Kultaputki
Edellisestä postauksesta on vierähtänyt taas jo muutama kuukausi, joten lienee aika päivittää alkuvuoden kuulumiset.
Miesten joukkueen kausi jatkui mollivoittoisesti, eikä siitä tuloksellisesti jäänyt mitään kerrottavaa. Runkosarjan jälkeen sijoituksemme oli 9. ja sijoituspeleissä onnistuimme ryssimään vielä pahemmin ja tipahdimme 10. eli viimeiselle sijalle.
Mahdollisuudet menetettyämme seura aloitti Suomen Liigastakin tutun tyhjennysmyynnin ja viimeiset pelit pelasimme vajaalla kokoonpanolla, sekä junioreista nostetuilla pelaajilla. Mm. maalivahdit Bence Kiss ja Jeremy Brodeur siirtyivät toisiin seuroihin, joten kaksi viimeistä peliä maalilla pelasi kärsivällisesti näyttöpaikkaansa odottanut Janós "Jani" Gadacsi. Mielenkiintoisempi tarina sen sijaan oli se, että viime kauteen pelaajauransa päättänyt ja täysipäiväisen valmentamisen aloittanut Mark Hajek puki jälleen varusteet päälleen varamaalivahdiksi. Onneks maalivahdin vaihdosta ei näissä peleissä tarvinnut tehdä, olisi Markilla ollut hikinen ilta 2 jääharjoituksen jälkeen hypätä pelaamaan.
Loppukautta ja loppupelejä lähestyttäessä hyppäsin työskentelemään enemmän seuran naisten joukkueen kanssa, jonka päävalmentajana siis toimii Mika Väärälä. Naisten kausi oli vuodenvaihteeseen saakka pelkkää voitosta voittoon kulkemista, mutta sitten alkoi paha loukkaantumisten suma.
Marraskuun lopussa naiset voittivat jo Euroopan Super Cupin, jossa myös maalivahtimme Valerie Lamenta palkittiin sarjan parhaana maalivahtina. Helmikuussa edessä oli Unkarin mestaruuden finaalit paikallisvastustajaamme MAC Budapestia vastaan. Seurojen välillä on myös sisäisiä jännitteitä, molemmat haluavat olla maan paras naiskiekkojoukkue. Vaikka olimmekin voittaneet kaikki kauden kohtaamiset, nyt loukkaantumiset ja seuran sisältä tullut paine teki finaalisarjasta todella tiukan. Lopulta kuitenkin pokkasimme kirkkaimmat mitalit otteluvoitoin 2-1. Unkarin sarja ei ole tasoltaan kovinkaan kova ja ainoastaan MAC:lla ja meillä on oikeasti mahdollisuus se voittaa.
Finaaleita seuraavana viikonloppuna oli edessä matka Kööpenhaminaan, EWHL-sarjan viimeisiin runkosarjapeleihin HC Hvidovrea vastaan. Itselleni oli mukavaa vaihtelua päästä hieman matkustamaan, kaikki päivät kun yleensä sujuu Budapestissa hallin ja kodin välillä. Sää Kööpenhaminassa oli ihan karmea, vettä, räntää ja lunta tuli ensimmäisenä päivänä taivaalta vaakatasossa, eikä hotellilta tehnyt mieli liikkua mihinkään muualle kuin hallille peliä varten.
Toisena päivänä, toisen pelin jälkeen sen sijaan ilma oli paljon siedettävämpi ja oli paljon aikaa tutustua hieman nähtävyyksiinkin. Molemmat pelit voitettuamme kävimme katsomassa mm. Pieni Merenneito patsaan, kuningattaren palatsin, sekä kuuluisan Nyhavn kanavakadun.
Viikko Tanskan matkan jälkeen edessä oli EWHL Final 4 viikonloppu Itävallassa, pienessä, n. 16000 asukkaan Spittal an der Draun kaupungissa. Toimistomme kunnostautui taas kerran asioiden hoidossa lähtövalmisteluissa. Minulle sanottiin ettei hotellissa ole tilaa, joten tästä syystä en mukaan matkaan pääse. Lähtöpäivän aamuna heräsin puheluun että 10min aikaa pakata, bussi tulee hakemaan kotiovelta ja siinä sitten silmät ristissä ylös, pakkaaminen ja lähtö 7 tunnin bussimatkalle kohti Itävaltaa.
Tässä vaiheessa tiedot Italian Koronavirustilanteesta alkoi leviämään uutisiin ja meitä se kosketti sen verran, että turnauksessa oli mukana EVB Eagles South Tyrol. Joukkue on Bolzanosta, joka ei siihen aikaan ollut vielä tartunta-aluetta, mutta lähellä kuitenkin.
Turnaukseen emme edelleenkään olleet saanut kaikkia loukkaantuneita pelaajia mukaan, mutta niin vain onnistuimme ensin välierässä voittamaan kazakstanilaisen Aisulu Almatyn tiukasti 1-0, sekä finaalissa jälleen MAC Budapestin 4-2. Naisten joukkueemme voitti siis kaiken mahdollisen, ei huono kausi ollenkaan.
Turnauksen loppuseremonioissa nähtiin melkoinen järjestäjien aivopieru, kun kaikki neljä joukkuetta kättelivät toisiaan, myös siis Bolzanon joukkue. Tänä päivänä toivottavasti asiat järjestettäisiin siellä paremmin.
Tätä kirjoittaessa kaikki urheilutapahtumat on Unkarissa peruttu, niinkuin koko Euroopassa. Korona tuli tänne hieman jälkijunassa, mutta eiköhän se täälläkin ala kiihtyvällä tahdilla leviämään. Jostain syystä meillä jäljellä olevat (miesten) pelaajat harjoittelevat vielä 3-4 kertaa viikossa, mikä olisi ilman virustakin käsittämätöntä. En tiedä että koskaan missään seura olisi vaatinut harjoituksia jatkettavan viimeisten pelien jälkeen. Moni pelaaja tosin katkaisivat sopimuksensa kultaisella kädenpuristuksella ja lähtivät kotiin.
Kevät on täällä jo aika pitkällä ja toissapäivänä sain luontoäidiltä hienon syntymäpäivälahjan, kun lämmintä oli +19C, auringossa varmasti pitkälle yli +20C. Tällä tietoa harjoitukset jatkuvat maaliskuun loppuun, mutta sen jälkeen jatko on kaikkiaan ihan epävarmaa. Seurassa tulee tapahtumaan joitain isoja muutoksia, eikä kukaan tiedä kenellä on jatkoa luvassa ensi kaudelle. Myös koronavirus voi vaikeuttaa palaamista Suomeen. Palkanmaksun jatkuminen kuun vaihteen jälkeen on myös täysin epävarmaa, täällä tuntuu olevan viidakon lait näissä asioissa, eikä seura välttämättä kunnioita sopimuksia niin kuin kuuluisi. Täytyy vain olla hereillä näiden asioiden kanssa.
Toisaalta, eipä sinne Suomen sateeseen mikään kiire tässä olekkaan, mukavahan tästä auringosta ja lämmöstä on nauttia.
Miesten joukkueen kausi jatkui mollivoittoisesti, eikä siitä tuloksellisesti jäänyt mitään kerrottavaa. Runkosarjan jälkeen sijoituksemme oli 9. ja sijoituspeleissä onnistuimme ryssimään vielä pahemmin ja tipahdimme 10. eli viimeiselle sijalle.
Mahdollisuudet menetettyämme seura aloitti Suomen Liigastakin tutun tyhjennysmyynnin ja viimeiset pelit pelasimme vajaalla kokoonpanolla, sekä junioreista nostetuilla pelaajilla. Mm. maalivahdit Bence Kiss ja Jeremy Brodeur siirtyivät toisiin seuroihin, joten kaksi viimeistä peliä maalilla pelasi kärsivällisesti näyttöpaikkaansa odottanut Janós "Jani" Gadacsi. Mielenkiintoisempi tarina sen sijaan oli se, että viime kauteen pelaajauransa päättänyt ja täysipäiväisen valmentamisen aloittanut Mark Hajek puki jälleen varusteet päälleen varamaalivahdiksi. Onneks maalivahdin vaihdosta ei näissä peleissä tarvinnut tehdä, olisi Markilla ollut hikinen ilta 2 jääharjoituksen jälkeen hypätä pelaamaan.
Loppukautta ja loppupelejä lähestyttäessä hyppäsin työskentelemään enemmän seuran naisten joukkueen kanssa, jonka päävalmentajana siis toimii Mika Väärälä. Naisten kausi oli vuodenvaihteeseen saakka pelkkää voitosta voittoon kulkemista, mutta sitten alkoi paha loukkaantumisten suma.
Marraskuun lopussa naiset voittivat jo Euroopan Super Cupin, jossa myös maalivahtimme Valerie Lamenta palkittiin sarjan parhaana maalivahtina. Helmikuussa edessä oli Unkarin mestaruuden finaalit paikallisvastustajaamme MAC Budapestia vastaan. Seurojen välillä on myös sisäisiä jännitteitä, molemmat haluavat olla maan paras naiskiekkojoukkue. Vaikka olimmekin voittaneet kaikki kauden kohtaamiset, nyt loukkaantumiset ja seuran sisältä tullut paine teki finaalisarjasta todella tiukan. Lopulta kuitenkin pokkasimme kirkkaimmat mitalit otteluvoitoin 2-1. Unkarin sarja ei ole tasoltaan kovinkaan kova ja ainoastaan MAC:lla ja meillä on oikeasti mahdollisuus se voittaa.
Finaaleita seuraavana viikonloppuna oli edessä matka Kööpenhaminaan, EWHL-sarjan viimeisiin runkosarjapeleihin HC Hvidovrea vastaan. Itselleni oli mukavaa vaihtelua päästä hieman matkustamaan, kaikki päivät kun yleensä sujuu Budapestissa hallin ja kodin välillä. Sää Kööpenhaminassa oli ihan karmea, vettä, räntää ja lunta tuli ensimmäisenä päivänä taivaalta vaakatasossa, eikä hotellilta tehnyt mieli liikkua mihinkään muualle kuin hallille peliä varten.
Toisena päivänä, toisen pelin jälkeen sen sijaan ilma oli paljon siedettävämpi ja oli paljon aikaa tutustua hieman nähtävyyksiinkin. Molemmat pelit voitettuamme kävimme katsomassa mm. Pieni Merenneito patsaan, kuningattaren palatsin, sekä kuuluisan Nyhavn kanavakadun.
Viikko Tanskan matkan jälkeen edessä oli EWHL Final 4 viikonloppu Itävallassa, pienessä, n. 16000 asukkaan Spittal an der Draun kaupungissa. Toimistomme kunnostautui taas kerran asioiden hoidossa lähtövalmisteluissa. Minulle sanottiin ettei hotellissa ole tilaa, joten tästä syystä en mukaan matkaan pääse. Lähtöpäivän aamuna heräsin puheluun että 10min aikaa pakata, bussi tulee hakemaan kotiovelta ja siinä sitten silmät ristissä ylös, pakkaaminen ja lähtö 7 tunnin bussimatkalle kohti Itävaltaa.
Tässä vaiheessa tiedot Italian Koronavirustilanteesta alkoi leviämään uutisiin ja meitä se kosketti sen verran, että turnauksessa oli mukana EVB Eagles South Tyrol. Joukkue on Bolzanosta, joka ei siihen aikaan ollut vielä tartunta-aluetta, mutta lähellä kuitenkin.
Turnaukseen emme edelleenkään olleet saanut kaikkia loukkaantuneita pelaajia mukaan, mutta niin vain onnistuimme ensin välierässä voittamaan kazakstanilaisen Aisulu Almatyn tiukasti 1-0, sekä finaalissa jälleen MAC Budapestin 4-2. Naisten joukkueemme voitti siis kaiken mahdollisen, ei huono kausi ollenkaan.
Turnauksen loppuseremonioissa nähtiin melkoinen järjestäjien aivopieru, kun kaikki neljä joukkuetta kättelivät toisiaan, myös siis Bolzanon joukkue. Tänä päivänä toivottavasti asiat järjestettäisiin siellä paremmin.
Tätä kirjoittaessa kaikki urheilutapahtumat on Unkarissa peruttu, niinkuin koko Euroopassa. Korona tuli tänne hieman jälkijunassa, mutta eiköhän se täälläkin ala kiihtyvällä tahdilla leviämään. Jostain syystä meillä jäljellä olevat (miesten) pelaajat harjoittelevat vielä 3-4 kertaa viikossa, mikä olisi ilman virustakin käsittämätöntä. En tiedä että koskaan missään seura olisi vaatinut harjoituksia jatkettavan viimeisten pelien jälkeen. Moni pelaaja tosin katkaisivat sopimuksensa kultaisella kädenpuristuksella ja lähtivät kotiin.
Kevät on täällä jo aika pitkällä ja toissapäivänä sain luontoäidiltä hienon syntymäpäivälahjan, kun lämmintä oli +19C, auringossa varmasti pitkälle yli +20C. Tällä tietoa harjoitukset jatkuvat maaliskuun loppuun, mutta sen jälkeen jatko on kaikkiaan ihan epävarmaa. Seurassa tulee tapahtumaan joitain isoja muutoksia, eikä kukaan tiedä kenellä on jatkoa luvassa ensi kaudelle. Myös koronavirus voi vaikeuttaa palaamista Suomeen. Palkanmaksun jatkuminen kuun vaihteen jälkeen on myös täysin epävarmaa, täällä tuntuu olevan viidakon lait näissä asioissa, eikä seura välttämättä kunnioita sopimuksia niin kuin kuuluisi. Täytyy vain olla hereillä näiden asioiden kanssa.
Toisaalta, eipä sinne Suomen sateeseen mikään kiire tässä olekkaan, mukavahan tästä auringosta ja lämmöstä on nauttia.
Erste Liga joukkueen maalivahtiyksikkö. Vasemmalla Bence Kiss, edessä Jani Gadacsi ja oikealla Jeremy Brouder |
Kööpenhaminan Nyhavn kanavakatu |
Naisten voitokas maalivahtiyksikkö. Keskellä Stephanie Nehring ja oikealla Valerie Lamenta |
Synttärikävelyllä Tonavan varrella, lämpöä n. +20C |
Kommentit
Lähetä kommentti