminen. Kaikki kätellään läpi joka päivä. Huomasin myös että hississä pitää tervehtiä tuntemattomia niin hissiin tultaessa, kuin sieltä poistuttaessa. Varmaan minua on pidetty monta kertaa m******a kun aluksi suomalaiseen tapaan välttelin kontaktia ja toivoin olevani huomaamaton. Poskisuudelmat on täällä myös käytössä, mutta niitä ilmeisesti käytetään vain vähän parempien tuttujen kesken.
Unkarin sana Szia tarkoittaa hei tai moi. Lausuttuna se kuulostaa helposti "see you" ja aluksi vastasinkin monta kertaa näin. On siinä varmaan ihmetelty paikallisten toimesta et mikä hölmö suomalainen tää tyyppi on.
No sittemmin tämäkin asia on tullut opittua.
Sää on ollut koko syksyn mitä parhain. Lämmintä on päivisin n. +20, vaikkakin yöt on jo aika kylmiä. Viime kuussa oli yksi viikko, kun lämpötila oli lähempänä +10:tä ja näyttikin että talvi tulee tännekkin, ennenkuin ilma lämpeni uudestaan. Yleensä täällä ei kuulema tähän aikaan näin lämmintä ole.
Tällä viikolla on menossa maajoukkuetauko, ja kotiareenamme Tüsckecsárnokin on valloittanut kaikki maajoukkueet. Meidän treenit on ainoaan mahdolliseen aikaan, eli 7.30 aamulla, joten aikaisia herätyksiä on ohjelmassa. Torstaina matkaan kuitenkin pitkäksi viikonlopuksi Suomeen lomailemaan, ennenkuin sarja jatkuu taas ensi viikolla.
Pelin taso ei yleisesti ottaen päätä huimaa, vaikka romanialaiset joukkueet ovatkin laittaneet taaloja pinoon ja palkanneet uransa ehtoopuolella olevia KHL-pelaajia vahvistuksiksi. Taito toki on edelleen tallella, mutta jalka ei enää liiku heillä vanhaan malliin ja välillä näyttää ettei kiinnostustakaan juuri ole. Viikko sitten vastassa oli Romaniasta Gyorgyoi, jonka riveissä pelaa 206 KHL, 168 AHL, 57 NHL ja 193 maaottelua Venäjän paidassa pelannut Pavel Vorobiev. Jatkoajalla voittomaalin syöttö oli kieltämättä maailman luokkaa, mutta kovin montaa spurttia hän ei pelin aikana ottanut.
Joukkueiden pelitapakin on täällä suoraan 80-90 luvuilta. Pleksin kautta purkuja, roikkukiekkoja, pitkiä avauksia ja rännikiekon jälkeen kiekon jahtaamista hyökkäysalueella. Tälläistähän se Suomessakin aikoinaan oli, mutta kuinka turhauttavaa sitä onkaan katsoa, kun viisikkopeli, kiekkokontrolli ja lyhyet syötöt ovat meillä arkipäivää.
Päävalmentajamme Dusan Kapusta on kuitenkin vanhan liiton valmentaja, eikä tunnu auttavan hienovarainen vihjailu siitä, että pitäisikö meidän yrittää jotain muuta. Eihän kiekkokontrollikaan heti tietenkään alkaisi tulosta tuottamaan ja virheitä varmasti tulisi valtavasti, mutta jos seuran tavoitteena on kehittää paikallisia pelaajia, ei kiekon roiskiminen ja siitä luopuminen tätä tavoitetta tue millään lailla.
Aikaisemmin mainitsemieni Ville-Henrik Koitmaan ja Zoltán Hetényin ohella kolmas "nimekäs" veskari sarjassa on pari viikkoa sitten Vienna Capitals II:n kanssa sopimuksen tehnyt Joni Myllykoski. Vienna on tasapisteissä sarjataulukossa kanssamme, eikä ainakaan tulosten perusteella Myllykoski ole pystynyt joukkuetta tarpeeksi auttamaan.
Näkemistäni maalivahdeista sanoisin että TOP5:een kuuluu myös meidän -97 syntynyt Bence Kiss. Tai paremminkin Kiss Bence, täällä sukunimi kirjoitetaan aina ennen etunimeä. Bence on meillä farmisopimuksen kautta Slovakialaisesta DVTK Miskolcista ja on iso syy niihin vähiin pisteisiin, mitä olemme onnistuneet kasaan raapimaan. Välillä harmittaa hänen puolestaan, taitoja varmasti löytyisi hieman laadukkaimpiinkin sarjoihin.
Viime sunnuntaina koin maailman lyhimmän vieraspelimatkan, kun bussimatka vastustajan hallille kesti 15 minuuttia. Matka oli vajaa 5km, sillan yli Budan puolelta Pestiin. Viime kauden vuorokauden mittaiset matkat Kiinasta Venäjälle olivat jotain ihan muuta tähän verrattuna.
Pelituloksista huolimatta työskentely tässä kaupungissa ja organisaatiossa on edelleen todella mukavaa. Kaikki veskarit keiden kanssa työskentelen, ovat innokkaita ja ahkeria ja tuntuvat olevan kiitollisia jo siitä, että heillä on maalivahtivalmentaja. Myös organisaation muut jäsenet ovat hyviä tyyppejä, joiden kanssa on mielekästä työskennellä. Kaikki eivät puhu englantia, mutta onneksi tilanteeseen oppi jo viime kaudella Kiinassa.
Kakkosvalmentajamme Tamas Groschlin kanssa eniten tulee vietettyä aikaa, hän kun on samalla myös U18 joukkueen päävalmentaja. Tamas puhuu hyvää englantia ja jaksaa kärsivällisesti aina tulkata ja jeesata jos jeesiä jossain asioissa tarvitsen.
Pankkitilinkin sain viimein viime postauksen jälkeen avattua, en tosin toimiston väen, vaan juuri Tamasin avustuksella. Ensimmäinen liksa tuli siitä huolimatta kirjekuoressa, joten ilmeisesti lähettämäni maili oli jäänyt toimistolla lukematta.
Toimistomme toiminta tuo muutenkin vahvasti flashbackejä Kiinasta. "Okei okei, no problem" "I will take care of that" ja "I let you know" lauseet on jo täälläkin menettäneet merkityksensä, aivan samanlailla kuin Harbinissa viime kaudella.
Noin kuukauden olen nyt asunut omassa kämpässä ja vaikka hotellin täysylläpitoa aluksi kaipasinkin, on asunto ja sen sijainti niin hyvä että mikäs tässä on asustellessa. Kämpästä tosin puuttuu kaikenlaista elämää helpottavaa käyttötavaraa, eikä ihan kaikkea viitsi alkaa ostamaan, joten mm. ruuanlaitossa ja pyykkien kuivauksessa joutuu vähän soveltamaan. Onneksi viereisessä ostoskeskuksessa on hyvät ja halvat takeaway ravintolat, joten ruoka puoleen on ainakin apu lähellä.
Ruuasta puheenollen, välillä törmää täälläkin todella erikoisiin kattauksiin. Saamme joka päivä hallin kahviossa lämpimän ruuan, joka koostuu keitosta ja pääruuasta. Mitään salaattia tai hedelmiä ei ole tarjolla, vaan alku keitto on se, minkä pitäisi tarjota kasvisten korvikkeet. No, välillä alkukeittona on mansikkakeitto (!) joka sokerisuudessaan kuuluisi enemmän jälkkäri osastoon. Pääruokana on yleensä rasvainen friteerattu liha tai kana riisin kanssa. Tämän kanssa on tilkka Tartar-majoneesia ja yleensä pääruoka onkin suht kuivakkaa.
Erikoisin pääruoka on kuitenkin ollut nauhamakaroni mansikkahillon ja tomusokerin kera. Kuulema Gulash-keiton kanssa perinteinen unkarilainen kattaus, mut kyllä se todella omituiselta tuntui ja maistui.
Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että kalaruuat eivät minulle uppoa. Nyt tuli kuitenkin kerran syötyä, kun luulin friteerattua pihviä kanaksi, enkä kehdannut jättää syömättä. Tekevälle sattuu...
Edelleen jaksaa ihmetyttää myös se joka aamuinen puolituttujen tervehtiminen. Kaikki kätellään läpi joka päivä. Huomasin myös että hississä pitää tervehtiä tuntemattomia niin hissiin tultaessa, kuin sieltä poistuttaessa. Varmaan minua on pidetty monta kertaa m******a kun aluksi suomalaiseen tapaan välttelin kontaktia ja toivoin olevani huomaamaton. Poskisuudelmat on täällä myös käytössä, mutta niitä ilmeisesti käytetään vain vähän parempien tuttujen kesken.
Unkarin sana Szia tarkoittaa hei tai moi. Lausuttuna se kuulostaa helposti "see you" ja aluksi vastasinkin monta kertaa näin. On siinä varmaan ihmetelty paikallisten toimesta et mikä hölmö suomalainen tää tyyppi on.
No sittemmin tämäkin asia on tullut opittua.
Sää on ollut koko syksyn mitä parhain. Lämmintä on päivisin n. +20, vaikkakin yöt on jo aika kylmiä. Viime kuussa oli yksi viikko, kun lämpötila oli lähempänä +10:tä ja näyttikin että talvi tulee tännekkin, ennenkuin ilma lämpeni uudestaan. Yleensä täällä ei kuulema tähän aikaan näin lämmintä ole.
Tällä viikolla on menossa maajoukkuetauko, ja kotiareenamme Tüsckecsárnokin on valloittanut kaikki maajoukkueet. Meidän treenit on ainoaan mahdolliseen aikaan, eli 7.30 aamulla, joten aikaisia herätyksiä on ohjelmassa. Torstaina matkaan kuitenkin pitkäksi viikonlopuksi Suomeen lomailemaan, ennenkuin sarja jatkuu taas ensi viikolla.
 |
| Joukkueemme kapteeni asuu naapurissa ja ajaa 2014 vuoden Dodge Challengerilla. Pari kertaa olen päässyt tämän hirmun kyytiin, mahtavaa menoa. |
 |
| Behind the Scenes kuva joukkuekuvauksesta. |
 |
| Hallin lähettyvillä on iso kauppahalli, jossa on myytävänä tuoretta lihaa, kalaa, kanaa, vihanneksia, hedelmiä yms. |
 |
| Budan linna on vaikuttava iltavalaistuksessa. Jossain vaiheessa pitäisi käydä tutustumassa siihen paremmin. |
 |
| Jätteidenkierrätystä unkarilaiseen tapaan. Joka sunnuntai kadunkulmat täytyy jätevuorista, joista saa käydä dyykkäämässä tarvitsemansa ennen kuin ilmeisesti jäteautot kuskaavat kasat kaatopaikalle, |
Kommentit
Lähetä kommentti