Pisteputki vampyyrien maisemissa

Torstaina 17.1. oli edessä omalla kohdallani kauden pisin pelimatka, kun viikonloppuna pelaisimme kaksi peliä Romaniassa. Pienen, seurajohdon kanssa käymän väännön jälkeen minulle annettiin lupa lähteä reissuun mukaan, vaikka normaalisti olen siis jäänyt Budapestiin valmentamaan muita joukkueita.

Bussi starttasi 21.00 hallin pihasta ja edessä olisi 700km:n ja n. 10h matka ensimmäisen vastustajan kaupunkiin Csikszeredaan (unkarilainen nimi Miercurea Ciuc). No, eipä se ihan taas mennyt suunnitelmien mukaan ja kommellukset alkoivat lähes välittömästi rajan ylitettyämme. Edessä piti olla upouutta moottoritietä, jota pitkin olisimme saaneet tasaisen kyydin mutta... Tietä rakentavat työmiehet olivat päättäneet ottaa suurimman osan erääseen siltaan tarkoitetuista tukipalkeista parempaan talteen, josta seurasi se, että silta oli sortunut.

Niinpä liikenne oli ohjattu vuoren ylittävälle serpentiinitielle, jossa hädintuskin kaksi rekkaa/linja-autoa mahtui ohittamaan toisensa. Kaiken lisäksi vuorella oli niin sankka sumu, että näkyvyys ei ollut kovin paljoa yli 10m. Bussikuskiamme tämä ei kuitenkaan haitannut ja ainoa mikä hidasti vauhtiamme, oli muut autoilijat, jotka tietysti ajoivat todella varovasti vallitsevissa olosuhteissa.

Kuskin ajotyyli oli kaikkea muuta kuin ennakoiva, joten jatkuvat kiihdytykset ja jarrutukset tekivät nukkumisen suht mahdottomaksi. Kaikkia kyytiläisiä se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan. Saavutettuamme 20-30 km/h kulkevan parin auton jonon, kuski ei paljoa turvavälistä piitannut, vaan ajoi edellä ajavan henkilöauton puskurissa kiinni ja noitui ääneen muiden köröttelyä.

Yhtäkkiä jonon etummaisena kulkeva auto pysähtyi keskelle tietä ilman mitään näkyvää syytä, hyvä että nukkuvat pysyivät penkeillään äkkijarrutuksen vuoksi. Vastaan tulleen rekkajonon vuoksi joudumme odottamaan ohitse pääsyä hyvän tovin, mutta pulssi ehti tasaantua pysähdyksen aikana sopivasti.

Ohi päästyämme hetken päästä tiellä oli hälytysajoneuvoja ja hinausauto, kun rekka oli ajannut syvälle ojaan. Perävaunun takavalot loistivat tienpinnan alapuolella, joten melkoinen pelastusoperaatio lienee ollut auttajilla edessä. Liekö kuski nukahtanut rattiin tai sankan sumun vuoksi ajautunut ojaan.

Seuraavaksi pulssi taas kiihtyi, kun kuskimme päätti sumussa lähteä ohittamaan edellä ajavaa kahta henkilöautoa. Ihmeen kaupalla ketään ei tullut juuri sillä hetkellä vastaan, mutta näkyväisyys oli niin huono, ettei seuraavaa mutkaa nähnyt ennenkuin se alkoi. Torvet soiden ohitimme mokomat tien tukkeet. Itse puristin rystyset valkoisena penkkiä, enkä muista onko koskaan pelottanut niin paljoa auton kyydissä.

Vuori ylitettiin lopulta enemmän tai vähemmän turvallisesti ja edessä oli hyvä matka hyväkuntoista moottoritietä. Moottoritien loputtua kuski pysähtyi tutkimaan Google Mapsista että missäs sitä oikein ollaan. Unkariksi käydyn keskustelun toisen kuskin kanssa sisältö jäi itselleni epäselväksi ja totuus selvisi minulle vasta paluumatkalla. Olimme ajaneet risteyksestä niin paljon ohi, että järkevämpää oli jatkaa eteen päin ja kääntyä eräälle kärrypolulle joka vie määränpäähän, kuin kääntyä takaisin.

Niinpä ajelimme Romanian maaseudulla huonossa ja vielä huonommassa kunnossa olevien hökkelikylien läpi vievää erittäin kapeaa pikkutietä pitkin. Joka mutkan takana saattoi olla vastassa traktori, irrallaan juokseva koira tai aasi-, tai hevoskärryt. Perillä Csikszeredassa olimme aamulla 9.00 aikoihin, joten parin tunnin ylimääräinen ajelu tuli tehtyä oikean risteyksen missaamisen vuoksi.

Niin Csikszereda, kuin seuraava kohteemme Brasov sijaitsevat Transylvaniassa, joka taas on entistä Unkarin aluetta, ennenkuin 2. maailmansodan aikana alueet laitettiin uudelleen jakoon. Alueen väestöstä n. 80% on unkarilaisia ja loput romanialaisia ja Csikszeredassa on n. 40 000 asukasta. Kaupunki toi hyvin paljon mieleen viime vuonna koluttuja Venäjän kaupunkeja, kuten Kurgan tai Irkutsk. Kaikki on hieman rempallaan, rakennuksia, teitä ja viheralueita myöten. Kaupungin takana oleva vuoristo loi kuitenkin erittäin hienon maiseman sen taustalle. Hotelli oli myös hyvin samanlainen kuin niin monta kertaa Venäjällä, ei mikään loistohotelli, mutta riittävän hyvä.

Perillä meillä oli reilu kaksi vuorokautta aikaa levätä matkarasitus pois, sillä peli oli vasta perjantai iltana. HC Csikszereda oli sillä hetkellä sarjassa toisena, mutta parantuneen oman pelimme vuoksi lähdimme luottavaisin mielin pelaamaan. Ottelu alkoikin hyvin, kun vasta 8 sekunnin pelin jälkeen Slovakki pelaajamme Michal Satek maalasi tilanteeksi 0-1. Vastustajalla oli maalissa HIFK:ssäkin jossain vaiheessa piipahtanut ruotsalainen Joakim Lundström.

Peli eteni tasaisissa merkeissä, vaikka toinen ja varsinkin kolmas erä oli meiltä ajoittain melkoista puolustustaistelua. Se taistelu kuitenkin tuotti tulosta aina jatkoajalle asti, jossa Csikszereda iski 3-2 voittomaalin parin minuutin pelin jälkeen. Suhteutettuna alkukauden heikkoihin peleihin, jatkoaika tappio sarjakakkosta vastaan tuntui kuitenkin lähes voitolta.

Viime postauksessa epäilemäni uusi Tsekkimaalivahtimme Philip Landsman on osoittautunut eriskummallisesta ja vanhanaikaisesta tyylistään huolimatta ihan kelpo maalivahdiksi. Voitto hänellä antaa vielä odottaa itseään, mutta kolmesta pelaamastaan pelistä olemme hävinneet yhden jatkoajalla, yhden voittolaukauskilpailussa ja yhden varsinaisella peliajalla yhden maalin erolla. Kaikissa Philip on pitänyt joukkuetta pystyssä ja kerännyt n. 40 torjuntaa / peli.

Csikszeredan kotiyleisö on täällä päin tunnettu kovasta ja välillä yliampuvasta kannustuksestaan. Hieno fiilis matsissa oli, kun yleisö lauloi ja rummutti yhteen ääneen, mutta hieman pisti hymyilyttämään ne keski-ikäiset mieskatsojat, jotka roikkuivat vaihtoaitioiden yläpuolella olevalla kaiteella ja huutelivat vaihtopenkillemme kuulemani mukaan painokelvottomia solvauksia.

Pelin jälkeisenä aamuna bussin nokka kääntyi pariksi tunniksi kohti Brasovia, jossa siis seuraava peli pelattaisiin sunnuntai iltana. Matkalle osui kuitenkin romanialaishyökkääjämme Albert Tiborin kotikaupunki Tusnad. Kysessä on tosiaan kaupunki, vaikka siellä on vain n.1100 asukasta. Tusnad sijaitsee vuoren rinnettä pitkin kulkevan tien varressa ja on suosittu turistikeskus laskettelurinteineen ja kymmenine hotelleineen. Tiborin vanhemmat pitävät kaupungissa majataloa ja sen yhteydessä ravintolaa, jossa pysähdyimme syömään lounasta. Tiborin isä on myös kaupungin pormestari.

Tarjolla olikin vaikka mitä herkkuja, perinteistä romanialaista kotiruokaa montaa sorttia. Joukkueen johtoryhmä sai jälkiruuaksi isännältä tujaukset 50% Pálinkaa, perinteistä unkarilaista hedelmäviinaa. Isäntä kertoi että pari viikkoa sitten suomalainen, 12 henkinen lasketteluryhmä oli nauttinut Pálinkaa hieman enemmänkin ja heitä piti kantaa alakerran ravintolasta huoneisiin nukkumaan. Suomalaisten maine on tunnettu Romaniassakin.

Brasoviin päästyämme ihmetys oli suuri, kun majapaikkamme oli huoltoaseman yhteydessä oleva rekkaparkki ja sen hotelli. Rakennus sinänsä oli lähes uusi, hyväkuntoinen ja siisti, mutta eipä monikaan joukkueesta ollut ennen huoltoasemalla yötään viettänyt. Tosin viime kaudella Krasnojarskissa taisi olla majapaikkana myös joku rekkamiesten yöpaikka.

Sunnuntaiaamuna joukkueella oli neljä tuntia vapaa-aikaa ennen lounasta ja hallille siirtymistä. Niinpä oli aika toteuttaa kesästä saakka haaveilemani retki n. 30km päässä sijaitsevaan Branin linnaan, jota Draculan kotina mainostetaan. Todellisuudessa Bran Castle antoi Bram Stokerille idean siitä, miltä Draculan linnan tulee näyttää, mutta Draculan esikuva Vladimir Seivästäjä toteutti hirmutekojaan ihan jossain muualla.

Hyppäsimme Kanadalaispelaajamme Robert Izhakin kanssa Überiin ja hurautimme Branin kylään, jossa kyseinen linna sijaitsi. Linnan ympärille on rakennettu melkoinen turistirysä, linnan juurella on iso markkina alue/huvipuisto jossa myytävänä oli jos jonkinlaista vampyyrikrääsää.

Itse linna sen sijaan oli juuri niin upea, kuin 1322 rakennetun linnan kuvitteleekin olevan ja se voisi ulkonäkönsä puolesta ihan hyvin olla Draculan koti. Vuorenrinteellä sijaitseva linna hallitsee alapuolella olevan kylän maisemaa ja näyttää sijaintinsa vuoksi olevan korkeampi kuin todellisuudessa onkaan. Sisältä linna on entisöity museoksi ja turvalliseksi turisteille, mutta muutama paikka, kuten sisäpiha on jätetty lähes alkuperäiseen kuntoon. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos sinne päin sattuu joskus osumaan.

Brasovin kaupunki taas on alueen suurin n. 300.000 asukkaalla, harmittavasti kaupungin keskustaan ei ollut aikaa tutustua. Etenkin vanha kaupunki on kuulema erittäin kaunis.

Corona Brasovia vastaan maalillemme asettui kuukauden selkävaivojen takia sivussa ollut Kiss Bence. Peliotteista ei olisi uskonut, että mies kärsi pitkään selkävaivoista. Löimme ensimmäisessä erässä taululle 0-3 lukemat ja onnistuimme puolustamaan johtoamme loppuun asti, lopputuloksen ollessa 1-3. Kiss Bence torjui 44 kertaa ja palkittiin joukkueen sisällä tärkeimpänä pelaajana.

Kyseinen peli oli runkosarjan viimeinen ja jäimme viimeiselle sijalle kahden pisteen päähän paikallisvastustaja Vasas Budapestia. Nyt voi vaan spekuloida, että jos seurajohto olisi reagoinut aikaisemmin ja vaihtanut päävalmentajaa edes kuukautta aikaisemmin, mikä olisikaan sijoituksemme ollut. Ylempään jatkosarjaan tuskin siltikään olisi ollut asiaa, mutta uuden päävalmentajan alaisuudessa olemme voittaneet kaksi peliä, kolme kertaa menty jatkoajalle ja kaksi peliä hävitty varsinaisella peliajalla. Entisen valmentajan aikana voittoja tuli 33 pelissä 2 ja muutama jatkoaikatappio päälle.

Alempi loppusarja alkaa kotipelillä huomenna keskiviikkona ja viimeaikaisten esitysten jälkeen lähdemme siihen luottavaisina.

Romania tourin kotimatka meni ilman kommelluksia kelin ollessa hyvä ja kuskin osattua ajaa oikeaa reittiä. Kotona olimme maanantai aamuna 5.00 aikaan, joten kymmenen tuntia kului tähän matkaan.

Käynnistymässä on viimeinen kuukausi pestistäni täällä, aika menee aina todella nopeasti kun on kivaa. Jatkosta ei ole vielä en tarkemmin juteltu, mutta olen kyllä luottavainen että jatkoa on luvassa.