Kultamitaleita ja auringon paistetta
Romanian reissun jälkeen edessä oli maajoukkuetauko ja valmistautuminen viimeisiiä sarjapeleihin. Playoff paikka oli vielä hyvin alkaneen vuoden ja parantuneen pelaamisemme ansiosta saavutettavissa.
Tauolla oli kuitenkin aika ottaa äkkilähtö Suomeen pikaiselle lomalle. Loman tosin olisi voinut viettää hieman erilaisessa säässä, kuin siinä "lumi-infernossa", joka Suomessa oli päällä. Tässä vaiheessa Unkarin talvi oli jo alkanut taittua ja vähäiset lumet sulaa. Tällä hetkellä kevät on täällä jo pitkällä, muutamana päivänä on ollut +20 lämmintä, joten jopa kesäiset ovat kelit ajoittain olleet. Tuollainen 1,5kk kestävä talvi on kyllä ihan sopivan mittainen. Joulukuun puolestavälistä Tammikuun loppuun kesti kylmä ja luminen kausi täällä.
Erste Ligan runkosarjasta ylempään jatkosarjaan pääsi siis 5 joukkuetta ja alempaan jatkosarjaan 6. Alemman jatkosarjan 3 parasta pääsee vielä pelaamaan playoffeja ylemmän jatkosarjan joukkueiden kanssa. Runkosarjassa jäimme lopulta viimeiselle sijalle, joten ihan hirveitä odotuksia alempaan loppusarjaan ei ollut. Jos joku olisikin Joulun aikaan ääneen sanonut, että joukkueemme taistelee tosissaan playoff paikasta viimeisiin peleihin asti, sitä olisi tuskin kukaan uskonut.
Niin kuitenkin kävi, että Uuden vuoden jälkeisten peliemme voittoprosentti oli karvan alle 50% ja toiseksi viimeiseen peliin asti meillä oli mahdollisuutemme. Joukkueessa jyllännyt influenssa aalto, sekä pari loukkaantumista kuitenkin aiheuttivat sen, että kauden viimeinen peli Wienissä jäi merkityksettömäksi. Lopullinen sijoituksemme 9. oli olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan mukava päätös kaudelle syyskauden konttaamisen jälkeen. Luulen, että jos tarvittavat muutokset seuran ja joukkueen sisällä olisi tehty loka-marraskuussa, olisimme olleet playoffeissa.
Miesten viimeisen Wienin pelin kanssa samana viikonloppuna pelattiin naisten sarjan, EWHL:n Final 4 lopputurnaus niin ikään Itävallassa, Kapfenbergissä. Sain seuralta käskyn jättää Wienin reissu väliin ja matkustaa EWHL-joukkueen kanssa mitalitaistoon. Turnauksen ensimmäisessä välierässä Risto Kurkisen valmentama Vienna Sabres voitti Bolzanon ja eteni loppuotteluun. Heti perään, toisessa välierässä kohtasimme Kazakstanilaisen Aisulu Almatyn ja pelistä muodostuikin melkoinen trilleri. Kaksi ensimmäistä erää mentiin tiukasti 0-0 tilanteessa, mutta kolmannessa erässä onnistuimme kerran maalinteossa ja pääsimme finaaliin. Edessä oli siis suomalaisvalmentajien kaksintaistelu, meidän päävalmentajan ollessa valmentajavelho Jari Risku.
Kapfenberg sijaitsee n.150km Wienistä lounaaseen ja koko matka tie kulkee todella hienoissa maisemissa kahden vuorijonon välisessä laaksossa. Kapfenberg on reilu 23 000 asukkaan terästehdas kaupunki. Pelien ohella kaupunkiin ei ollut juurikaan aikaa tutustua, koska majoituimme n. 30km päässä, vielä pienemmässä Krieglachissa. Tämä n. 5000 asukkaan kylä näytti juuri siltä, miltä tyypillinen Keski-Eurooppalainen kylä varmaan jokaisen mielestä näyttää. Pääkatua ympäröi tiiviisti rakennetut alppityyliset rakennukset ja taustalla molemmin puolin nousevilla vuorenrinteillä oli peltoja ja taloja siellä täällä.
Tuli myös huomattua että kolmen vuoden saksan kielen opiskelut ja Rammsteinin musiikin kuuntelu auttoi edes auttavasti ymmärtää helpoimpia saksankielisiä lauseita. Tosin paikallisilla tuntui olevan sama ongelma englannin kielen kanssa, mutta hyvin tultiin juttuun.
Finaalimatsissa olimme tasakentällisin ottelun hallitseva osapuoli, mutta varsinkin toisen erän jäähysuman ansiosta Vienna Sabres pääsi pyörittämään peliä vaarallisesti ja kolmanteen erään siirryttiinkin Viennan 2-1 johdossa.
Kolmannessa erässä, jäähyistä selvittyämme ja saatuamme oman pelimme jälleen uomiinsa, peli oli kuitenkin suht selvä. Kultamitalit matkasivat Budapestiin 3-5 voitolla. Aika monta vuotta putkeen on tullut työskenneltyä häntäpään joukkueissa, joten oli kuva tunne välillä voittaakin jotain. Seurallemme voitto oli historian ensimmäinen, joten pelaajat ja seurajohto olivat erittäin innoissaan.
Tällä hetkellä valmentamistani joukkueista pelejä jatkaa vielä miesten kakkosjoukkue joka pelaa Euroopan yliopistosarjaa EUHL:ää, sekä poikien U18 ja U20 joukkueet. Naisten joukkueella on vielä Unkari Cupin pelejä jäljellä ja miesten Erste Liga joukkuekin alkaa harjoittelemaan huomenna tiistaina pienen lepotauon jälkeen. Viime postauksessa mainitsemani viimeinen kuukausi siis venähtää tämän hetken tiedon mukaan vielä kahdeksi kuukaudeksi lisää ja näillä näkymin kausi täällä päättyy lopullisesti huhtikuun lopussa. Tosin Keski-Eurooppalaiseen tapaan, täytyy tämäkin ottaa hieman varauksella, asiat ja suunnitelmat tuntuvat muuttuvan välillä aika nopeasti.
Viime viikolla sain kuitenkin tiedon, että sopimustani tullaan jatkamaan myös ensi kaudeksi, joten kesän jälkeen on edessä paluu Budapestiin. Mukavaa että tulevaisuus on tiedossa jo tässä vaiheessa, eikä tarvitse koko kesää hermoilla ja etsiä uutta työpaikkaa. Nyt seuralla on tavoitteena palkata suomalaisia pelaajia ja maalivahdin, toivottavasti meille sopivia löytyy.
Ja tosiaan, ei täältä kesän kynnykseltä mikään kiire vielä Suomeen olekaan, odotellaan että sieltä lumet sulaa ja ilmat lämpenee.
Tauolla oli kuitenkin aika ottaa äkkilähtö Suomeen pikaiselle lomalle. Loman tosin olisi voinut viettää hieman erilaisessa säässä, kuin siinä "lumi-infernossa", joka Suomessa oli päällä. Tässä vaiheessa Unkarin talvi oli jo alkanut taittua ja vähäiset lumet sulaa. Tällä hetkellä kevät on täällä jo pitkällä, muutamana päivänä on ollut +20 lämmintä, joten jopa kesäiset ovat kelit ajoittain olleet. Tuollainen 1,5kk kestävä talvi on kyllä ihan sopivan mittainen. Joulukuun puolestavälistä Tammikuun loppuun kesti kylmä ja luminen kausi täällä.
Erste Ligan runkosarjasta ylempään jatkosarjaan pääsi siis 5 joukkuetta ja alempaan jatkosarjaan 6. Alemman jatkosarjan 3 parasta pääsee vielä pelaamaan playoffeja ylemmän jatkosarjan joukkueiden kanssa. Runkosarjassa jäimme lopulta viimeiselle sijalle, joten ihan hirveitä odotuksia alempaan loppusarjaan ei ollut. Jos joku olisikin Joulun aikaan ääneen sanonut, että joukkueemme taistelee tosissaan playoff paikasta viimeisiin peleihin asti, sitä olisi tuskin kukaan uskonut.
Niin kuitenkin kävi, että Uuden vuoden jälkeisten peliemme voittoprosentti oli karvan alle 50% ja toiseksi viimeiseen peliin asti meillä oli mahdollisuutemme. Joukkueessa jyllännyt influenssa aalto, sekä pari loukkaantumista kuitenkin aiheuttivat sen, että kauden viimeinen peli Wienissä jäi merkityksettömäksi. Lopullinen sijoituksemme 9. oli olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan mukava päätös kaudelle syyskauden konttaamisen jälkeen. Luulen, että jos tarvittavat muutokset seuran ja joukkueen sisällä olisi tehty loka-marraskuussa, olisimme olleet playoffeissa.
Miesten viimeisen Wienin pelin kanssa samana viikonloppuna pelattiin naisten sarjan, EWHL:n Final 4 lopputurnaus niin ikään Itävallassa, Kapfenbergissä. Sain seuralta käskyn jättää Wienin reissu väliin ja matkustaa EWHL-joukkueen kanssa mitalitaistoon. Turnauksen ensimmäisessä välierässä Risto Kurkisen valmentama Vienna Sabres voitti Bolzanon ja eteni loppuotteluun. Heti perään, toisessa välierässä kohtasimme Kazakstanilaisen Aisulu Almatyn ja pelistä muodostuikin melkoinen trilleri. Kaksi ensimmäistä erää mentiin tiukasti 0-0 tilanteessa, mutta kolmannessa erässä onnistuimme kerran maalinteossa ja pääsimme finaaliin. Edessä oli siis suomalaisvalmentajien kaksintaistelu, meidän päävalmentajan ollessa valmentajavelho Jari Risku.
Kapfenberg sijaitsee n.150km Wienistä lounaaseen ja koko matka tie kulkee todella hienoissa maisemissa kahden vuorijonon välisessä laaksossa. Kapfenberg on reilu 23 000 asukkaan terästehdas kaupunki. Pelien ohella kaupunkiin ei ollut juurikaan aikaa tutustua, koska majoituimme n. 30km päässä, vielä pienemmässä Krieglachissa. Tämä n. 5000 asukkaan kylä näytti juuri siltä, miltä tyypillinen Keski-Eurooppalainen kylä varmaan jokaisen mielestä näyttää. Pääkatua ympäröi tiiviisti rakennetut alppityyliset rakennukset ja taustalla molemmin puolin nousevilla vuorenrinteillä oli peltoja ja taloja siellä täällä.
Tuli myös huomattua että kolmen vuoden saksan kielen opiskelut ja Rammsteinin musiikin kuuntelu auttoi edes auttavasti ymmärtää helpoimpia saksankielisiä lauseita. Tosin paikallisilla tuntui olevan sama ongelma englannin kielen kanssa, mutta hyvin tultiin juttuun.
Finaalimatsissa olimme tasakentällisin ottelun hallitseva osapuoli, mutta varsinkin toisen erän jäähysuman ansiosta Vienna Sabres pääsi pyörittämään peliä vaarallisesti ja kolmanteen erään siirryttiinkin Viennan 2-1 johdossa.
Kolmannessa erässä, jäähyistä selvittyämme ja saatuamme oman pelimme jälleen uomiinsa, peli oli kuitenkin suht selvä. Kultamitalit matkasivat Budapestiin 3-5 voitolla. Aika monta vuotta putkeen on tullut työskenneltyä häntäpään joukkueissa, joten oli kuva tunne välillä voittaakin jotain. Seurallemme voitto oli historian ensimmäinen, joten pelaajat ja seurajohto olivat erittäin innoissaan.
Tällä hetkellä valmentamistani joukkueista pelejä jatkaa vielä miesten kakkosjoukkue joka pelaa Euroopan yliopistosarjaa EUHL:ää, sekä poikien U18 ja U20 joukkueet. Naisten joukkueella on vielä Unkari Cupin pelejä jäljellä ja miesten Erste Liga joukkuekin alkaa harjoittelemaan huomenna tiistaina pienen lepotauon jälkeen. Viime postauksessa mainitsemani viimeinen kuukausi siis venähtää tämän hetken tiedon mukaan vielä kahdeksi kuukaudeksi lisää ja näillä näkymin kausi täällä päättyy lopullisesti huhtikuun lopussa. Tosin Keski-Eurooppalaiseen tapaan, täytyy tämäkin ottaa hieman varauksella, asiat ja suunnitelmat tuntuvat muuttuvan välillä aika nopeasti.
Viime viikolla sain kuitenkin tiedon, että sopimustani tullaan jatkamaan myös ensi kaudeksi, joten kesän jälkeen on edessä paluu Budapestiin. Mukavaa että tulevaisuus on tiedossa jo tässä vaiheessa, eikä tarvitse koko kesää hermoilla ja etsiä uutta työpaikkaa. Nyt seuralla on tavoitteena palkata suomalaisia pelaajia ja maalivahdin, toivottavasti meille sopivia löytyy.
Ja tosiaan, ei täältä kesän kynnykseltä mikään kiire vielä Suomeen olekaan, odotellaan että sieltä lumet sulaa ja ilmat lämpenee.
 |
| Tuomas ja Janne pyörähtivät viikonloppureissulla Budapestissä. Marriot hotellin kattoterassilla oli hyvät maisemat poseerata |
 |
| Budapest Eye iltavalaistuksessa |
 |
| Krieglachin pääkatu. Vasemmalla hotellimme Gasthof Stocker |
 |
| Krieglachin maisemia aamukävelyllä |
 |
| EWHL:n mestarijoukkueen maalivahtiyksikkö. Vasemmalla Anikó Németh ja oikealla Stephanie Nehring |
 |
| Välillä on ihan kivaa saada tälläinenkin |
Kommentit
Lähetä kommentti