Kauden alkua odotellessa

Jääkiekko on Romaniassa (niinkuin varmaan monessa muussakin maassa) Koronan takia hankalassa tilanteessa. Pelejä ei saa tällä hetkellä järjestää, eikä kukaan tiedä milloin ja miten sarjakausi pääsee alkamaan. Harjoitukset kuitenkin pyörivät täällä jo niissä halleissa mistä jäätä löytyy. Karcfalvan halli on kovassa käytössä kun akatemia seurojen joukkueet käyvät täällä harjoittelemassa, jopa jään kestävyys on välillä ollut vähän niin ja näin.

Akatemian "edustusjoukkue" Sapientia U23 kuitenkin harjoittelee päivittäin klo. 9.00 aamulla ja loppupäivä on varattu akatemian alla olevien seurojen joukkueille. Kertauksena siis, Akatemian keskus on täällä Karcfalvassa ja akatemian alla on seitsemän seuraa, joiden juniorijoukkueet ovat ikäänkuin akatemian suojeluksessa ja joiden pelaajista kootaan akatemia joukkue eri ikäryhmiin. 

Jos kuulostaa monimutkaiselta, niin koko seudun aluejaoittelu ei ole yhtään selkeempää, yritetään kuitenkin selventää. Transylvania on alue Romaniassa, joka on jaettu useampaan maakuntaan. Meidän kylä on Harghitan maakunnassa, Csik:n alueella, joka jakautuu kahtia Felcsik (Ylä Csik) ja Alcsik (Ala Csik) puoliskoihin. Ainakin täällä Felcsikin puolella kaikki kylän nimet alkavat tuolla Csik-etuliitteellä (Csikkarcfalva, Csikszereda, jne.), mutta puhekielessä Csik jätetään pois (Karcfalva, Zsereda). Jotta sekaantuminen olisi varmaa, jokaisella kylällä on myös romaniankielinen nimi (Karcfalva=Cirta, Zsereda=Miercurea Cuic) joita osa paikallisista käyttävät. Tästä n. 30km molempiin suuntiin sijaitsevat alueen isommat kaupungit, juurikin Csikszereda (reilu 40000 asukasta) ja Gyergyó (vajaa 20000 asukasta). 

Kylät ovat lähes järjestään rakentuneet päätien varrelle vieri viereen niin, ettei edes huomaa milloin on jo seuraavassa kylässä. Hallimme siis sijaitsee Karcfalvassa ja talo jossa asun sijaitsee Jenöfalvassa, vaikka kylien rajaa ei huomaa muusta kuin tien viereen asennetusta viitasta.

Csikin alue siis sijoittuu valtavan kokoiseen laaksoon kahden vuorijonon keskelle ja maisemat on sen mukaiset. Karpaattien vuoriston korkein kohta tällä alueella on reilun 2000 metrin korkeudessa. En ala kiipeämään, vaikka sinne mahdollista onkin mennä. Kylämme sijaitsee ihan maaseudulla, ympärillä ja vuoren rinteillä siintää peltoja ja metsää joka suuntaan. Ympäristössä asuu eläimiä joka lähtöön ja naapurin kukko herättää aamulla 5.00 jos ikkuna on sattunut jäämään auki. Liikenteessä vastaan tulee ainakin yhtä paljon traktoreita ja hevoskärryjä kuin autoja.

Liikenne on aika hurjaa. Vauhdit ovat kovia ja teillä ei ole pientareita, joten pyöräilijät ja jalankulkijat näyttävät aika orvoilta muun liikenteen seassa. Mutkan takaa saattaa tosiaan tulla vastaan ne hevoskärryt tai  traktori valtavassa heinälastissa, joiden ohi kaikilla on hirveä kiire. Välillä mennään kolme rinnakkain kapealla tiellä. Ei väliä mitä vauhtia itse ajat, aina takaa tulee joku ja ohittaa.

Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja auttavaisia aivan kuin Unkarissakin ja samalla tavalla jokaista pitää muistaa kätellä joka aamu. Ruotsalaisten kanssa olemme saaneet kuitenkin jo opetettua että meitä tervehditään iskemällä nyrkit vastakkain, niinkuin jo hygienia syistä olisi muutenkin parempi. Sitkeesti paikalliset silti tosiaan kättelevät.

Koronasta vielä sen verran, että huhujen mukaan yleinen tapa täällä on vääristää lukuja ylöspäin lisärahoituksen toivossa, mutta en tiedä pitääkö paikkaansa. Yleisissä paikoissa pitää olla maskit naamalla ja monissa paikoissa ihmisten sisäänpääsyä on rajoitettu. Kuitenkin kaupunkien isoissa marketeissa saa olla porukkaa niin paljon kuin mahtuu.

Kiekon taso, miten sen nätisti sanoisi, no ainakin työtä riittää. Harjoittelu kulttuuri nimenomaan junioreissa on olematonta ja maalivahdit esim. ovat Suomen vastaavaa ikäluokkaa 2-4 vuotta jäljessä. Koulujärjestelmässä ei liikuntatunteja tunneta, joten lasten ohjaaminen urheilullisuuteen on täysin kiinni siitä, mitä vanhemmat tekevät. Lyhyellä kokemuksella he mielummin ohjaavat lapsensa muihin harrastuksiin. 

Mentoroitavanani on 6 enemmän tai lähinnä vähemmän kokenutta mv-valmentajaa, joilla kuitenkin intoa riittää ja halua oppia lisää. Kaksi leiriä olemme jo järjestäneet ja ensimmäinen havaintoni on, että oikeita asioita he pyrkivät tekemään, mutta taito harjoitusten vetämiseen on se suurin puute. Työsarkaa on siis silläkin puolella.

Viime viikonloppuna kaikki akatemian alaiset valmentajat kokoontuivat Seminaariin reilu 50km:n päähän Gyemesiin, jossa oli upea mökkikylä saunoineen ja paljuineen. Ohjelmassa oli perinteisiä ruokia ja juomia, kansantanssi esitys, tutustumista sekä tietysti saunomista. Kaikki tiesivät jo valmiiksi että suomalainenhan siellä saunan lauteilla tulee ensimmäisenä istumaan, niinkuin siinä kävikin. Kerrassaan hieno viikonloppu, vaikka olikin hyvä päästä töihin taas lepäämään maanantaina.

Nyt täällä siis harjoitellaan ja odotellaan mitä syksy tuo tullessaan. Pahin vaihtoehto tietysti olisi se, että hallitus kieltäisi kaikki isommat kokoontumiset, jolloin hallin ovet laitettaisiin säppiin, kausi peruuntuisi ja työt loppuisi siinä samalla. Akatemian johto on kuitenkin tällä hetkellä optimistinen että tavalla tai toisella kausi saadaan aloitettua ja vietyä läpi. Onneksi ilmat on kuitenkin suosineet, tänään mittarissa oli +33 ja sadepäiviä taitaa olla 2 sinä aikana kun olen täällä ollut.

Farkas on alueen ainoa ravintola, seuraavaan on matkaa 10km.

Auringonlaskun aikaan tunnelma saattaa olla aavemainen, niinkuin Transylvaniassa kuuluukin.

Harvoin sitä jääkiekkoharjoituksia pidetään näin valvovan silmän alla.

Sen seuraavaksi lähimmän ravintolan, Karpatian terassilta aukeaa hieno näkymä.

Kerrankin valmennusasun väri on mieleinen.

Akatemian maalivahtivalmentajat mentorinsa ympärillä.

Valmentajien seminaariviikonlopun huipennus oli sauna ja palju.