Jégkorong dolgok - Kiekkojuttuja

marraskuuta 27, 2020

Kirjoitetaanpas välillä vähän enemmän jääkiekosta ja aloitetaan aikuisten tasolta ja Romanian pääsarjasta. Sarja on tällä hetkellä virallisesti tauolla koronatilanteen vuoksi, mutta joukkueet voivat käydä testeissä ja jos löytyy kaksi joukkuetta joilla on tarpeeksi terveitä pelaajia, saa otteluita järjestää varsinaisesta otteluohjelmasta riippumatta. Melkein kaikki joukkueet ovat joutuneet olemaan pelaamatta tartuntojen vuoksi, mutta meillä on on käynyt tuuri ja kolmella testikerralla on löytynyt yhteensä 3 tartuntaa. Vaikka yhdessä vaiheessa peleistä olikin kolmen viikon tauko, olemme päässeet pelien makuun ihan mukavasti.

Sarjassa pelaa yhteensä 7 joukkuetta, jotka voidaan jakaa kahteen kastiin.

"Isot seurat" Corona Brasov, SK Csikszereda, Gyergyo HK ja CSM Galati ovat omassa kastissaan, kolme ensimmäistä pelaavat myös Unkarin Erste Ligaa ja palkkaavat myös joka vuosi ulkolaisvahvistuksia. Heidän kohtaamiset lasketaan ainakin tällä kaudella sekä Erste Ligaan, että Romanian sarjaan. Galati dominoi käsittääkseni kotimaisilla pelaajilla ja pelaa pelkästään Romanian sarjaa.

Meidän akatemiajoukkue Sapientia U23, Steaua Bucuresti ja Sportul Studentesc muodostavat alemman kolmikon. Oikeastaan Sportul on vielä oma lukunsa, joukkue on kuin mikäkin suomalainen kavereista koottu höntsäsarja-joukkue, joka jostain käsittämättömästä syystä pelaa täällä pääsarjaa. Joukkueen maaliero kahdeksan pelin jälkeen on 9-167! He eivät harjoittele ollenkaan, eikä heillä ole kotihallia, vaan he pelaavat ainoastaan vierasotteluita.

Tasoerot ovat siis isot niinkuin odottaa sopii, mutta eipä se kymmenen jäähallin maassa niin ihme olekaan. Neljä parasta menevät playoffeihin, joten ne paikat on tiedossa jo ennen kuin sarja edes alkaa.

Junioripuoli on koronan takia isoissa vaikeuksissa. Sarjoja ei ole vielä edes aloitettu ja tällä hetkellä melkein kaikki hallitkin ovat kiinni, joten harjoittelustakaan ei tule mitään. Meidän akatemian, SZJA:n halli täällä Karcfalvassa on jostain syystä saanut pysyä auki ja akatemian alla olevilla seuroilla on iso etu siitä, että meidän harjoitukset saavat pyöriä. Kuulostaa käsittämättömältä järjestelyltä ja syitä tälle voi vaan arvailla, mutta omalta kannalta tietysti hyvä että on töitä.

Koska koulutkin ovat kiinni ja oppilaat etäopetuksessa, koko paletti on järjestetty niin, että yksi ikäluokka saapuu ja majoittuu Karcfalvaan viikon alussa koronatestien kera. Aamupäivä on koulua netin välityksellä ja iltapäivällä alkavat kiekkotreenit. Kun yksi ikäluokka poistuu, samana iltana saapuu seuraava ikäluokka samalla järjestelyllä. Vähintään yksi paikallinen maalivahtivalmentaja on mukana jokaisen ikäluokan tapahtumassa hoitamassa valmennusta. Oma roolini on olla mukana neuvomassa ja ohjaamassa tämän valmentajan toimintaa.

SZJA:n U18 ja U16 joukkueet pelaavat kuitenkin myös Unkarin junnusarjoissa, joten melkein koko ajan yksi joukkue on pelimatkalla. Unkarilaisjoukkueet kun eivät matkusta tänne pelaamaan.

Aikaisemminkin olen tainnut mainita, että paikalliset juniorit ovat Suomen vastaavaa ikäluokkaa jäljessä niin taidossa kuin fysiikassa sellaiset 2-3 vuotta. Paikallinen koulutusjärjestelmä ei kuulemani mukaan juurikaan tuo liikunnallisuutta, eikä yleinen urheilullisuus muutenkaan lapsilla kovin korkea ole. Suomessakin tästä ollaan huolissaan, mutta toivottavasti meillä ei koskaan tähän tilanteeseen päädytä.

Maalivahtivalmentajilla periaatteessa on tietoa mitä ja miten maalivahteja tulee kehittää, mutta katsantokanta on kovin suppea, koska piirit on pienet ja tietoa on vähän jaettavissa. Kovin innokkaita ovat kuitenkin pääsääntöisesti oppimaan uutta, mikä on tietysti oman työn kannalta ilahduttavaa. Muutama viikko sitten astuin totaalisen ulos omalta mukavuusalueeltani ja pidin valmentajille seminaaripäivän luentoineen ja käytännön tunteineen. Kovasti oli jännitystä ja hermoilua ennen kyseistä tapahtumaa, mutta niin vastaanotto kuin palautekin oli niin hyvää, että toi rutkasti lisää rohkeutta tulevaisuuteen.

Palavereja täällä tykätään pitää paljon ja usein niiden tehokkuus on välillä kaikkea muuta kuin hyvä. Vähintään kerran viikossa mentorivalmentajat istuvat alas kehityskeskusteluun, mutta joskus paliksissa istutaan useamman kerran viikossa. Tämä on ehkä sellainen asia mikä kaikkein vähiten maistuu, itse kun tykkään toimia kenttätyössä urheilijoiden kanssa.

------

Työn ulkopuolella elämä on hieman tylsää ja pitkäveteistä varsinkin nyt, kun talvi tuli. Oikein mitään tekemistä tai nähtävää ei läheisistä kaupungeista, saati sitten meidän pikkukylästä löydy. Ravintolat, uimahallit, jne. on kiinni ja kauppojen valikoimat ovat aika suppeat ettei shoppailukaan innosta. Kaduilla ja julkisissa tiloissa on maskipakko, mutta ihan hirveästi paikalliset eivät siitä välitä. Maski roikkuu leuan tai vähintään nenän alla jolloin siitä ei tietysti ole mitään hyötyä. Tänään kuulin huhun että klo. 23.00 jälkeen voimassa on ulkonaliikkumiskielto, mutta tälle en ole vielä varmistusta saanut.

Onneksi on suoratoistopalvelut keksitty ja hallikompleksin erinomainen punttisali on ilmainen meille työntekijöille. Näin vanhoilla päivillä olen jopa vähän innostunut salitreenaamiseen ja siellä tulee päivä aloitettua useamman kerran viikossa.

Täytyy olla tyytyväinen että näinä vaikeina aikoina kuitenkin saa tehdä tätä työtä. Ihan itsestäänselvyys se ei tällä hetkellä ole.