Uusi pesti vampyyrien mailla.

heinäkuuta 29, 2020

Viime kausi päättyi lopulta ikävällä tavalla koko kiekkomaailmassa. Meidän tapauksessa Hokiklub Budapest irtisanoi kaikki pelaajat ja valmentajat Koronapandemian alettua. Hieman jäi tästä hampaankoloon sopimuksessa olleiden irtisanomisajan ja maksetun kotimatkan osalta, näitä kun emme lopulta päässeet nauttimaan. Sen verran reiluja seurassa kuitenkin oltiin, että saimme pitää asuntomme niin pitkään että kotimatka järjestyi.

Kesäloma alkoi epätietoisuudessa mistä löytyisi töitä ensi kaudelle. Kukaan ei siinä vaiheessa tiennyt milloin ensi kausi alkaa, vai alkaako se yleensä ollenkaan. Kuitenkin jo toukokuussa sain puhelun yllättävältä suunnalta, Romaniasta. Transylvaniassa toimivassa Székelyföldi Jégkorong Akadémiassa työskentelevä Tamás Sílle, joka ensimmäisenä Budapestin vuotenani toimi Hokiklub Budapestin urheilujohtajana, oli kuullut tilanteestani ja suositellut minua akatemian maalivahtivalmennuksesta vastaavaksi. Romania ei maana ollut tai ole aivan toivelistani ykkösenä, mutta vallitsevassa epävarmassa tilanteessa halusin varmistaa työpaikan, enkä jäädä kesäksi odottamaan aukeaako jostain vapaa paikka.

Kesän aikana sopimus saatiin kasaan ja vaikka Romanian Koronatilanne numeroiden valossa näyttää pahalta, yritetään täällä saada toiminta käyntiin normaaliaikataululla. Eilen siis saavuin Romaniaan ja Transylvaniaan, paikkaan jossa olen kaksi kertaa käynnyt pelimatkalla Unkarista ja molemmilla kerroilla naureskellut etten kyllä ikinä voisi työskennellä täällä.

Transylvania on entistä Unkarin aluetta, jonka Itävalta-Unkarin menetti hävittyään ensimmäisen maailmansodan. Transylvania kuitenkin pysyi vahvasti unkarilaisuudessa kulttuuriltaan ja kieleltään, 99% asukkaista puhuu täällä unkaria. Huonot välit romanialaisten kanssa kuuluu ja näkyy jokapäiväisissä keskusteluissa paikallisten kanssa. Kaikilla kylillä ja kaupungeilla on myös kaksi nimeä, unkarinkielinen ja romaniankielinen. Google Mapsista kun katsoo unkarinkielisellä nimellä, tarjoaa se oikeaa paikkaa, mutta romaniankielistä nimeä.

Ennakko odotuksista huolimatta lento Bukarestiin sujui ihan normaaliin tapaan, poikkeustilanteen huomasi vain hiljaisista lentokentistä ja siitä että kaikkien piti pitää maskia kasvoillaan. Minkäänlaista kontrollia ei maahan saapumisen yhteydessä ollut.

Kentällä vastassa oli Ervin, akatemiamme toimistotyöntekijä ja heikohkosti englantia puhuva, mutta huumorintajuinen tyyppi. Bukarestistä on 180km matka Karcfalvaan (romaniaksi Cârta), mutta matka kesti syömätaukoineen reilu 4 tuntia. Romanialaiseen liikenteeseen pääsi Ervinin kyydissä tutustumaan oikein kunnolla, mies kaahasi tekstiviestejä näpytellen 140km/h satasen alueella ja jälkeen päin naureskeli kollegoilleen miten pelkäsin kyydissä. No, vaikka Ervin ajaisikin hyvin, niin liikenteessä on paljon samanlaisia hulluja. Osa ajaa motarilla 80km/h ja osa kaahaa taulapäänä, aika hullulta vaikutti. Valtateillä saattaa tukkeena olla myös hevoskärryillä kulkevia, joten koskaan ei tiedä mitä seuraavan mutkan takaa eteen tulee.

Illalla kuitenkin saavuimme lopulta Karcfalvaan, 2700 asukkaan pikkukylään, jossa asuinpaikkamme sijaitsee. Aluksi jaan omakotitalon Tamás Síllen kanssa, mutta hän ilmeisesti jossain vaiheessa muuttaa muualle. Kämppiksen kanssa asuminen kieltämättä tuntuu vieraalta, mutta onneksi "Tomi" on mukava ja huomioon ottava tyyppi.

Tänä aamuna lähdimme tutustumiskierrokselle paikalliseen jäähalliin. Vaikka kylä onkin melkoinen loukko, on harjoitteluolosuhteet viimeisen päälle. Jäähalli ja oheisharjoittelutilat ovat uuden karheita, eikä mitään tarvittavaa puutu. Näköjään rahaa löytyy sijoittaa jääkiekkoon, mutta ei infrastruktuuriin.

Virallinen tittelini on mentorivalmentaja ja maalivahtivalmennuksen koordinaattori. Akatemian alla toimii 7 eri seuraa 5:ssä eri kaupungissa / kylässä, joissa kaikissa käyn viikottain ohjaamassa paikallisia maalivahtivalmentajia. Paikkojen nimet ovat niin vaikeita kirjoittaa tai lausua, että menee varmaan pitkään ennenkuin ne opin. Yksi on kuitenkin tuttu, noin 20km Karcfalvasta sijaitseva Csíkszereda (romaniaksi Miercurea Ciuc), jossa pelasimme Budapestin Erste Liga joukkueen kanssa. Kaupunkien välillä matkatakseni sain käyttööni auton, täytyy vaan opetella pärjäämään paikallisen liikenteen seassa.

Tänään on ollut vapaa päivä, mutta n. +30 lämmintä, joten ulkona ei hirveästi tee mieli liikkua. Illalla ajamme vielä Csíkszeredaan illalliselle ja huomenna on vuorossa ensimmäinen oheisharjoitus Sapientia U23 yliopistojoukkueen kanssa, joka on akatemian "edustusjoukkue".