Suomi mafia

Arki rullaa niin tasaisena ettei paljoa kirjoitettavaa tahdo löytyä. Kovin on erilainen pesti käynnissä kuin Kiinassa, milloin uutta ja ihmeellistä tapahtui lähes joka viikko. Puolensa molemmilla ja jotain kertomisen arvoista täälläkin silti tapahtuu, vaikkakin paljon harvemmin.

Edellisen postauksen jälkeen pelit jatkuivat alakanttiin ja niinhän siinä kävi, niinkuin usein tappioputkessa olevassa jääkiekkojoukkueessa tuppaa tapahtumaan, päävalmentaja Tamas "Cica" Gröschl sai potkut. Cica on todella mukava tyyppi ja hänestä on tullut täällä paras kaverini, joten potkut tuntuivat henkilökohtaisesti aika raskaalta. Valmennustriomme Niko Suoraniemi mukaan laskettuna toimi kaiken kaikkiaan todella mukavasti, joten sen hajoaminen oli ikävä, mutta ymmärrettävä tapahtuma.

Päävalmentajan paikan otti U21 joukkuetta valmentanut Jens Brandstrom, joka kieltämättä toi joukkueen pelaamiseen uutta ryhtiä. Jensin skandinaavinen ja modernimpi pelin rakenne ja organisointi on ollut lopulta joukkueelle hyväksi, mutta heikohkon pelaajamateriaalin takia edelleen joudumme joka pelissä venymään parhaimpaamme pärjätäksemme. Minä ja Niko Suoraniemi saimme siis jatkaa tehtävissämme ja Cicakin lopulta päätyi valmentamaan seuran U21 joukkuetta, joten yhteistyö hänenkin kanssaan jatkuu edelleen.

Ennen Cican lähtöä joukkueessa tapahtui jo muutamia muutoksia, yhdelle kanadalaishyökkääjälle ja yhdelle paikalliselle näytettiin ovea ja tilalle palkattiin suomalaiset Eetu Koski ja Miro Hovinen. Miron kanssa olimme jo aikaisemmin tavanneet Goaliepron kesäjäillä, kun maalivahtiveljensä Niko harjoitteli meidän mukana siellä. Mukavaa oli saada Suomi mafia pystyyn, nyt joukkueessa on neljä Suomea puhuvaa.

Tai itseasiassa kirjoitushetkellä enää kolme, Miro Hovinen päätti lähteä 15 pelin jälkeen takaisin Suomeen vaimonsa ollessa viimeisillään raskaana. Mirosta tuli todellinen puolustuksen kulmakivi jonka menettäminen on iso takaisku joukkueelle, toivotaav että jostain löydämme vastaavan pelaajan tilalle.

Pari viikkoa sitten oli jälleen vuorossa Romanian reissu, jolle tällä kertaa lähdin mukaan. 4.12. klo. 22.00 bussi starttasi kotihallimme Tüskecsarnokin pihasta 11h matkalle kohti Csikszeredaa. Muistissa oli vielä viime kevään kauhumatka hernerokkasumuineen ja kiertoteineen vuoriston yli, mutta tällä kertaa matka sujui niin hyvin kuin noin pitkä bussimatka nyt vaan voi sujua. Harvinaista kyllä, sain jopa nukuttua bussissa.

Erste Ligan romanialaisjoukkueet ovat kaikki Transylvanian alueelta, joka on entistä Unkarilaisaluetta. Valtaosa ihmisistä siis puhuvat unkaria ja kulttuuri vaikuttaisi olevan hyvin samankaltainen. Tällä kertaa tukikohtamme oli Csikszeredan kaupungissa (paikallisella kielellä Miercurea Ciuc) vaikka emme siellä pelaanneetkaan. Kaupungissa on vajaa 50000 asukasta ja se tuo mieleen vahvasti tietyt, ei niin hienot kaupungit Venäjällä.

Ensimmäinen peli oli vajaan 2 tunnin ajomatkan päässä Gyergyossa. Gyergyo on yksi Romanian kylmimmistä kaupungeista ja sen kyllä huomasi. Googletin että siellä on jopa 160 pakkaspäivää vuodessa, tuli vaan mieleen että ei olisi mukavaa olla siellä töissä. Gyergyossa on n. 20000 asukasta ja on yksi masentavimmista paikoista missä olen käynyt. Kävelin kaupungilla ennen peliä ja perjantai iltana kadut olivat tyhjillään ja katulamput olivat niin himmeitä että ne juuri ja juuri valaisivat. Jonkinlainen tori oli avoinna, mutta köyhä oli senkin tarjonta eikä asiakkaita juurikaan näkynyt.

Itse peli oli jäähallissa joka oli kylmin kokemus sitten Korpilahden Pyrinnön ulkojääotteluiden. Peli oli meille täysin voitettavissa, mutta 0-2 johtomme suli paikallisten tuomareiden avustuksella ja lopputuloksena oli 3-2 jatkoaikatappio.

Toinen peli oli Brasovissa, sekin 2 tunnin ajomatkan päässä Csikszeredasta ja joka on kaupunkina ihan erilainen Csikszeredaan ja Gyergyoon verrattuna. Modernimpi ja isompi vajaalla 300 000 asukkaallaan. Harmittavasti siellä ei taaskaan ollut aikaa tutustua nähtävyyksiin sen enempää. Peliin lähtiessä olimme selkeä altavastaaja ja vaikka 0-2 johtomme jälleen suli, tällä kertaa 5-4 voittomaalikilpailussa, oli peli meiltä varsin hyvä suoritus. Erityismaininta kolmosmaalivahdille János "Jani" Gádacsille, joka ei juuri peliaikaa ole saanut, mutta pelasi minun aikana uransa parhaan pelin.

Brasovista kotimatka Budapestiin kesti 10 tuntia, eikä silläkään matkalla ollut mitään ongelmia ja unikin tuli jälleen vaivatta. Tai no, ehkä ongelmaksi voidaan laskea tärkeilevä romanialaistullimies, jota ei miellyttänyt bussimme tukossa ollut keskikäytävä ja joka odotutti meitä rajalla n. 40min ennen passitarkastusta.

Kaiken kaikkiaan reissu oli pelillisesti aika hyvä. Ei ole helppoa pitkän bussimatkan jälkeen pelata, vaikkakin välissä on aina yksi vapaapäivä. Piste molemmista peleistä, vaikka enemmänkin olisi ollut tarjolla, on kuitenkin hyvä suoritus nuorelta joukkueeltamme ottaen huomioon olosuhteet, joihin siis kuuluu räikeästi kotiinpäin vetävät tuomarit.

Alkukauden joukkueessamme pelannut, amerikkalaismaalivahti Ian Sylves joutui myös jättämään joukkueen valmentajanvaihdoksen aikoihin terveydillisistä syistä ja viime viikolla seura palkkasi uuden maalivahdin. NHL-legenda Martin Brodeurin poika Jeremy saapui vahvuuteemme viime viikolla ja pelaa ensimmäisen pelinsä tulevana viikonloppuna. Ilmeisesti kyseessä ei ole aivan isänsä tasoinen veskari, koska tänne tulee pelaamaan ja haiskahtaa että GM teki sopimuksen pelkän nimen perusteella. Toivotaan kuitenkin että Jeremy onnistuu ja tuo syvyyttä maalivahtipeliimme.

Budapestissä ehti olla jo lunta muutaman päivän ajan, mutta tällä hetkellä lämmintä on hieman vajaa +10 astetta ja loppuviikolle luvattu jopa +15. Joulutunnelmasta ei siis juurikaan voida puhua. Ensi maanantaina matkustan pikaiselle joululomalle Suomeen, mutta 28. päivä pelit täällä taas jatkuvat, joten pyhät ehdin juuri olla Suomessa. Syksyn aikana en tällä kertaa siellä vierailutkaan, joten on ihan mukavaa päästä edes pikaisesti käymään.